Työoikeus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Työoikeus on yksityisoikeuteen kuuluva oikeudenala, jonka tehtävänä on määrittää ja täsmentää työsuhteeseen liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Näitä ovat muun muassa työsuhteen aloittaminen; kysymykset työajoista ja vuosilomista; työntekijän ja työnantajan oikeuksista ja velvollisuuksista; työsuhteen lopettamisesta sekä yt-menettelystä. Työoikeus on eriytynyt sopimusoikeudesta omaksi oikeuden haarakseen, koska lainsäätäjä on halunnut antaa työsuhteessa erityistä painoarvoa työntekijän oikeusturvalle. Työoikeuden rinnalla on oma oikeudenalansa virkamiesoikeus, joka käsittelee kunnan ja valtion virkamiesten julkisoikeudellisia palvelussuhteita. 1990-luvulta lähtien nämä kaksi oikeudenalaa ovat lähestyneet ja suurin osa määräyksistä on erittäin lähellä toisiaan.

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työoikeuteen kuuluu Suomen laissa sekä pakottavia että dispositiivisia eli tahdonvaltaisia säännöksiä. Lisäksi on säännöksiä, joista voi poiketa vain työehtosopimuksilla (semidispositiivisuus). Työsopimuslaki (TSL, 55/2001) on työoikeuden yleislaki, jonka rinnalla on useita erityislakeja kuten vuosiloma-, työaika-, työturvallisuus- ja yhdenvertaisuuslaki. Muita velvoittavia normeja työsuhteessa usein ovat työehtosopimukset, yhteistoimintalain mukaisesti neuvoteltavat työsäännöt ja varsinainen työsopimus. Sovellettavaksi voi tulla myös vakiintunut tapa ja käytäntö sekä työnantajan direktiovallan nojalla antamat määräykset töistä ja työmenetelmistä.

Virkamiesoikeudessa perussäännöksinä ovat valtion virkamieslaki (750/1994) sekä laki kunnallisesta viranhaltijasta (304/2003), jotka korvaavat valtion ja kuntien viranhaltijoilla työsopimuslain määräykset.

Työsuhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työsopimus voidaan tehdä suullisesti, kirjallisesti tai sähköisesti. Alle 18-vuotiaan oikeudesta tehdä työsopimus sekä nuoren työntekijän huoltajan oikeudesta purkaa alaikäisen tekemä työsopimus säädetään nuorista työntekijöistä annetussa laissa. Vajaavaltaiseksi julistettu tai henkilö, jonka toimintakelpoisuutta on holhoustoimesta annetun lain nojalla rajoitettu, voi tehdä ja päättää itse työsopimuksensa. Työsopimus on kestoltaan joko toistaiseksi voimassa tai määräaikainen. Oletuksena työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi työn luonne, harjoittelu tai sijaisuus. Työsuhteeseen voi sisältyä maksimissaan 4 kuukauden koeaika (korkeintaan 6 kuukautta, jos työhön liittyy yhtäjaksoinen koulutus), jolloin työsopimus voidaan molemmin puolin purkaa, mutta ei epäasiallisin perustein. Määräaikaista työsuhdetta ei kumpikaan osapuoli voi yksipuolisesti irtisanoa, mutta yli viideksi vuodeksi tehty määräaikainen työsuhde muuttuu toistaiseksi voimassa olevaksi kestettyään viisi vuotta.

Oikeudet ja velvollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työsuhdetta on kuvattu oikeuskirjallisuudessa kestovelkasuhteeksi.[1] Sekä työntekijällä että työnantajalla on lain nojalla useita oikeuksia ja velvollisuuksia työsuhteeseen liittyen. Sopimusosapuolina heitä koskevat yleiset sopimusoikeudelliset velvoitteet sekä työoikeuteen liittyvät erityisvelvoitteet. Työsopimusta tehtäessä työnantajalla on tiedonantovelvollisuus työntekijälle, jos siinä sovelletaan jotain työehtosopimusta. Työnantajan päävelvoite on vastikkeen ja sivuetujen maksaminen tehdystä työstä ja työntekijällä on henkilökohtainen työntekovelvoite työnantajan lukuun ja hyväksi. Työntekijän tärkein oikeus on saada tehdystä työstä vastike eli palkka. Työnantajalla on huolenpitovastuu, joka kohdistuu erityisesti työturvallisuuden varmistamiseen; toisaalta hänellä on myös edellä mainittu direktio-oikeus tämän velvollisuuden toteuttamiseksi. Työntekijällä on kuuliaisuusvelvoite noudattaa määräyksiä ja uskollisuus- eli lojaliteettivelvoite olla ottamatta samalla toista työtä, joka on työnantajalle haitaksi.

Työsuhteen päättäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työsuhde voidaan päättää: Lomauttamalla, jolloin työnteko ja palkan maksaminen keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi lakkauttamatta kuitenkaan työsuhdetta. Lomautus voi tapahtua myös osittaisena vähentämällä työaikoja. Lomautuksen aloittaminen tulee toteuttaa YT-lain puitteissa.

Irtisanomalla, jonka voi tehdä sekä työnantaja että työntekijä koska vain. Se on tavallisin työsuhteen lopettamiskeino, joka sisältää työsopimuslain mukaan määräytyvän irtisanomisajan. Irtisanominen tulee tehdä tarkasti lain puitteissa. Työnantajalla tulee irtisanoakseen olla kollektiivinen irtisanomisperuste (taloudellinen tai tuotannollinen) tai henkilökohtainen irtisanomisperuste (asiallinen ja painava syy). Työntekijä saa individuaalisuojaa työnantajaa vastaan - vain lainsäädännöstä johtuvien olennaisten työsuhdetta koskevien velvoitteiden rikkominen ja laiminlyönti tai työntekoedellytysten olennainen muuttuminen, jolloin työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään, oikeuttaa työntekijän henkilöön liittyvään irtisanomisperusteeseen. Väliaikainen vamma tai sairaus, osallistuminen lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen tai poliittiset, uskonnolliset ym. mielipiteet eivät ole asiallisia ja painavia irtisanomisperusteita. Työnantajan on toimitettava irtisanominen kohtuullisessa ajassa saatuaan tiedon irtosanomisen perusteesta. Sekä irtisanomismenettelyssä että purkumenettelyssä on työntekijällä oikeus tulla kuulluksi ja sanoa oma mielipiteensä asiasta sekä hänelle on toimitettava henkilökohtaisesti työsopimuksen päättämisilmoitus.

Purkamalla, jolloin siihen täytyy olla erittäin painava syy. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi toistuneet törkeät teot ja laiminlyönnit, epäasiallinen käytös sekä rikokset (myös vapaa-ajalla). Työsopimusta on oikeus pitää purkaantuneena, jos työntekijä on poissa 7 päivää ilman, että hän ilmoittaa pätevää syytä siihen työnantajalle (sama toimii myös toisin päin). Purkuperusteesta on ilmoitettava 14 päivän kuluessa siitä, kun sopijapuoli sai tiedon purkamisperusteen täyttymisestä, muuten purkamisoikeus raukeaa. Työsuhde päättyy välittömästi purkuilmoitukseen, jolla on mahdollistettu epätoivotun työsuhteen pikainen lopettaminen ilman irtisanomisaikoja.

Perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä työnantajan on maksettava työntekijälle korvausta 3-24 kuukauden palkkaa vastaava määrä sekä selvitettävä työsuhteen jatkamisen edellytykset.

Virkasuhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Virkasuhde

Virkasuhde on julkisoikeudellinen palvelussuhde, jossa valtio tai kunta on työnantajana ja virkamies tai viranhaltija työn suorittajana.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Koskinen, Pirkko K.: Työntekijän toimenkuvan muuttamisesta. Lakimies 1980, s. 635–657.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bruun, Niklas – Koskull, Anders von: Työoikeuden perusteet. 4. painos. Juridica, 4. Helsinki: Talentum, 2012. ISBN 978-952-14-1432-9.
  • Tiitinen, Kari Pekka – Kröger, Tarja: Työsopimusoikeus. 6. painos. Helsinki: Talentum, 2012. ISBN 978-952-14-1676-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]