Kauppaoikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Kauppaoikeus on siviilioikeuden ala, jonka keskeisimpiä alueita ovat yhteisöoikeus, kuluttajaoikeus, kansainvälistä kaupankäyntiä koskevat säännöt (UNIDROIT, CISG) sekä markkinaoikeus. Nykyisin kauppaoikeuteen luetaan vakiintuneesti myös aineettomia oikeuksia käsittelevä immateriaalioikeus, joka aikaisemmin on yleensä mielletty varallisuusoikeuden osaksi. Kauppaoikeuden tehtävänä on myös tutkia yritys- ja elinkeinotoimintaa koskevia lainkäyttö- ja täytäntöönpanonormeja.

Kaiken kaikkiaan kauppaoikeus muodostaa oikeudenalana melko heterogeenisen kokonaisuuden, jonka eri osa-alueiden keskinäiset yhteydet eivät aina ole ilmeiset.


Yhteisöoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauppaoikeuden oikeudenaloista yhteisöoikeus tutkii yritys- ja elinkeinotoiminnan oikeussäännösten sisältöä ja systematiosi niitä. Keskeisimmät ovat säännökset yritys- ja elinkeinomuodoista kuten avoin yhtiö (ay), kommandiittiyhtiö (ky), osakeyhtiö (oy/oyj) ja osuuskunta. Yhteisöoikeuden kannalta mielenkiintoisimpia uudistuksia on valmisteilla oleva osakeyhtiölain uudistus, jonka myötä nykyistä osakeyhtiölakia pyritään selkeyttämään. Yhteisöoikeuden piiriin kuuluvat myös esimerkiksi kirjanpito- ja tilintarkastuslain säännökset.

Kuluttajaoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään myös useimmat kuluttajansuojalakia koskevat säännökset kuuluvat kauppaoikeuden alaan. Valitusti systematisointiperusteesta riippuen ainakin niin sanotusta kollektiivista kuluttajaoikeutta käsittelevät kysymykset kuuluvat kauppaoikeuden piiriin. Sen sijaan kuluttajakauppaa käsittelevät oikeussäännöt (erityisesti kuluttajansuojalain 5 luku) on saatettu lukea vaihtoehtoisesti velvoiteoikeuteen.

Kuluttajaoikeuden tarkoituksena on tarkastella kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiä suhteita, jolloin lähtökohtana on suojata heikommaksi osapuoleksi katsottavan kuluttajan etuja ja asemaa. Kuluttajansuojalaki on pakottavaa oikeutta, eli elinkeinonharjoittaja ei voi sopimusehdoilla tms. vapauttaa itseään lain säännöksistä. Esimerkiksi takuuajan rajoittaminen ei näin ollen ole mahdollista, vaan kuluttajalla on oikeus vedota tavaran virheeseen kohtuullisen ajan kuluessa ostohetkestä lukien. Tämä oikeus kuluttajalla on riippumatta siitä, minkäpituisen takuun myyjä olisi tuotteelle myöntänyt. Kuluttaja voi myös virheen sattuessa vedota mm. kuluttajariitalautakuntaan, jonka käsittely on maksuton ja jossa kuluttaja voi helposti edustaa itse itseään.

Markkinaoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markkinaoikeus tutkii terveitä ja toimivia markkinoita häiritseviä ilmiöitä, joista merkittävimpinä ovat kilpailua rajoittavat toimenpiteet sekä määräävän markkina-aseman väärinkäyttö. EU-oikeuden harmonisointi on vaikuttanut myös Suomessa kansallisen kilpailunrajoituslainsäädännön uudistamiseen, joka astui voimaan uusien jäsenmaiden liityttyä jäseniksi 1.5.2004. Uusien säännösten mukaan muun muassa kilpailuviraston tulee soveltaa mahdollisuuksien mukaan Rooman sopimuksen 81 ja 82 artikloissa säädeltyjä Euroopan kilpailusäännöksiä. Markkinaoikeuteen kuuluu myös tavaroiden vapaan liikkuvuuden turvaaminen EU-maiden välillä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hoppu, Esko; Hoppu, Kari: Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet, 2. painos. WSOYpro, 2004. ISBN 951-670-095-0.