Lasten oikeudet

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lasten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka on kohdennettu erityisesti lapsille. Lasten yleisiä oikeuksia on vaikea määritellä, mutta esimerkiksi YK on julkistanut itse oman Lapsen oikeuksien julistuksensa, jota käytetään maailmanlaajuisesti valtioiden välisenä ihmisoikeuskirjana. Lasten oikeuksien julistus käsittelee lasten oikeuksia muun muassa nimeen, kansalaisuuteen, fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen, sosiaaliseen turvaan ja koulutukseen.[1] Tämän lisäksi YK on vuonna 1989 hyväksynyt yleiskokouksessaan Lapsen oikeuksien sopimuksen, joka perustuu ihmisoikeuksien kuulumisen kaikille maailman ihmisille syntymästä alkaen. Se tuli voimaan Suomessa vuonna 1991 ja se myös sitoo valtioita oikeudellisesti.[2]

Lasten oikeudet Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa tapahtuu parhaillaanmilloin? merkittäviä taloudellisia, poliittisia, ympäristöä koskevia ja sosiaalisia muutoksia, jotka vaikuttavat myös lapsiin. EU:n alueella lapsilla on korkeampi suhteellisen köyhyyden riski kuin väestöllä kokonaisuudessaan (0–15-vuotiailla lapsilla 20 prosenttia ja 16–24-vuotiailla 21 prosenttia, kun aikuisten kohdalla riski on 16 prosenttia). Köyhien vanhempien lapsi tai lapset, jotka eivät voi elää vanhempiensa kanssa, sekä eräisiin etnisiin yhteisöihin kuten romaneihin kuuluvat lapset ovat erityisen alttiita köyhyydelle, syrjäytymiselle ja syrjinnälle.

Lapset, ja erityisesti köyhät lapset, kärsivät suhteettoman laajasti myös ympäristön pilaantumisesta. EU pyrkii puuttumaan näihin ongelmiin, ja tätä varten se on muun muassa sijoittanut työlistansa kärkisijoille strategian, jonka tavoitteena on edistää kestävää kasvua ja luoda enemmän ja parempia työpaikkoja. Strategian toteuttaminen on edellytys osallistavan eurooppalaisen yhteiskunnan luomiselle, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon niin nykyiseen kuin tuleviinkin sukupolviin kuuluvien lasten oikeudet ja tarpeet.

Viime vuosinamilloin? myös identiteettikysymykset ovat nousseet esille eri puolilla Eurooppaa. Kaikenlaisia rasismin muotoja on esiintynyt jo pitkään, mutta niiden rinnalle on EU-alueella yhä huolestuttavammaksi ilmiöksi noussut vihamielisyys ja pelko ”ulkopuolisia” kohtaan. Vähemmistöihin kuuluvat lapset joutuvat helposti tällaisen rasismin kohteeksi. Käänteisesti katsottuna taas joihinkin enemmistöryhmien lapsiin saattaa olla helppo vaikuttaa ääripoliitikkojen ja -puolueiden esittämillä yksinkertaistetuilla ratkaisuilla.

Viime vuosina lapsiin kohdistuva väkivalta on aiheuttanut EU:ssa yhä lisääntyvää huolta. Sitä esiintyy monissa eri muodoissa; on toisaalta perhe- ja kouluväkivaltaa ja toisessa ääripäässä ulottuvuudeltaan kansainvälisiä väkivallan muotoja, joihin kuuluu lapsikauppa ja lasten hyväksikäyttö, lapsiseksimatkailu ja lapsipornografia Internetissä. Haasteena on myös huolehtia siitä, että maahanmuuttaja-, turvapaikanhakija- ja pakolaislasten oikeudet otetaan täysimääräisesti huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja politiikassa.

Lasten hoitamiseen käytetyistä lääkkeistä yli 50:tä prosenttia ei vuosikymmeniin ole testattu ja hyväksytty lasten käyttöön, minkä vuoksi on vaikea tietää, tehoavatko lääkkeet todella ja mitä sivuvaikutuksia niillä saattaa olla. Tämä ongelma pyritään ratkaisemaan pian annettavalla lastenlääkeasetuksella [3].

YK:n Lapsen oikeuksien julistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsen oikeuksien julistus on hyvin yleisluontoinen, eikä sido valtioita oikeudellisesti.

YK:n Lapsen oikeuksien julistus esitettiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 20. marraskuuta 1959, mutta vasta vuonna 1989 hyväksytystä lapsen oikeuksien yleissopimuksesta[4] tuli laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus, jonka ulkopuolella on ainoastaan yksi maa, Yhdysvallat. Sopimus on yleisesti hyväksytty käsitys siitä, mitä oikeuksia kaikilla lapsilla pitäisi olla " ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen tai syntyperään" katsomatta.

Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Artikla 38 suojelee vain alle 15-vuotiaita lapsia osallistumiselta sotatoimiin. Vuonna 2000 laadittu Lapsen oikeuksien sopimuksen lisäpöytäkirja Lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin nostaa alaikärajan 18 vuoteen. Se astui voimaan 12. helmikuuta 2002. Sen on marraskuuhun 2007 mennessä allekirjoittanut 122 valtiota ja ratifioinut 119 valtiota. Toinen lisäpöytäkirja käsittelee lapsikauppaa, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa. Se astui voimaan 18. tammikuuta 2002.

Johdanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Yhdistyneiden kansakuntien kansat ovat YK:n peruskirjassa vakuuttaneet uskovansa ihmisen perusoikeuksiin ja ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä vakaasti päättäneet edistää sosiaalista kehitystä ja parempia elinehtoja aikaansaamista vapaammissa oloissa, kun Yhdistyneet kansakunnat on Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa tuonut julki että siinä mainitut oikeudet ja vapaudet kuuluvat erottamatta jokaiselle katsomatta rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä tai muusta johtuvaan asemaan, kun lapsi ruumiillisen ja henkisen kypsymättömyytensä tähden tarvitsee sekä ennen syntymäänsä että syntymänsä jälkeen erityistä turvaa ja huolenpitoa, siihen kuuluva lakisääteinen suojelu mukaan luettuna, kun erityisen suojelun tarve on todettu lapsen oikeuksia koskevassa Geneven julistuksessa vuonna 1924 ja tunnustettu Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa sekä YK:n erityisjärjestöjen perussäännöissä ja lasten hyvinvointia edistävien kansainvälisten järjestöjen säännöissä, ja kun ihmiskunnan velvollisuutena on antaa lapselle paras mitä se pystyy sille tarjoamaan niin yleiskokous antaa sen vuoksi tämän lapsen oikeuksien julistuksen siinä tarkoituksessa, että hänellä olisi onnellinen lapsuus ja että hän voisi omaksi ja yhteiskunnan parhaaksi nauttia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia ja vetoaa lasten vanhempiin, miehiin ja naisiin yksilöinä, vapaaehtoisiin järjestöihin, paikallisiin viranomaisiin ja maiden hallituksiin, jotta ne tunnustaisivat nämä oikeudet ja pyrkisivät turvaamaan niiden kunnioittamisen lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden kautta seuraavien periaatteiden mukaisesti:

Periaate 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan.

Periaate 2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana.

Periaate 3[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.[5]

Periaate 4[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon.

Periaate 5[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.

Periaate 6[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla.

Periaate 7[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen

Periaate 8[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.

Periaate 9[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään.

Periaate 10[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.

Lisätietoa löytyy Unicefin sivuilta.

Lasten oikeudet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeudet koulussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen perustuslain 11 §:n 2 momentin perusteella ketään ei voida velvoittaa osallistumaan vakaumuksensa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen.[6]

Nykyinen käytäntö on, että oppilaan huoltaja ilmoittaa, jos oppilas ei osallistu uskonnon harjoittamiseen. Ilmoituksen voi tehdä kertaluontoisesti esimerkiksi kouluun ilmoittauduttaessa tai tapauskohtaisesti. Ilmoituksen jälkeen koulun on huolehdittava siitä, että oppilas ei osallistu kyseisiin tilaisuuksiin. Koululla on vastuu oppilaan turvallisuudesta myös silloin, kun oppilas ei osallistu koulun järjestämään uskonnolliseen tilaisuuteen. Koulu järjestää oppilaalle tilaisuuden ajaksi muuta toimintaa. Lukiossa ilmoituksen tekee oppilas itse.[6]

Suurin osa koulujen päivänavauksista on uskonnon harjoittamista.[7] Vapaa-ajattelijain liiton entinen pääsihteeri Erkki Hartikainen valitti YK:n ihmisoikeuskomitealle, että lukion aamuhartaudet, kuten myös peruskoulun päivänavaukset loukkaavat kirkkoon kuulumattomien oikeuksia. Yhdysvaltain korkein oikeus on kieltänyt päivänavaukset, koska ne rikkovat perustuslakia.[8]

Kritiikki Suomen tilannetta kohtaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin on antanut useita langettavia tuomioita Suomen valtiolle lasten oikeuksien noudattamatta jättämisestä. [9]

Suomen lastensuojelujärjestelmä sisältää epäkohtia ja vakavia oikeusturvaongelmia. Eduskunnan oikeusasiamies nosti joulukuussa 2013 lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn puutteet yhdeksi vakavista suomalaisista perus- ja ihmisoikeusongelmista. Vuonna 2008 voimaan tulleen lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä eduskunnan oikeusasiamies kiinnitti huomiota siihen, ettei uudessa laissa selvitetty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen havaitsemien ongelmien ehkäisemistä. Hän ehdotti, että lapsen ja vanhemman välisen suhteen suoja ja huoltajan oikeudet tulisi ottaa paremmin huomioon. [10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lapsen oikeuksien julistus Viitattu 13.8.2011.
  2. Mikä on Lapsen Oikeuksien Sopimus? Viitattu 13.8.2011.
  3. EU:n komission tiedonanto (2006) Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia (2006). Bryssel
  4. http://web.archive.org/web/20090305081518/http://www.unicef.fi/files/unicef/pdf/Lasten_oik_sopimus.pdf Lapsen oikeuksien sopimus
  5. SUOMEN YK-LIITTO: YK:n lasten oikeuksien yleissopimus, s. 20. Artikla 7. Somero: SÄLEKARIN KIRJAPAINO OY, 2011. ISBN 952-9694-96-2. YK:n lasten oikeuksien yleissopimus (pdf) (viitattu 29.10.2014).
  6. a b Perusopetuslain muutoksen vaikutukset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen sekä koulun toimintaan (PDF) Opetushallitus. Viitattu 26.1.2010.
  7. Hartikainen, Erkki: Ihmisoikeudet Suomen koululaitoksessa (artikkeli) Vapaa ajattelija. 2–3/2004. Helsinki: Vapaa-ajattelijan liitto ry. Viitattu 22.12.2008.
  8. Vainio, Janne: Suvaitsevuutta? (pääkirjoitus) Vapaa ajattelija. 1/2003. Helsinki: Vapaa-ajattelijan liitto ry. Viitattu 22.12.2008.
  9. Eurooppalaisen Oikeusturvan Keskusliitto 2010. Rovaniemi: http://eok.fi. Viitattu 11.02.2015.
  10. Lokakuun liike 2014. Tampere: lokakuunliike.com. Viitattu 11.02.2015.