Puoluejärjestelmä
| Osa artikkelisarjaa |
| Puoluepolitiikka |
|---|
|
Puolueorganisaatio |
|
Puoluejohtaja |
Puoluejärjestelmä koostuu kaikista demokraattisen valtion hallitsemiseen osallistuvista puolueista. Puoluejärjestelmät eroavat muun muassa puolueiden määrän, valta- ja liittolaissuhteiden sekä ideologisen kirjon laajuuden mukaan.[1]
Tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräs paljon käytetty puoluejärjestelmien typologia on Giovanni Sartorin laatima. Siihen kuuluu seitsemän puoluejärjestelmää:[1]
- yksipuoluejärjestelmä
- hegemoninen järjestelmä
- hallitsevan puolueen järjestelmä
- kaksipuoluejärjestelmä
- maltillinen monipuoluejärjestelmä
- polarisoitunut monipuoluejärjestelmä
- hajaantunut järjestelmä
Klaus von Beyme jakaa maltilliset monipuoluejärjestelmät niihin, joissa on liittoumia ja niihin, joissa ei ole liittoumia, sekä polarisoituneet monipuoluejärjestelmät niihin, joissa joko on tai ei ole sellaista keskusta, joka pystyisi hallitsemaan.[1]
Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokaista puoluejärjestelmää voidaan arvioida sen sirpaloitumisen, polarisoitumisen ja vakiintuneisuuden mukaan.[1]
Puoluejärjestelmän sirpaloitumista mitataan puolueiden määrällä. Laskuissa voidaan joskus ottaa huomioon puolueiden kokoerot ja niiden vaikutusvalta. Eräs sirpaloitumista mittaava laskukaava on kaikkien puolueiden ääniosuuksien ja/tai parlamenttipaikkojen osuuksien neliöiden summan käänteisluku. Jos puoluekenttä on sirpaloitunut, maahan ei välttämättä ole helppoa saada vakaita hallituksia.[1]
Puoluejärjestelmä on voimakkaasti polarisoitunut silloin, kun puolueiden ideologinen kirjo ääripäästä toiseen on leveä. Polarisoitunut puoluejärjestelmä on yleensä myös sirpaloitunut, mutta kaikki sirpaloituneet puoluejärjestelmät eivät ole polarisoituneita. Polarisoituneessa puoluejärjestelmässä puolueet voivat joko kilpailla keskustalaisten äänestäjien äänistä, tai ääripäiden äänistä, jolloin puoluejärjestelmä on yleensä epävakaa.[1]
Vakiintuneessa puoluejärjestelmässä puolueet, niiden ideologiat, kannattajakunnat ja organisaatiot sekä puolueiden väliset suhteet ovat pysyviä, eivätkä puolueet ole riippuvaisia yksittäisistä johtajistaan, vaan niillä on selkeät puoluekoneistot ja rakenteet. Vakiintumattomassa puoluejärjestelmässä puolueita tulee ja menee, ja ne saattavat vaihtaa poliittisia kantojaan tiheään. Puoluejärjestelmän vakiintuneisuutta mitataan muun muassa vertailemalla puolueiden kannatusten vaihteluja peräkkäisten vaalien välillä.[1]