Eero Ahmavaara
| Eero Ahmavaara | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. syyskuuta 1915 Oulu |
| Kuollut | 29. syyskuuta 1961 Helsinki |
| Ammatti | poliitikko, juristi |
Veli Eero Ahmavaara (20. syyskuuta 1915 Oulu – 29. syyskuuta 1961 Helsinki) oli suomalainen virkamies ja varatuomari, joka toimi Rovaniemen kauppalanjohtajana vuosina 1946–1948. Hän oli myös kirjallisuuden suomentaja.[1][2]
Ahmavaara kirjoitti ylioppilaaksi 1934 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1945. Varatuomarin arvon hän sai 1950.[2] Ennen nimitystään Rovaniemen kauppalanjohtajaksi hän oli asianajotoimisto Ahmavaara & Paavolan osakkaana ja Pohjolan Voiman lakimiehenä. Myöhemmin hän oli Oulun Kaupungin Säästöpankin johtaja 1951–1953, Suomen Arkkitehtiliiton lainopillinen asiamies vuodesta 1953 ja Korkeimman oikeuden virkamies 1954–1955.[1] Hän oli puoluekannaltaan kokoomuslainen.[2]
Ahmavaara suomensi muun muassa Agatha Christien, Raymond Chandlerin, Carter Dicksonin ja Rex Stoutin rikosromaaneja, Göran Schildtin romaaneja sekä osia Carl Grimbergin Kansojen historiasta. Tunnettuja Ahmavaaran suomentamia kirjoja ovat muun muassa Christien Varjossa auringon alla, Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä ja Murha Mesopotamiassa sekä Chandlerin Näkemiin, kaunokaiseni ja Pitkät jäähyväiset.[3]
Eero Ahmavaara oli poliitikko Arvi Ahmavaaran poika. Eero Ahmavaaran puoliso oli toimittaja Anna-Liisa Ahmavaara (myöh. Rekola), joka oli Jarl Sundqvistin tytär. Ammattiyhdistysjohtaja Pekka Arvi Ahmavaara on heidän poikansa.[2] Ahmavaara kuului Ylitorniolta lähtöisin olevaan Ahmavaaran sukuun, josta on noussut kansallisesti merkittäviä henkilöitä 1800-luvun lopulta lähtien.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Varatuomari Ero Ahmavaara kuollut (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 3.10.1961, HS Aikakone. Viitattu 7.3.2018.
- ↑ a b c d Kuka kukin on 1954, s. 21 Runeberg.org. Viitattu 7.3.2018.
- ↑ Tekijähaku nimellä ”Eero Ahmavaara”[vanhentunut linkki] Fennica-tietokanta. Viitattu 7.3.2018.
|
Edeltäjä: Viljo Heino |
Rovaniemen kaupunginjohtaja 1946–1948 |
Seuraaja: Lauri Kaijalainen |