Pitkät jäähyväiset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pitkät jäähyväiset (engl. The Long Good-bye) on Raymond Chandlerin vuonna 1954 julkaistu rikosromaani. Teos on lajityypiltään niin sanottu amerikkalainen kovaksi keitetty dekkari, jonka päähenkilönä on Chandlerin tunnettu salapoliisiluomus, yksityisetsivä Philip Marlowe.

Kirja on saavuttanut menestystä ja arvostusta Chandlerin tunnetuimpien teosten Syvä uni ja Näkemiin, kaunokaiseni tapaan. Chandler on dekkarillisen juonenkuljetuksen yhteyteen sisällyttänyt teokseen paljon yhteiskuntakritiikkiä, mm. poliisiväkivaltaa, korruptiota, huumeita ja massatuotantoa sekä kerskakulutusta kohtaan. Kuitenkin tummaihoisia ja meksikolaisia kohtaan Chandler suhtautuu kirjassa halveksivasti ja rasistisesti.[1]

Kirjaa on pidetty myös Chandlerin henkilökohtaisimpana, ja sen katsotaan heijastavan hänen omaa silloista elämäänsä ja sisältävän omaelämäkerrallisia piirteitä. Roger Wadea ja Terry Lennoxia on pidetty hänen omia sotakokemuksiaan ja alkoholismiaan kuvaavina hahmoina. Kirjoittamisen aikaan häntä 18 vuotta vanhempi vaimo Cissy (Pearl Eugenie "Cissy" Pascal, k. 1954) oli vakavasti sairas ja kuolemassa.[2]

Kirjeessään ystävälleen kirjailija on itse sanonut teosta parhaimmakseen.[3] Vuonna 1955 kirja palkittiin arvostetulla Edgar Allan Poen mukaan nimetyllä Edgar-palkinnolla. Kirjaan pohjautuva Robert Altmanin ohjaama samanniminen elokuva sai ensi-iltansa vuonna 1973.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityisetsivä Philip Marlowe tapaa Dancers-nimisen ravintolan edessä hervottomaksi humaltuneen miehen, arpikasvoisen ja valkohiuksisen Terry Lennoxin. Hänen punatukkainen vaimonsa Sylvia sysää miehen Rolls Roycestaan Marlowen hoteisiin. Jostain syystä Marlowe tuntee velvollisuudekseen auttaa Terryä ja hoivailee hänet kuntoon. He myös juopottelevat toverillisesti yhdessä. Käy ilmi, että Terry Lennox on naimisissa varakkaan naisen kanssa, jolla on vaikutusvaltainen isä Harlan Potter. Lennox pyytää Marlowelta palvelusta, sillä hänen pitää päästä nopeasti Tijuanaan Meksikon puolelle.

Pian tämän jälkeen Los Angelesin poliisietsivät kiinnostuvat Marlowesta, kun Sylvia Lennox löydetään vierastalostaan raa'asti kuoliaaksi pahoinpideltynä. Etsivä Green kuulustelee ja etsivä Dayton pahoinpitelee Marlowea, ja hän viettää kolme päivää poliisivankilassa. Tämän jälkeen poliisikapteeni Gregorius kuulustelee ja pahoinpitelee Marlowea lisää. Asianajaja Endicott käy tapaamassa Marlowea vankilassa paljastamatta toimeksiantajaansa. Lopulta humalainen piirisyyttäjä Grenz vapauttaa hänet vastahakoisesti, ja Marlowe saa tietää, että Terry Lennox on kuollut Meksikossa.

Marlowesta alkavat yhtäkkiä kiinnostua sekä asianajaja Sewell Endicott, lehtimies Lonnie Morgan, gangsteripomo Mendy Menendez että kustantaja Howard Spencer. Kuolleelta mieheltä Terry Lennoxilta tulee Otatoclanista Meksikosta kirje ja 5 000 dollarin seteli. Juttuun sotkeutuvat nyt omille teilleen kadonnut menestyskirjailija Roger Wade, joka on väkivaltainen alkoholisti, ja hänen kullanvaalea vaimonsa Eileen. Marlowe lähtee etsimään rouva Waden pyynnöstä V-kirjaimella alkavaa lääkäriä. Kolme nimeä Marlowe saa kollegaltaan George Petersiltä, joka on töissä tiedustelutoimiston kaltaisessa Carne-yhtymässä. Marlowe lähtee jäljittämään näitä lääkäriksi itseään kutsuvia henkilöitä, joilta varakkaat ihmiset hankkivat diskreetisti huumeita. Tohtori Verringerin luota löytyykin huonokuntoinen Roger Wade, jonka ärsyttämänä Earl-niminen korea mielenvikainen cowboy melkein tappaa kolme ihmistä. Wade palautetaan kotiinsa vaimonsa luokse. Illan lopuksi Marlowe suutelee Eileen Wadea talon ulkopuolella.

Baarissa Marlowe tapaa mustapukuisen naisen, jonka kanssa hän juo gimletejä. Nainen kertoo olevansa Linda Loring ja paljastaa olevansa Sylvia Lennoxin sisar sekä tunteneensa hyvin myös Terry Lennoxin, jonka mielijuoma oli juuri gimlet. Rouva Loring ei voi uskoa Terryn syyllisyyteen Sylvian murhassa.

Wadejen luona Idle Valleyssa pidetään cocktail-kutsut, joihin Marlowekin kutsutaan. Kutsujen aikana Linda Loringin aviomies tohtori Edward Loring uhkailee Roger Wadea jättämään vaimonsa rauhaan. Chandler kuvaa tohtori Loringia turhantärkeäksi tosikoksi, koska tämä ei juo lainkaan alkoholia.

Viikkoa myöhemmin Roger Wade soittaa Marlowen apuun keskellä yötä. Puhelun aikana tapahtuu jotain outoa, ja se katkeaa äkillisesti. Marlowe ajaa paikalle hurjaa vauhtia ja löytää tajuttoman Waden pensaan alta, haava takaraivossaan. Rouva Wade suhtautuu asiaan ihmeen välinpitämättömästi. Kuitenkin hän on soittanut paikalle tohtori Loringin, joka suostuu tutkimaan Waden vamman mutta suhtautuu muuten tähän halveksivasti. Marlowe mainitsee tohtorille, että jo Hippokrateen vala edellyttäisi loukkaantuneen parempaa kohtelua.

Hovimestari Candy ja Marlowe raahaavat Waden vuoteeseen. Samalla Candy vihjailee rouva Waden kevytkenkäisyydestä. Marlowe nimittää meksikolaista Candyä halventavalla "cholo" (= puoliverinen) -nimityksellä, josta mies raivostuu ja sanoo olevansa chileläinen. Candy vetää esiin veitsen ja heittää sen varoituksena ikkunanpokaan. Wade havahtuu, kysyy onko tehnyt vaimolleen jotain, ei saa unta ja pyytää unilääkettä. Hän pyytää Marlowea ottamaan haltuunsa kirjoituskoneessa peitettynä olevat käsikirjoitusliuskat, jotta rouva Wade ei näkisi niitä. Marlowe tutkii Waden työhuonetta ja huomaa, että mies on kaatunut taaksepäin tuolissaan ja loukannut päänsä.

Marlowe löytää Waden kirjoituskoneesta sivukaupalla humalahoureista itsesäälistä vuodatusta. Äkkiä kuuluu laukaus, ja Wadet taistelevat aseesta. Unilääkkeestä (seconal) ja alkoholista sekaisin oleva Wade on yrittänyt ampua itsensä. Selviää, että Roger Wadella on ollut suhde Sylvia Lennoxiin, josta Wadejen hovimestari Candy on saanut vihiä. Eileen Wade näkee harhoja ja luulee Philip Marlowea kuolleeksi nuoruudenrakkaudekseen, jonka nimen alkukirjaimet olivat samat, P. ja M. Suurin ponnistuksin Marlowe torjuu puolialastoman rouva Waden viettely-yrityksen ja juo kirjailijan työhuoneessa itsensä tajuttomaksi viskillä.

Seuraavana aamuna Candy uhkailee krapulaista Marlowea ja kutsuu tätä huoranpennuksi (hijo de la puta). Käytyään aamulla mielenkiintoisen keskustelun rouva Waden kanssa Marlowe sanoutuu irti kaikista myöhemmistä toimeksiannoista.

Linda Loring tulee tapaamaan yhä krapulaista Marlowea tämän toimistoon ja vie hänet isänsä Harlan Potterin palatsimaiseen asumukseen Idle Valleyyn. Suvun ankara patriarkka varoittaa Marlowea sotkeutumasta enempää perheensä asioihin, koska pitää Terry Lennoxia selvästi syyllisenä tyttärensä Sylvian murhaan ja juttua selvitettynä. Potter paljastaa, että Sylviaa oli ammuttu päähän ennen kuin hänen kasvonsa oli hakattu tunnistamattomiksi. Miehet hyvästelevät toisensa kuitenkin sovussa.

Viikkoa myöhemmin Roger Wade soittaa Marlowelle ja ehdottaa lounastapaamista kotonaan. George Petersin vinkkaama Roy Ashterfelt, joka oli tuntenut Terry Lennoxin New Yorkissa nimellä Paul Marston, soittaa Marlowelle. Marston oli vaikuttanut englantilaiselta, brittiläistä palvelusmitalia myöten. Wade on vaihteeksi selvin päin ja tarjoaa Marlowelle 1 000 dollarin šekkiä. Hovimestari Candy raivostuu šekin nähdessään. Wade hakee viskipullon ja ryhtyy taas juomaan. Marlowe kysyy Wadelta, mitä tämän humalahoureisessa kirjoituksessa merkitsi sanonta "hyvä mies kuoli puolestani". Marlowe kysyy myös, tunteeko Wade miehen nimeltä Paul Marston mutta ei saa kunnon vastausta.

Wade nukahtaa sohvalle, ja Marlowe lähtee puutarhaan odottelemaan Eileen Wadea palaavaksi kotiin. Läheisellä järvellä harrastetaan kovaäänistä vesiurheilua, joten rouva Waden ovikellonsoitto on vähällä jäädä Marlowelta kuulematta. Rouva tarjoutuu keittämään teetä ja piipahtaa katsomaan miestään, joka näyttää nukkuvan. Myös Marlowe tarkastaa kirjailija Waden kunnon mutta huomaakin tämän kuolleen aivan äskettäin aseen laukaukseen. Poliisien saapuessa Eileen Wade syyttää Marlowea miehensä kuolemasta. Juttua alkaa tutkia Marlowen vanha tuttu syyttäjänvirastosta, nykyinen murhaosaston apulaispäällikkö Bernie Ohls. Hovimestari Candy yrittää saada Marlowen epäilyksen alaiseksi kertomalla näkemästään aviorikoksesta Eileen Waden kanssa iltana, jolloin Wade loukkasi päänsä. Lopulta kuolemansyyntutkija pitää kuolemaa itsemurhana.

Marlowe aloittaa George Petersin avulla Englantiin saakka ulottuvat tutkimukset Eileen Waden nuoruudenrakkaudesta, joka katosi sodan aikana Norjassa. Kun Marlowe jututtaa rouva Wadea, käykin ilmi, että sekä tarina, tapahtumavuosi että miehen sotilasosasto ovat valhetta. Eileen Wade meni Englannissa naimisiin Paul Marston -nimisen miehen kanssa, joten hänen avioliittonsa Roger Waden kanssa on mitätön. Terry Lennox on Paul Marston. Rouva Wade sanoo nähneensä Sylvia Lennoxin murhan, jonka hänen mukaansa teki Roger Wade. Hänen tarinassaan on kuitenkin paljon aukkoja. Marlowe, hovimestari Candy ja paikalla ollut Waden agentti Howard Spencer ovat yhtä mieltä siitä, että Eileen Wade on syyllinen. Mutta heillä ei ole mitään todisteita. Marlowe tekee sovinnon Candyn kanssa ja kutsuu häntä sanalla amigo (= ystävä).

Samana iltana Candy soittaa Marlowelle, että Eileen Wade on tehnyt itsemurhan demerolin yliannostuksella. Jäähyväiskirjeessään hän kertoo mustasukkaisuuttaan murhanneensa Sylvia Lennoxin sekä miehensä Roger Waden, koska tämä tiesi ensimmäisestä murhasta. Kuolemansyyn tutkimusta ei järjestetä. Marlowe saa käsiinsä kirjeen valokopion ja se julkaistaan toimittaja Lonnie Morganin avulla kaupungin ainoassa Harlan Potterista riippumattomasta sanomalehdessä.

Marlowen luona vierailee Bernie Ohls, joka moittii häntä Wadejen ja Lennoxien välisten suhteitten kertomatta jättämisestä ja poliisille kuuluvan työn tekemisestä. Seuraavana päivänä Linda Loring soittaa Marlowelle ja kertoo pistäneensä avioeron vireille isänsä luvalla. Tohtori Loring on joutunut ikävyyksiin, koska määräsi rouva Wadelle ylisuuria kipulääkeannoksia. Rouva Loring ehdottaa Marlowelle yhteistä Pariisin matkaa. Illan pimetessä Marlowen kotiin saapuu kaksi kovanaamaa Mendy Menendezin johdolla. Marlowe hakataan pahasti mutta hän pystyy iskemään Menendezin lattiaan. Yllättäen kovanaamat korjaavat Menendezin mukaansa ja paikalle tullut Bernie Ohls paljastaa väijytyksen olleen salajuoni, jossa kostettiin Willie Magoon -nimisen poliisin raaka pahoinpitely.

Rouva Loring tulee yllättäen pienen matkalaukun kanssa tapaamaan Marlowea tämän kotiin, jää juomaan shampanjaa, ja he yöpyvät samassa vuoteessa. Aamulla he eroavat ystävinä, mutta jutusta ei tule sen enempää, vaikka Linda Loring oli ehdottanutkin naimisiin menemistä.

Marlowe menee tapaamaan asianajaja Endicottia, joka kertoo käynnistään Otatoclanissa, jossa hän näki Terry Lennoxin kuolleena arkussa. Marlowe ei saa rauhaa Terryn jäähyväiskirjeen vuoksi. Hän soittaa toiselle Terryn tuntemalle gangsterille, Randy Starrille. Eräänä päivänä kuukauden päästä Marlowen toimistoon saapuu salaperäinen arpinaamainen muukalainen nimeltä señor Maioranos. Tämä kertoo Marlowelle lopuksi, miten kaikki todella tapahtui ja kuka hän oikeasti on.

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksesta on kaksi suomennosta, Eero Ahmavaaran suomennos on ilmestynyt Sapo-sarjassa (nro 17) vuonna 1956 ja Kalevi Nyytäjän suomennos on vuodelta 1988. Molemmat on julkaissut WSOY.

Ahmavaara lyhensi alkuperäistä teosta[4]. Hän poisti kirjan 21. luvun alusta useita sivuja, mukaanluettuna kohdan, jossa yksityisetsivä Philip Marlow’n asiakkaaksi pyrkii suomalainen henkilö[4]. Suomalainen hahmo on kuvattu pilkallisesti, mikä lienee syy siihen, että kohta poistettiin[4]. Kalevi Nyytäjän suomennoksessa poistetut kohdat on palautettu[4].

  • Chandler, Raymond: Pitkät jäähyväiset. (The Long Good-bye, 1954.) Suomentanut Eero Ahmavaara/Kalevi Nyytäjä. Porvoo/Helsinki: WSOY, 1956/1988. ISBN 951-0-15138-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset, s. 52-75, 85-87, 157-168, 273-274, 109, 122, 229. WSOY, 1956, 1. painos.
  2. Natasha Spender: ”11”, "His Own Long Goodbye". Teoksessa The World of Raymond Chandler. Toim. Miriam Gross., s. 128-150. New York: A & W Publishers, 1978. ISBN 978-0-89479-016-4. (englanniksi)
  3. Raymond Chandler: The Raymond Chandler Papers: Selected Letters and Nonfiction 1909-1959, s. 228. Grove Press Books, 2000. ISBN 0-8021-3946-9. (englanniksi)
  4. a b c d Kolumni | Pitäisikö suomalainen poistaa uudelleen Pitkistä jäähyväisistä? Helsingin Sanomat. 9.3.2023. Viitattu 10.3.2023.