Tämä on lupaava artikkeli.

Laukkuryssä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kiestingistä saapuneita ”laukkuryssiä” Lohjalla.

Laukkuryssät (myös ”reppuryssät”) olivat kulkukauppiaita, jotka kiersivät eri puolilla Suomea ja Pohjois-Ruotsia 1800-luvun puolivälistä seuraavan vuosisadan alkupuolelle saakka. Nimityksestään huolimatta ”laukkuryssät” eivät olleet etnisesti venäläisiä, vaan itäkarjalaisia talonpoikia.[1] Kauppiaiden harjoittamaa toimintaa kutsuttiin ”laukkukaupaksi”, mikä tulee heidän käyttämistään suurista nahkaisista repuista.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laukkukauppa oli merkittävintä rajapitäjissä, mutta ”laukkuryssiä” kiersi myös muualla Suomessa sekä Pohjois-Ruotsissa. Venäjän Karjala oli hyvin köyhää ja kehittymätöntä seutua lukuun ottamatta Pietarin vaikutuspiirissä ollutta aluetta. Vienan Karjalan pohjoisosien asukkaat hankkivat lisätienestejä kalastamalla Jäämeren rannoilla, ja etelämpää taas lähdettiin kaupustelijoiksi Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle. Esimerkiksi 1900-luvun alussa Pohjois-Karjalassa kiersi parhaimmillaan toistasataa ”laukkuryssää”,[1] ja yhteensä heitä oli jopa useita tuhansia.[3] ”Laukkuryssien” välityksellä tapahtui tärkeää aineellista ja kulttuurista vaihtoa Suomen ja Karjalan välillä. Rikkaimmat saattoivat rakennuttaa kotiseudulleen länsisuomalaistyyppisiä taloja.[2]

”Laukkuryssien” harjoittama kulkukauppa oli hyvin järjestäytynyttä, kun koko Suomi oli jaettu pitäjittäin kauppiaiden välillä.[2] Talonpojat lähtivät liikkeelle syksyisin sadonkorjuukauden jälkeen. Heillä oli ennalta sovittu kokoontumispaikka, josta lähdettiin yhdessä hankkimaan myytävää tavaraa. Se oli lähinnä naisille tarkoitettuja kankaita ja tekstiilejä, tai pieniä kotitaloustarvikkeita, joita oli helppo kantaa mukana. Varsinaisten ”laukkuryssien” lisäksi liikkeellä oli myös reellä ja hevosella liikkuneita kulkukauppiaita, joiden tavaravalikoima oli paljon laajempi.[4]

Kauppiaat painostivat usein viranomaisia ”laukkuryssien” toiminnan kitkemiseksi, mutta asiassa ryhdyttiin toimiin vasta 1800-luvun lopulla. ”Laukkuryssät” puolestaan alkoivat vaatimaan toimintansa laillistamista vetoamalla kenraalikuvernööriin.[5] 1900-luvulle tultaessa useat laukkuryssät alkoivat perustaa oikeita kauppoja sisätiloihin, mutta kulkukauppiaita kierteli maaseudulla aina 1950-luvulle saakka.[1]

Kulkukaupan taloudellinen kannattavuus väheni 1800-luvun lopulta lähtien maakauppojen perustamisen vuoksi. Venäjän puolelta tulevien kulkukauppiaiden toiminta loppui Suomen itsenäistyttyä ja rajojen sulkeutuessa. Maahan 20-luvulla pakolaisina saapuneet karjalaisperäiset kulkukauppiaat kiertelivät maaseuduilla toiseen maailmansotaan asti.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Makkonen, Mikko: "Laukkuryssät" antoivat maakunnalle aikoinaan paljon 25.10.2017. Karjalainen. Viitattu 19.11.2018.
  2. a b c Alanen, Aulis J.: Suomen maakaupan historia, s. 177–186. Jyväskylä: Gummerus, 1957.
  3. Laukkuryssät 27.6.2013. Sukuseura Skytät. Viitattu 19.11.2018.
  4. Ervasti, Seppo: Johdatus Kuusamon historiaan. Kuusamo: Kuusamon kunta, 1997. ISBN 951-96780-3-4.
  5. Apunen, Osmo: ”Rajamaasta tasavallaksi”, Suomen historia 6. Sortokaudet ja itsenäistyminen, s. 195. Espoo: Weilin+Göös, 1987. ISBN 951-35249-5-7.
  6. Mervi Naakka-Korhonen, Maiju Keynäs: Halpa hinta, pitkä matka. Vienankarjalainen laukkukauppa, s. 53, 264. Rauma: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1988. ISBN 951-717-538-8.