Väkivalta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muistomerkki homoseksuaalisuutensa vuoksi vuonna 2012 murhatulle Daniel Zamudio Veralle Santiagon hautausmaalla.

Väkivaltaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan käytetään yksittäisten henkilöiden tai ryhmien seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen edustajia kohtaan tekeminä laillisina tai laittomina tekoina sekä viranomaisten hyökkäyksinä tai määrääminä rangaistuksina. Osassa maista, erityisesti lännessä, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan käytetty väkivalta voidaan tuomita viharikoksena. Useissa maissa samansukupuolisten aikuisten välinen seksi voi johtaa vankeusrangaistukseen tai kuolemantuomioon. Rangaistavuus oli aiemmin yleistä, mutta on vähentynyt viime aikoina.

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2012 tekemään, 18-vuotiaille ja vanhemmille homoiksi, lesboiksi, biseksuaalisiksi tai transsukupuoliksiksi identifioituville Euroopan unionissa tai siihen tuolloin liittymässä olleessa Kroatiassa asuville suunnattuun kyselytutkimukseen vastasi 93 079 henkilöä. Koska HLBT-ihmisten lukumäärää ei ole tiedossa, tuloksia ei välttämättä voida yleistää.[1] Vastaajista noin neljännes ilmoitti kokeneensa väkivaltaa viiden edeltävän vuoden aikana ja 10% edeltävän vuoden aikana. Suurin osuus väkivaltaa molemmilla aikaväleilla ilmoitti kokeneensa transsukupuoliset, joista 34% ilmoitti kokeneensa väkivaltaa viiden vuoden aikana ja 15% vuoden aikana. Noin kolme neljäsosaa väkivaltaa vuoden aikana kokeneista transsukupuolisista oli kokenut sitä useammin kuin kerran vuodessa. Keskimäärin Euroopan unionissa tapahtui vuosittain 262 väkivaltaista tilannetta tuhatta vastaajaa kohden, korkeimmillaan luku oli Liettuassa, jossa luku oli 526 tapausta tuhatta vastaajaa kohden. Yleisintä tapaukset olivat transsukupuolisia vastaan, 512 tapausta tuhatta vastaajaa kohden. Kysyttyjen seksuaalivähemmistöjen edustajien luvut olivat 200 ja 300 tapauksen välillä tuhatta vastaajaa kohden. Biseksuaalisilla naisilla väkivalta oli muita useammin seksuaalista väkivaltaa.[2]

Paikallisen HLBT-järjestön Grupo Gay de Bahian mukaan vuonna 2017 Brasiliassa kuoli väkivaltaisissa olosuhteissa 445 seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuulunutta brasilialaista homofobian takia. Heistä 387 oli murhattu ja 58 oli tehnyt itsemurhan järjestön mukaan. Määrä oli suurempi kuin edellisenä vuonna.[3]

FBI:n mukaan vuonna 2017 Yhdysvalloissa tehtiin 1 470 viharikosta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan. 60% uhreista oli homoseksuaalisia miehiä. Ilmoitettujen rikosten määrä oli noussut edelliseen vuoteen verrattuna. Luku ei välttämättä vastaa todellista rikoksien määrää, koska kaikkia ei ilmoiteta poliisille.[4]

Seksuaalinen väkivalta on tyypillistä erityisesti lesboja, biseksuaalisia naisia ja transnaisia kohtaan.[5] Euroopan perusoikeusviraston kyselytutkimuksen mukaan 53% biseksuaalisia naisia, 30% transsukupuolisia ja 22% lesboja kohtaan tehdyistä vihaperusteisista hyökkäyksistä oli seksuaalisia.[6] Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemässä kyselytutkimuksessa 15% lukiossa ja 19% ammattioppilaitoksessa opiskelevista seksuaalivähemmistöihin kuuluvista pojista ilmoittivat kokeneensa seksuaalista väkivaltaa, hieman useammin kuin seksuaalivähemmistöihin kuuluneet tytöt, joista lukiossa opiskelevista 14% ja ammattioppilaitoksessa opiskelevista 17%, sekä enemmän kuin muut ryhmät, lukiolaisheteropojilla 2% ja -tytöillä 8%, ammattioppilaitoksessa opiskelevilla heteropojilla 2% ja -tytöillä 10%. Myös muunlainen väkivalta oli tutkimuksen mukaan yleisempää seksuaalivähemmistöön kuuluneilla nuorilla kuin heteronuorilla.[7]

Tekotavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan käytetty väkivalta on muun muassa murhia, pahoinpitelyitä, raiskauksia, kidnappauksia ja uhkailua.[8]

Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2012 tekemän kyselytutkimuksen mukaan viiden edellisen vuoden aikana Euroopan unionin koetuissa hyökkäyksissä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä vastaan hyökkääjät toimivat kahdessa kolmasosassa hyökkäyksistä useamman hengen ryhmissä. Yli 80%:ssa tapauksista hyökkääjä tai kaikki hyökkääjät olivat olleet miehiä. Noin 10%:ssa tapauksista hyökkääjät olivat miesten ja naisten ryhmä. Valtaosa hyökkääjistä oli tuntemattomia. Kolmasosassa tapauksista hyökkääjät olivat teinejä. Tutuista hyökkääjistä yleisimmät olivat samasta oppilaitoksesta, yli 10%.[9]

Hyökkäykset saattavat myös kohdistua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen suosimiin paikkoihin tai heidän yhteisöidensä kokoontumisiin. Tällaisia ovat muun muassa Pride-marssit, joissa vastaan tehdyissä hyökkäyksissä on Euroopassa ja sen ympäristössäkin loukkaantunut ja kuollut ihmisiä. Helsingissä, Suomessa Pride-kulkuetta vastaan hyökättiin vuonna 2010 kyynelkaasulla, pippurisumutteella ja savupommeilla. Kolme tekijöistä saatiin kiinni. Heitä epäiltiin 88 henkilön vahingoittamisesta. Heidät tuomittiin pahoinpitelyistä neljän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin.[10] Muita kohteita voivat olla homobaarit ja -yökerhot. Esimerkiksi Orlandon yökerhoammuskelu vuonna 2016 vaati 50 kuolonuhria sijoittuen toiseksi vakavimmaksi terrori-iskuksi Yhdysvalloissa.[11]

Valtiollinen väkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuden vertauskuvat paljastavat sodomiittejä tuomittavaksi Utrechtin vainoissa 1730 Jumalan raivon tuhotessa kaupunkia.
Homoseksuaalisten natsismin uhrien muistolaatta Berliinissä. Vaaleanpunainen kolmio oli homoseksuaalisten keskitysleirivankien tunnus.

Vuonna 2019, samaa sukupuolta olevien aikuisten välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä, johon oli molempien suostumus, rangaistiin kuolemalla kuudessa maassa aktiivisesti ja viidessä se oli mahdollinen rangaistus. Näiden lisäksi yli 50 maassa seksuaalisesta kanssakäymisestä annettiin eri mittaisia vankeusrangaistuksia.[12] Maissa, jossa samaa sukupuolta olevien välinen seksuaalinen kanssakäyminen on nykyään laillista, valtaosassa se laillistettiin 1900-luvulla tai sen jälkeen.[13]

Holokaustin aikaan homoja pidätettiin Natsi-Saksassa arviolta 100 000. Heistä noin 50 000 vangittiin, arviolta 5 000 – 15 000 keskitysleireille. Tapettujen määrää ei ole tiedossa. Selviytyjien mukaan homoseksuaaliset vangit olivat keskitysleireillä huonoiten kohdeltujen joukossa.[14]

Tšetšenian seksuaalivähemmistöjen vainot alkoivat vuonna 2017. Venäläisen oppositiolehden Novaja Gazeta -lehden mukaan Venäjälle kuuluvan Tšetšenian viranomaiset ovat pidättäneet yli sata homoseksuaalista miestä tai sellaiseksi epäiltyä miestä ja osa heistä on kuollut.[15] Loppuvuodesta 2018 ja alkuvuodesta 2019 pidätettiin paikallisten HLBT-aktivistien mukaan noin 40 miestä ja naista, joista kaksi on kidutettu hengiltä. Alueen presidentin Ramzan Kadyrovin mukaan Tšetšenia ei ole syyllistynyt rikkomuksiin, koska alueella ei hänen mukaansa ole homoja.[16]

Väkivallan laillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkivallan käytöstä seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä vastaan voidaan tuomita 42 valtiossa ankarammin viharikoslakien perusteella. Useimmat näistä maista, 23, sijaitsevat Euroopassa. Lukuun ei sisälly Ruotsia, jossa viharikokseksi voidaan laskea rikos, joihin on vaikuttaneet ”muu vastaavat tekijät”, joihin perustuslaillisen suojelun vuoksi sisältyy seksuaalinen suuntautuminen. Lisäksi 39 maassa, joista 28 Euroopassa, kieltävät kiihottamisen väkivallan käyttöön seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjä vastaan. Luvut on laskettu Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioista, joita on 195.[17]

Yhdysvaltojen liittovaltion rikoslaki ja useiden osavaltioiden rikoslait mahdollistavat ankarampien rangaistusten määräämisen viharikoksista seksuaalivähemmistöjä vastaan.[17] Yhdysvalloissa on kuitenkin gay panic defense (suom. homopaniikkipuolustus), jonka mukaan homoseksuaalista tai transsukupuolista vastaan tehty hyökkäys, jopa kuolemaan asti, voidaan tuomita lievempänä. Kalifornian osavaltio kielsi ensimmäisenä osavaltiona puolustuksen käytön vuonna 2014 ja muutama muu osavaltio on tehnyt samoin. Puolustusta on käytetty historiansa aikana noin puolessa Yhdysvaltain osavaltiossa.[18]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkivalta ja väkivallan uhka voivat aiheuttaa vähemmistöstressiä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla on enemmän psyykkistä ahdistusta ja terveysongelmia, jotka osittain aiheutuvat vähemmistöstressistä.[19]

Muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten terveydentila on huonompi kuin heteroseksuaalisten ja cis-sukupuolisten ikäisensä. Tähän vaikuttaa suurempi väkivallan määrä, sekä syrjintä ja kiusaaminen.[7] Tämä vaikuttaa esimerkiksi siihen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten itsemurhat ovat yleisempiä.[19]

Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodoman asukkaat herättävät Jumalan raivoa. Kaiverrus vuodelta 1789.

Väkivallan käyttöön voi liittyä heteronormatiiviset uskomukset. Väkivallan käyttäjä saattaa uskoa ei-heteroseksuaalisen seksuaalisen suuntautumisen tai muun kuin cis-sukupuolisen sukupuoli-identiteetin olevan sairaus. Esimerkiksi Natsi-Saksan keskitysleireillä homoseksuaalisten vankien kohteluun vaikutti vartijoiden uskomus, että pahoinpitely ja raskas työ voisi ”parantaa” heidät.[14] Väkivallan käyttäjä, erityisesti lähipiiriin kuuluva, saattaa myös ajatella seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan henkilön olevan huomionhakuinen tai pyrkivän häpäisemään yhteisön ja siksi pyrkii ohjaamaan heitä normin mukaiseen käytökseen.[20]

Väkivallan käyttöön voi vaikuttaa käyttäjän uskonnollinen tai poliittinen vakaumus.[20]

Yhtenä syynä seksuaaliselle väkivallalle on uskomus eheyttävään raiskaukseen. Lesbon tai biseksuaalisen naisen raiskaava henkilö saattaa kuvitella miehen raiskaamaksi tulemisen muuttavan uhrin seksuaalista suuntautumista.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan unionin perusoikeusvirasto: European Union lesbian, gay, bisexual and transgender survey : Main results. Luxemburg: Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2014. ISBN 978-92-9239-175-1. doi:10.2811/37969. (englanniksi)
  • Discriminatory laws and practices and acts of violence against individuals based on their sexual orientation and gender identity. Yhdistyneiden kansakuntien Ihmisoikeusvaltuutetun toimisto, 2011. Verkkoversio (pdf) (viitattu 25.6.2019). (englanniksi)
  • Mendos, Lucas Ramón: State Sponsored Homophobia. Geneve: ILGA, 2019. Verkkoversio (pdf) (viitattu 24.6.2019).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Euroopan perusoikeusvirasto 2014, s. 23
  2. Euroopan perusoikeusvirasto 2014, s. 55–63
  3. Cowie, Sam: Violent deaths of LGBT people in Brazil hit all-time high 22.1.2018. The Guardian. Viitattu 24.6.2019. (englanniksi)
  4. Fitzsimons, Tim: Anti-LGBTQ hate crimes rose 3 percent in '17, FBI finds NBC News. Viitattu 24.6.2019. (englanniksi)
  5. a b Discriminatory laws... 2011, s. 10
  6. Euroopan perusoikeusvirasto 2014, s. 62
  7. a b Luopa, Pauliina & Kanste, Outi & Klemetti, Reija: Toisella asteella opiskelevien sateenkaarinuorten hyvinvointi 2017 : Kouluterveyskyselyn tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2017. ISSN 2323-5179. ISBN 978-952-302-909-5. Verkkoversio (viitattu 26.6.2019).
  8. Discriminatory laws... 2011, s. 8
  9. Euroopan perusoikeusvirasto 2014, s. 64–65
  10. Pride-iskusta kolmelle ehdollista vankeutta 3.5.2011. Yle Uutiset. Viitattu 25.6.2019.
  11. Kataja-Lian, Marika: Orlandon klubi-iskussa kuoli 50 ihmistä – pahin ampumavälikohtaus Yhdysvaltain historiassa 12.6.2016. Yle Uutiset. Viitattu 25.6.2019.
  12. ILGA: Sexual Orientation Laws In The World - 2019 ilga.org. Viitattu 24.6.2019.
  13. Mendos 2019, s. 179–191
  14. a b Persecution of Homosexuals in the Third Reich United States Holocaust Memorial Museum. Viitattu 24.6.2019. (englanniksi)
  15. Mikkonen, Erkka: Venäläislehti: Tšetšeniassa aloitettu homojen massapidätykset – ainakin kolme kuollutta 1.4.2017. Yle Uutiset. Viitattu 24.6.2019.
  16. Haukka, Inka: Järjestö: Tšetšenia aloitti uudet homovainot – kaksi pidätettyä kidutettu hengiltä 15.1.2019. Yle Uutiset. Viitattu 24.6.2019.
  17. a b Mendos 2019, s. 257–263
  18. Dart, Tom: After decades of ‘gay panic defence’ in court, US states slowly begin to ban tactic 12.5.2018. The Guardian. Viitattu 25.6.2019. (englanniksi)
  19. a b Seksuaalivähemmistöt edelleen suuressa itsemurhavaarassa – koskee myös nuoria 16.1.2018. Uutispalvelu Duodecim. Viitattu 26.6.2019.
  20. a b Ahjopalo, Janne: Tiukasti vakaumuksellisen kodin varjopuolet: sateenkaarinuori karkotetaan perheestään tai pahoinpidellään – jotkut ajautuvat itsemurhaan 23.2.2018. Yle Uutiset. Viitattu 26.6.2019.