Parapähkinäpuu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Parapähkinäpuu
Castanheira 1.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophyta
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Aitokaksisirkkaisten ydinryhmä
Kladi: Asteridit Asteridae
Lahko: Ericales
Heimo: Huppukukkakasvit Lecythidaceae
Alaheimo: Lecythidoideae[2]
Suku: Parapähkinäpuut Bertholletia
Laji: excelsa
Kaksiosainen nimi

Bertholletia excelsa
Humb. & Bonpl.[3]

Synonyymit
  • Barthollesia excelsa Silva Manso[4][5]
  • Bertholletia nobilis Miers.[5]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Parapähkinäpuu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Parapähkinäpuu Commonsissa

Parapähkinäpuu (Bertholletia excelsa) on huppukukkakasvien heimoon (Lecythidaceae) kuuluva kasvilaji.[6][7] Se on Etelä-Amerikan troopisissa metsissä kasvava suurikokoinen kausivihanta puu, joka voi kasvaa yli 50 metriä korkeaksi ja elää yli 400 vuotta vanhaksi. Puun suomenkielisestä nimestä huolimatta sen hedelmä ei ole kasvitieteellisesti katsottuna pähkinä vaan kota, jonka sisältämiä suuria siemeniä kutsutaan ruokakulttuurissa parapähkinöiksi.[8][9] Suurin osa maailmalla ruokana myytävistä parapähkinöistä on kerätty luonnonvaraisista puista, minkä on epäilty haittaavan laajojen metsänhakkuiden jäljiltä uhanalaisen puun kannan luontaista uusiutumista.[1][5]

Nimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvista käytetyissä nimissä esiintyy useissa kielissä Brasilian Parán osavaltion nimi.[5]

Suvun tieteellinen nimi Bertholletia on annettu ranskalaisen kemistin Claude Louis Bertholletin kunniaksi.[8] Tieteellisen nimen lajimääre excelsa viittaa puun korkeuteen.[8]

Lajin kotiseudulla Etelä-Amerikassa siitä käytetään muiden muassa portugalinkielisiä nimiä castanheira, castanha-do-Brasil, castanha-do-Pará, espanjankielisiä nimiä castaña, castaña del Brasil ja castaña de Pará sekä alueen alkuperäiskansojen käyttämiä nimiä, kuten juvia ja jiturede.[5][8]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parapähkinäpuu on suurikokoinen kausivihanta tai puoliainavihanta puu.[5][10] Se kasvaa tavallisesti 30–60 metriä korkeaksi ja rungon läpimitaltaan yhdestä kahteen metriä leveäksi,[5] mutta joskus nelimetriseksikin.[8] Puulla on suuri pääjuuri, joka voi ulottua kolmen metrin syvyyteen.[8]

Varsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puun pylväsmäinen runko on suora ja liereä.[5] Rungon paksu kuori on harmaanruskeaa ja pitkittäin uurteista.[5][8] Puun latvus on muodoltaan pyöreä tai sateenvarjomainen ja voi tulla 10–20 metriä leveäksi.[8] Suuren puun oksat asettuvat lähelle latvaa jättäen rungon korkealle oksattomaksi.[5]

Lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehdet ovat suuria, yksinkertaisia ja korvakkeettomia.[8] Lehtiasento on vuorottainen.[5] Lehtiruoti on kahdesta kuuteen senttimetriä pitkä. Lehtilapa on muodoltaan pitkänpyöreä tai soikea, laidoiltaan ehyen tai nyhäisen aaltoileva, tyveltään pyöristynyt ja kärjeltään pitkäsuippuinen.[5][8] Lapa on tavallisimmin 20–35 senttimetriä pitkä ja 10–15 senttimetriä leveä.[5] Lehti on sulkasuoninen; keskisuonen ympärillä on tavallisesti 29–45 vastakkaista paria sivusuonia.[5] Lehden pinta on nahkea ja kalju, ja sen väritys vaihtelee kirkkaan vihreästä punaruskean vihreään.[5][8]

Kukat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksineuvoiset kukat asettuvat huiskilokukintoihin, jotka voivat kehittyä kärki- tai hankasilmuista.[5] Kukintoranka on tavallisesti 20–40 senttimetriä pitkä.[5] Kukka on sikiäispäällinen ja vastakohtainen eli symmetrinen pystysuoran keskilinjan suhteen.[5] Kukan verhiö on kaksiliuskainen ja varhain kariseva; liuskat ovat 0,8–1,4 senttimetriä pitkiä.[5] Kukan kellertävänvalkoinen teriö koostuu kuudesta keskenään erikokoisesta enimmillään noin kolme senttimetriä pitkästä terälehdestä.[5] Kukan lukuisat lyhyet heteet muodostavat vaalean ja huppumaisen hetiön, joka kaartuu emin ylle.[5][8] Kehänalaisessa sikiäimessä on neljä tai useampi lokeroa.[5][8]

Hedelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hedelmä on rakenteeltaan kansikota. Se on muodoltaan pallomainen tai lähes pallomainen ja läpimitaltaan tavallisesti 10–16 senttimetriä leveä.[5] Kodan kova puutunut kuori on 8–12 millimetriä paksu.[5] Sen tummanruskea pinta on karheanystyinen ja korkkihuokosellinen.[5] Kansiluomainen kota avautuu kypsänä kärjestään, mutta syntyvä aukko on niin pieni, etteivät siemenet mahdu siitä ulos;[5] sen sijaan siemeniä levittävät eläimet tavallisesti avaavat hedelmän rikkomalla kuoren.[10] Kodan lyhytsuippuinen kansi on halkaisijaltaan viidestä seitsemään millimetriä leveä.[5]

Hedelmän sisällä on yleensä 8–24 siementä, joita kutsutaan parapähkinöiksi, vaikka kotahedelmän siemeninä ne eivät kasvitieteellisesti katsottuna ole pähkinöitä.[5][11] Siemen on 3,5–5 senttimetriä pitkä, 1,8–2,5 senttimetriä leveä ja poikkileikkaukseltaan kolmisärmäinen.[5] Siemenkuori on paksu, puutunut ja pinnaltaan harjanteinen ja kurttuinen.[5] Siemenkuoren alla on siemenen suuri vaaleanruskean valkea siemenvalkuainen.[5]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parapähkinäpuu on huppukukkakasvien heimon (Lecythidaceae) alaheimoon Lecythidoideae kuuluva koppisiemeninen kasvilaji.[12] Sitä pidetään yleensä parapähkinäpuiden (Bertholletia) suvun ainoana lajina.[12][13] Vuonna 2015 julkaistun molekyylibiologisen tutkimuksen mukaan genetiikan perusteella parapähkinäpuun lähimmät sukulaiset olisivat suvun EschweileraIntegrifolia-kladi”, johon kuuluisi Eschweilera integrifolia ja noin 20 muuta lajia.[12] Sama tutkimus määritti otettaessa huomioon sekä morfologiset että geneettiset piirteet parapähkinäpuun todennäköisiksi lähimmiksi sukulaisiksi ”Chartacea-kladin”, johon kuuluisi Lecythis chartacea ja noin kymmenen muuta suvun Lecythis lajia sekä kaksi yleensä sukuun Eschweilera luokiteltua lajia.[12]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parapähkinäpuuta esiintyy luonnossa laajalla alueella Etelä-Amerikan trooppisissa osissa.[5][8] Sen on esitetty olevan alun perin kotoisin Brasilian Amazonin altaan alueelta.[8] Parapähkinäpuuta kasvaa luonnossa Bolivian, Brasilian, Guyanan, Kolumbian, Perun, Ranskan Guayanan, Surinamin ja Venezuelan alueilla.[5] Se on yleisin Brasiliassa Acren, Amazonasin, Maranhãon, Mato Grosson, Parán ja Rondônian osavaltioissa.[5]

Elinympäristö ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siemeniä levittävät luonnossa agutit, kuten Dasyprocta leporina.

Parapähkinäpuu kasvaa luonnonvaraisena trooppisissa metsissä. Sitä esiintyy sekä kosteissa alankosademetsissä että kausittain kuivissa metsissä.[8] Sen luontaisten elinalueiden vuotuinen sadanta vaihtelee noin 1 400 ja 3 000 millimetrin välillä ja vuoden keskilämpötila 24 ja 27 celsiusasteen välillä.[8] Laji menestyy vähäravinteisella ja hyvin vettä läpäisevällä hiesu- tai savipitoisella oksisolimaalla.[5][8] Se menestyy huonosti vetisessä maaperässä.[8]

Parapähkinäpuu voi elää vähintään yli 400 vuotta vanhaksi ja tulee usein ympäröiviä puita suuremmaksi metsän latvuskerroksen yläpuolelle nousevaksi ylispuuksi.[5][8][9] Puun kukinta tapahtuu kuivakauden alulla.[8] Parapähkinäpuu on hyönteispölytteinen. Kukkien pölyttäjinä toimivat kimalaisiin (Bombus) sekä sukuihin Centris, Epicaris, Eulaema ja Xylocarpa kuuluvat mesipistiäiset.[8] Puu alkaa tavallisesti kantaa hedelmää luonnossa 12–16 vuoden iässä.[8] Siementen levittäjinä toimivat ensisijaisesti jyrsijät, erityisesti agutit (Dasyprocta).[8][10]

Uhat ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siementen kerääjien jälkeensä jättämä kasa hedelmän kuoria brasilialaisessa luonnonmetsässä.

Parapähkinäpuun kanta on kärsinyt huomattavasti Amazonin alueen metsien tuhoutumisesta, ja Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt lajin vaarantuneeksi. Brasiliassa puun elinalueiden metsiä on laajalti raivattu karjankasvatuksen laidunmaiksi, kaadettu sisämaan suurten rakennusprojektien tieltä sekä jätetty patoaltaiden alle.[1] Suurin osa maailmalla myytävistä parapähkinöistä on kerätty luonnonvaraisista puista, ja paikoin kerääjät ovat metsästäneet tai ajaneet pois siemeniä luontaisesti levittäviä aguteja, minkä uskotaan haittaavan parapähkinäpuun kannan luontaista uusiutumista.[1][5]

Jotkin puun esiintymisalueet sijaitsevat suojelluilla metsäalueilla, mutta suurinta osaa puun kannasta ei ole suojeltu.[1] Säännösteltyä siementen keräystä luonnosta on pidetty parhaana tapana suojella luonnonvaraisia puita metsänhakkuilta.[1]

Merkitys ihmiselle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parapähkinäpuu on ollut pitkään kulttuurillisesti ja taloudellisesti tärkeä puu ihmisille. Sen siemeniä eli parapähkinöitä käytetään ruokana, sen puuainesta on käytetty erityisesti veneenrakennukseen, ja kasvin muista osista on saatu polttoainetta, kuitua, eläinten rehua ja perinnelääkinnässä käytettyä lääkeainetta.[8] Puuta on yritetty viljellä, mutta viljelmien puut tuottavat satoa luonnonvaraisia puita huonommin, eivätkä viljelmät ole yleensä olleet taloudellisesti kannattavia.[5]

Parapähkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuorittuja parapähkinöitä.

Parapähkinäpuun siementä kutsutaan parapähkinäksi. Sitä käytetään ruokana sellaisenaan ja paahdettuna sekä leivonnassa.[8] Korkean rasvapitoisuutensa vuoksi kuoritut parapähkinät härskiintyvät helposti,[5] ja siksi ne onkin syytä säilyttää pakastimessa tai jääkaapissa.lähde? Parapähkinät ovat lievästi radioaktiivisia.[14]

Parapähkinät ovat hyvä seleenin lähde. Jo yksi parapähkinä riittää turvaamaan päivittäisen saantisuosituksen.[15][16]

Ravintosisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

100 g parapähkinää sisältää:

Ainesosa Määrä
Vesi 5,9 g
Proteiini 13 g
Glukoosi 3,5 g
Sakkaroosi 2,8 g
Tärkkelys 0,7 g
Kuitu 8,3 g
Rasva 66 g
Tyydyttynyt rasva 16,1 g
Tyydyttämätön rasva 23,0 g
Monityydyttämätön rasva 24,1 g
Natrium 2 mg
Magnesium 318 mg
Fosfori 595 mg
Kalium 680 mg
Kalsium 178 mg
Rauta 3,1 mg
E-vitamiini 7 mg
B1-vitamiini 1 mg
B2-vitamiini 0,08 mg
B3-vitamiini 0,8 mg
B5-vitamiini 0,24mg
B6-vitamiini 0,21mg
B9-vitamiini 12 mg
Energia 2722 kJ

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants, Volume 3, s. 124–126, 130–131. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Americas Regional Workshop (Conservation & Sustainable Management of Trees, Costa Rica, November 1996): Bertholletia excelsa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 1998. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
  2. Stevens, Peter F.: Lecythidaceae (APG IV, 2016) Angiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
  3. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Bertholletia excelsa (TSN 21989) itis.gov. Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
  4. Barthollesia excelsa Silva Manso Global Biodiversity Information Facility. Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am Lim: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants, Volume 3, 2012, s. 124–126
  6. Räty, Ella: Viljelykasvien nimistö, s. 31. Helsinki: Puutarhaliitto, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  7. Junikka, Leo ja Kurtto, Arto: Bertholletia excelsa Bonpl. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.11.2020.
  8. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Orwa, C; Mutua, A; Kindt, R; Jamnadass, R ja Anthony, S: Bertholletia excelsa (PDF) Agroforestree Database: a tree reference and selection guide version 4.0. 2009. World Agroforestry Centre. Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
  9. a b Schöngart, Jochen; Gribel, Rogerio; Ferreira da Fonseca-Junior, Sinomar ja Haugaasen, Torbjørn: Age and Growth Patterns of Brazil Nut Trees (Bertholletia excelsa Bonpl.) in Amazonia, Brazil. Biotropica, 2015, 47. vsk, nro 5, s. 550–558. Association for Tropical Biology and Conservation. doi:10.1111/btp.12243. (englanniksi)
  10. a b c Kainer, Karen A.; Wadt, Lúcia H. O.; Gomes-Silva, Daisy A. P. ja Capanu, Marinela: Liana loads and their association with Bertholletia excelsa fruit and nut production, diameter growth and crown attributes. Journal of Tropical Ecology, 2006, 22. vsk, nro 1, s. 147–154. Cambridge University Press. doi:10.1017/S0266467405002981. (englanniksi)
  11. Kasvitiede: pähkinä Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Viitattu 21.11.2020.
  12. a b c d Huang, Ya-Yi; Mori, Scott A. ja Kelly, Lawrence M.: Toward a phylogenetic-based Generic Classification of Neotropical Lecythidaceae — I. Status of Bertholletia, Corythophora, Eschweilera and Lecythis. Phytotaxa, 2015, 203. vsk, nro 2, s. 85–121. Magnolia Press. doi:10.11646/phytotaxa.203.2.1. (englanniksi)
  13. Bertholletia Bonpl. Global Biodiversity Information Facility. Viitattu 21.11.2020. (englanniksi)
  14. Lim: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants, Volume 3, 2012, s. 130–131
  15. Eniten ja vähiten sisältävät elintarvikkeet - Fineli www.fineli.fi. Viitattu 1.10.2015.
  16. Seleeni - Fineli www.fineli.fi. Viitattu 1.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]