Intersukupuolisuus

International Intersex Forum -tapahtuman osallistujia Maltalla joulukuussa 2013.

Intersukupuolisuus, jota jotkut lääkärit kutsuvat sukupuolen epäselvyydeksi tarkoittaa laajaa joukkoa synnynnäisiä tiloja, joihin liittyy sekä naisille että miehille tyypillisiä sukupuolen tunnusmerkkejä.

YK:n käyttämän määritelmän mukaan intersukupuolisella on syntyessään sellaiset sukuelimet, hormonit tai kromosomit, jotka eivät mahdu tyypillisiin määritelmiin siitä, millainen miehen tai naisen kehon tulisi olla. Intersukupuolisuuteen voi liittyä myös epätyypillisyyttä toissijaisissa sukupuolipiirteissä, joihin lasketaan esimerkiksi rinnat ja lantion muoto.

Intersukupuolisuus on kattokäsite, jolla viitataan kehon synnynnäisiin sukupuoliominaisuuksiin. Ei ole kuitenkaan olemassa konsensusta siitä, mitkä kaikki keholliset variaatiot lasketaan intersukupuolisuuteen kuuluviksi.

Intersukupuolisuus ei ole sairaus, eikä se aiheuta yleensä hoidon tarvetta. Esimerkiksi mikropenis ei aiheuta hedelmättömyyttä, mutta muunlaiseen intersukupuolisuuteen saattaa kuitenkin liittyä lapsettomuutta. Joihinkin intersukupuolisuuden muotoihin liittyy myös lisämunuaisen vajaatoiminta tai kohonnut sydän- tai nivelsairauksien riski.

Intersukupuolisuutta ei pidä sekoittaa ihmisen sukupuoli-identiteetin perusteella määräytyvään transsukupuolisuuteen.

Intersukupuolisista ihmisistä on käytetty aiemmin sanaa hermafrodiitti, joka tarkoittaa tieteellisessä mielessä eliötä, jolla on sekä naaraan että koiraan kaikki sukuelimet. Hermafroditismia ei esiinny ihmisellä.

Sisäsiittoisuus lisää intersukupuolisuuden esiintymisen todennäköisyyttä.

Ilmeneminen

Intersukupuolisuudesta tunnetaan yli neljäkymmentä eri tyyppiä. Kortisolin puutos on yleisin intersukupuolisuutta aiheuttava häiriö. Se johtaa geneettisesti naispuolisen eli XX-kromosomiparin omaavan sikiön maskulinisaatioon.

Intersukupuolisuus voi ilmetä myös esimerkiksi poikkeavana sukukromosomien yhdistelmänä. Sukukromosomisto voi olla lisäksi mosaiikkinen, jolloin ihmisellä on osassa soluja kromosomit XX ja osassa soluja kromosomit XY.

Osalla intersukupuolisista on naistyypillinen keho, vaikka heidän sukukromosominsa ovat muotoa XY. Osalla taas on vastaavasti miestyypillinen keho, vaikka heidän sukukromosominsa ovat muotoa XX. Osalla intersukupuolisista taas on sukuelimet, jotka poikkeavat kooltaan tai muodoltaan selvästi tavanomaisista. Esimerkiksi geneettisen miehen virtsaputki saattaa sijaita peniksen tyvessä eikä kärjessä. Geneettisellä miehellä saattaa olla myös mikropenikseksi kutsuttu hyvin pieni penis ja/tai niin sanotut piilokivekset sekä tyhjä, häpyhuulilta näyttävä kivespussi. Geneettisellä naisella taas saattaa olla suurentunut klitoris, joka saattaa näyttää penikseltä, sulkeutuneet tai poimuttuneet (engl. folds) häpyhuulet taikka sulkeutuneiden häpyhuulten sisällä sijaitseva kiveksen tuntuinen kyhmy. Intersukupuolisuus voi ilmetä myös esimerkiksi poikkeavana sukukromosomien yhdistelmänä tai siinä, että ihmisen lisääntymiselimet ovat osaksi nais- ja osaksi miestyyppiset.

Joillekin intersukupuolisille kehittyy sikiöaikana tavanomaisesta poikkeavat ulkoiset sukuelimet. Vahamalli eräästä mahdollisesta variaatiosta.

Synnytyslaitoksella tytöksi määritetyn ihmisen tullessa murrosikään saatetaan havaita, että häneltä puuttuu emätin tai kohtu, tai että hänen vatsastaan löytyy munasarjojen sijaan piilokivekset tai muunlaista kiveskudosta.

Ihmisen intersukupuolisuus voidaan huomata tapauksesta riippuen heti hänen synnyttyään, murrosiässä, selviteltäessä hänen mahdollisen lapsettomuutensa syitä tai jos hänet testataan kilpaurheiluun liittyen. On myös mahdollista, ettei ihminen saa koskaan tietää olevansa intersukupuolinen. Esimerkiksi läheskään kaikki XXY-kromosomiston omaavat ihmiset eivät ole tietoisia ylimääräisestä X-kromosomistaan. Osalla XXY-kromosomiston omaavista aikuisista on ilmiasu, joka koostuu toisaalta miestyypin ulkoisista sukuelimistä ja toisaalta "ylimääräisestä" rintakudoksesta ja tavallista leveämmästä lantiosta.

Yleisyys

Intersukupuolisten määrää on vaikea arvioida muun muassa sen vuoksi, ettei asiaa välttämättä havaita koskaan. Aiheesta laaditut liikkuvat 0,02 % ja 1,7 % välillä. Vaihtelu tulee siitä miten intersukupuolisuus rajataan. Pienin arvio perustuu siihen, kuinka monen vastasyntyneen sukupuolta ei pystytä määrittämään ulkoisten sukuelinten perusteella tytöksi tai pojaksi. Luvun 1,7 % on esittänyt Melanie Blackless kollegoineen vuonna 2000 ja heidän määritelmänsä pitää sisällään kaikki tapaukset, joissa sukupuolikehitys ei etene tavanomaisesti kromosomien, sukurauhasten, hormonien tai sukuelinten kautta tarkasteltuna. Hollannin yhteiskuntatieteellisen tutkimuskeskuksen julkaisemassa tutkimuksessa vuonna 2014 arvio intersukupuolisten määrästä oli 0,5 %. Tämä osuus oli saatu laskemalla yhteen arviot intersukupuolisuuteen liittyvien diagnoosien yleisyydestä. Hollannin yleisyysarvion perusteella Suomessa olisi 20 000–30 000 intersukupuolista.

Arviolta 0,6 prosentilla miehiksi määritetyistä henkilöistä on mikropenis.

Intersukupuolisuuden kehittyminen

Kaikilla sikiöillä on aluksi naistyyppiset ulkoiset sukuelimet, jotka muuttuvat normaalisti poikasikiöillä miestyyppisiksi dihydrotestosteronin vaikutuksesta. Joskus sukuelinten kehitys poikkeaa tavanomaisesta, jolloin syynä saattavat olla esimerkiksi raskaudenaikaiset hormonitoiminnan muutokset, mutaatiot tai altistuminen torjunta-aineiden kaltaisille vierasaineille. Yleisin syy sille, että sukuelimissä on sekä maskuliinisia että feminiinisiä piirteitä on se, että naistyypin XX-kromosomiston omaavalle sikiölle kehittyy lisämunuaisen liikakasvua, mikä saa lisämunuaisen tuottamaan liikaa androgeenejä. Tämä johtaa muun muassa siihen, että ulkoisiin sukuelimiin kehittyy miehisiä piirteitä.

Mikropeniksen pienen koon syynä voi olla se, että sikiössä ei kehity tarpeeksi mieshormoneja tai että sikiön keho ei reagoi niihin normaalilla tavalla.

Sukupuolen päättäminen ja rekisteröinti

Pääartikkeli: Juridinen sukupuoli

Kansainväliset hoitosuositukset eivät ole sisältäneet mahdollisuutta määrittää lasta intersukupuoliseksi. Kansainvälisissä hoitosuosituksissa on esitetty eräitä linjauksia siitä, millä perustein intersukupuolisen lapsen sukupuoli pitäisi määrittää tai päättää. Kyseisiä linjauksia on kuitenkin muutettu moneen kertaan. Suomen lainsäädäntö puolestaan ei ota kantaa siihen, miten lapsen sukupuoli pitäisi määrittää.

Syntyneen lapsen sukupuoli määritetään Suomessa yleensä ulkoisten sukupuolielimien perusteella. Intersukupuolisten kohdalla voidaan tutkia myös kromosomit ja tehdä ultraäänitutkimus sisäisten sukuelinten selvittämiseksi. Näiden tutkimusten valmistuminen saattaa kestää muutaman viikon. Lääkärit päättävät tämän jälkeen intersukupuolisen lapsen sukupuolen. Vanhemmat ovat saaneet osallistua lapsen sukupuolen päättämiseen joissain yliopistosairaaloissa, mutta niissäkään ei ole noudatettu yhtenäistä käytäntöä.

Intersukupuolisten lasten sukupuolta ei ole ollut tapana päättää lapsen geneettisen sukupuolen perusteella, vaan lähinnä sillä perusteella, että kivesten poisto ja häpykielen pienentäminen on teknisesti mahdollista toisin kuin häpykielen muuttaminen penikseksi. Tämä on johtanut siihen, että yhdeksän kymmenestä näkyvästi intersukupuolisesta vauvasta on päätetty määritellä tytöksi. Tämän jälkeen heille on tehty sukuelinten ulkonäköä muuttavia leikkauksia, jotta he muistuttaisivat enemmän heille päätetyn sukupuolen edustajia.

Laissa väestötietojärjestelmästä (ent. väestörekisteri) edellytetään, että jokaiselle Suomessa asuvalle henkilölle annetaan henkilötunnus, jonka yksilönumerossa pariton numero tarkoittaa miestä ja parillinen naista. Lapsen sukupuoli ilmoitetaan väestötietojärjestelmään, jolloin hän saa henkilötunnuksen. Intersukupuolisten lasten kohdalla sukupuoli pidetään määrittämättömänä, kunnes päätös sukupuolesta on tehty. Vuonna 2027 väestötietojärjestelmässä on tarkoitus siirtyä juoksevaan numerointiin, jolloin yksilönumeron sukupuoliriippuvuus poistuu.

Saksassa lapsen sukupuoli tulee jättää avoimeksi silloin, kun hänen biologista sukupuoltaan ei ole mahdollista määrittää. Saksasta tuli lisäksi vuoden 2019 alusta ensimmäinen Euroopan maa, jossa todistetusti intersukupuoliset henkilöt voivat valita virallisissa dokumenteissa itse sukupuolekseen joko naisen, miehen tai moninaisen (divers). Lakimuutos johtui maan perustuslakituomioistuimen tekemästä päätöksestä. Intersukupuoliset voidaan rekisteröidä väestökirjanpidossa niin sanotun kolmannen sukupuolen edustajiksi myös muun muassa Intiassa ja Australiassa.

Kirurgiset ja hormonaaliset muokkaukset

Hormonit

Hormonivalmisteilla voidaan stimuloida mikropeniksen ja rintojen kasvua.

Sukuelinkirurgia

Historiaa

Keniassa intersukupuoliset lapset on perinteisesti surmattu heti synnyttyään. 1700-luvun Suomessa intersukupuoliselle lapselle taas saatettiin antaa kaksi nimeä, joista hän saattoi myöhemmin valita paremmalta tuntuvan.

Länsimaissa alkoi 1950-luvulla kehitys, joka johti siihen, että suurin osa epätyypilliset ulkoiset sukuelimet omaavista intersukupuolisista lapsista joutui leikkaukseen, jossa heidän siittimensä alahalkio korjattiin taikka heidän klitoristaan pienennettiin, heiltä poistettiin kivekset ja heille rakennettiin vagina. Kyseiset leikkaukset tehtiin pääsääntöisesti kosmeettisista syistä ilman että niille olisi ollut lääketieteellisiä perusteluja. Menetelmän yleistymiseen myötävaikutti se, että intersukupuolisten lasten sukuelinkirurgi John Money väitti, että poikalapselle kehittyy naisen identiteetti, jos häneltä poistetaan miehen sukuelimet, niiden tilalle muovataan naisen ulkoisia sukuelimiä muistuttavaa kudosta ja lasta kohdellaan sen jälkeen johdonmukaisesti tyttönä. Money kuitenkin salasi raporteissaan sen, että hänen pääasiallinen todistustusainesto teorialleen, pikkulapsena tytöksi leikattu David, ei sopeutunut koskaan elämään tyttönä. Money oli sitä mieltä, että penis kannattaa poistaa, jos se on alle 2,5-senttinen. Lapselle ei pitänyt myöskään kertoa hänen intersukupuolisuudestaan.

Intersukupuolisilta ihmisiltä on poistettu usein myös hormoneita tuottavia sukurauhasia. Tämä on synnyttänyt tarpeen vuosikymmenien pituiselle hormonikorvaushoidolle, johon on saattanut liittyä huomattavia haittavaikutuksia. Naishormonien nauttiminen ei saa miehen kromosomit omaavaa ihmistä välttämättä näyttämään naiselta tai kokemaan itseään naiseksi.

Näkyvästi intersukupuolisten vauvojen kohdalla on päätetty noin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, että vauva on tyttö. Tämän jälkeen heille on tehty sukuelinten ulkonäköä muuttavia leikkauksia. Lapsen intersukupuolisuus on saatettu jopa salata lasten vanhemmilta. Vanhempia on saatettu myös painostaa suostumaan leikkauksiin esimerkiksi vedoten virheellisesti syöpäriskin merkittävään kasvuun taikka herättämällä epäilystä lapsen sopeutumisesta yhteisöön normeista poikkeavien sukupuolellisten piirteidensä vuoksi.

Intersukupuolisten lasten leikkaukset keskitettiin Suomessa Helsingin Lastenlinnaan ja Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan, mutta nykyisin niitä tehdään enää Helsingissä.

Meksikossa elää paljon intersukupuolisia aikuisia, joiden sukuelimet ovat alkuperäisessä asussaan. Heillä on yleensä hyvä minäkuva ja vahva itsetunto.

Nykytilanne

Intersukupuolisten lasten sukuelinten poistamiseen tai niiden ulkonäön muuttamiseen tähdänneet leikkaukset lopetettiin Suomessa 2010-luvulla muutamaksi vuodeksi, minkä jälkeen osa lääkäreistä on jatkanut niiden tekemistä. He kutsuvat leikkauksia rakennekorjaukseksi tai epämuodostuminen korjaamiseksi samalla kun jotkut aktivistit kutsuvat niitä sukuelinten silpomiseksi. Sukuelinten muotoilua tavanomaisemman näköiseksi on perusteltu sillä, että ne vähentävät erilaisuuden kokemusta. Monet leikkauksen läpikäyneet kertovat kuitenkin kokeneensa, että heitä pidettiin viallisina ja kärsineensä siitä, että heidän intersukupuolisuuttaan yritettiin peitellä.

Intersukupuoliset ja osa lääkäreistä on ollut huolissaan intersukupuolisille tehtävistä leikkauksista myös sen vuoksi, että sukuelinkirurgiaan liittyy usein haittavaikutuksia. Näitä ovat esimerkiksi seksuaalitoimintojen häiriintyminen, lapsettomuus, sukuelinten arpeutuminen, virtsatietulehdukset, virtsankarkailu., krooninen kipu, krooninen verenvuoto, luukato, aineenvaihdunnan epätasapaino ja leikkausten aiheuttama psyykkinen trauma sekä siihen liittyvät lääkäripelko, itsemurha-ajatukset ja itsetuhoinen käyttäytyminen.

Liian nuorena ja lapsen mielipidettä huomioon ottamatta tehty leikkaus saattaa myös johtaa sukupuoli-identiteetin ristiriitaan, jolloin henkilö tarvitsee sukupuolen korjaamiseen tähtääviä toimia.

Vauvojen sukuelinkirurgia kosmeettisista syistä on oikeustieteen tutkija Marjo Rantalan mukaan ihmisoikeuksien ja perustuslain vastaista. Myös Euroopan neuvosto on kehottanut jäsenmaitaan huolehtimaan siitä, ettei intersukupuolisten lasten sukuelinten ulkonäköä muutettaisi kirurgisesti.

Intersukupuolisina syntyneiden pikkulasten sukupuolielinten ulkonäköä muuttavat kirurgiset toimenpiteet on säädetty laittomiksi Euroopan maista Maltalla ja Portugalissa. Tahdonvastaisten ja terveydellisesti tarpeettomien kirurgisten toimenpiteiden tekeminen on kriminalisoitu myös Saksan rikoslaissa. Saksan perheministeriön tilaamasta selvityksestä kävi kuitenkin ilmi, ettei intersukupuolisten lasten kosmeettinen sukuelinkirurgia ollut vähentynyt vuoden 2005 jälkeen lukuisista suosituksista huolimatta. Saksassa valmisteltiin tämän johdosta vuonna 2018 uutta lakia, jonka oli tarkoitus poistaa vanhemmilta oikeus antaa suostumus lapsensa sukupuolta muokkaaviin toimenpiteisiin, ellei niihin ole osoittaa pakottavaa lääketieteellistä syytä. Suomessa ei vanhemmilta ole yleensä edes kysytty lupaa tällaisten toimenpiteiden suorittamiseen.

Sukuelinten ulkonäköä muuttavia leikkauksia voi tehdä missä elämänvaiheessa tahansa, minkä vuoksi kannattaisi odottaa lapsen varttumista siihen ikään, että hän kykenee tiedostamaan ja ilmaisemaan muille, millaiseksi kokee sukupuolensa. Vain harva intersukupuolinen, jolle ei ole tehty lapsena leikkausta, haluaa aikuisena sukuelimiä muuttavaan leikkaukseen. Leikkauksen läpikäyneet ovat kuitenkin kannattaneet tutkimuksissa varhaislapsuudessa tehtäviä leikkauksia.

Urheilussa

Puolalainen Stanisława Walasiewicz oli 1930-luvun menestyneimpiä naisurheilijoita. Hänen intersukupuolisuutensa paljastui vasta myöhemmin.

Intersukupuolisten ominaisuuksien, kuten kivesten tuottaman testosteronin, on pelätty antavan epäreilua etua naisten sarjassa kilpaileville urheilijoille.

Historiaa

Naisurheilussa kilpaili 1930-luvulla useita intersukupuolisia urheilijoita, jotka saattoivat hallita samanaikaisesti useita lajeja. Kilpailijoille ei myöskään suoritettu minkäänlaisia sukupuolitestejä, ja sukupuolikromosomien olemassaoloa ei vielä tunnettu. Intersukupuolisiksi todettuja urheilijoita tuolta ajalta olivat olympiavoittaja Stanisława Walasiewicz, Dora Ratjen, Zdenka Koubkova ja Mary Weston. Moni muukin menestynyt naisurheilija oli olemukseltaan huomiota herättävän maskuliininen, ja heidän sukupuolensa kyseenalaistettiin toistuvasti, mutta testien puutteessa epäilyt jäivät vain epäilyiksi.

Sukupuolen määrittely annettiin vuosina 1946–1966 kansallisten urheiluliittojen tehtäväksi. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä etenkin neuvostoliittolaisia naisurheilijoita epäiltiin usein intersukupuolisiksi. Kun epäluottamus itäblokin sukupuolitestausta kohtaan kasvoi, vuonna 1966 otettiin käyttöön sukupuolikromosomeihin perustuneet sukupuolitestit. Tuolloin moni lajiaan hallinnut neuvostourheilija lopettikin yhtäkkisesti uransa. Sukupuolitestin seurauksena hylätyistä urheilijoista tunnetuimpia olivat juoksija Ewa Kłobukowska ja alppihiihtäjä Erika Schinegger. 1970-luvun huippu-urheilussa ei enää tavattukaan ilmeisen intersukupuolisia huippu-urheilijoita.

Sen jälkeen kun espanjalainen aituri María José Martínez-Patiño osoittautui 1980-luvulla naisellisesta olemuksestaan huolimatta XY-kromosomiparin kantajaksi, kromosomitestauksen tilalle alettiin etsiä luotettavampia menetelmiä, ja kansainvälinen olympiakomitea luopui kromosomitestauksesta sukupuolen määrittäjänä vuonna 1999. 1990-luvun olympiakisojen kromosomitesteissä löydettiin keskimäärin alle kymmenen XY-naista, joiden annettiin kuitenkin kilpailla.

2000-luku

Vuodesta 2009 alkaen naisten 800 metrin juoksussa on nähty useita menestyneitä intersukupuolisia urheilijoita, kuten afrikkalaiset Caster Semenya, Margaret Wambui ja Francine Niyonsaba. 2010-luvulla intersukupuolisilta naisurheilijoilta alettiin vaatia testosteronitason alentamista tietyn rajan alapuolelle. Intialaisen Dutee Chandin nostaman oikeusjutun vuoksi testosteronirajoitukset on kuitenkin kyseenalaistettu. KOK:n marraskuussa 2021 julkaisemiin uusiin ohjeisiin ei enää kuulu testosteronirajaa. Vastuu olympialaisten osallistumisoikeuden määrittämisessä kuuluu lajiliitoille. Esimerkiksi Kansainvälinen yleisurheiluliitto määritteli vuonna 2023 intersukupuolisten naisurheilijoiden testosteronirajaksi 2,5 nanomoolia litrassa.

Pariisin kesäolympialaisten 2024 naisten nyrkkeilyssä voittivat omissa sarjoissaan kultaa Imane Khelifin ja Lin Yu-ting. Naiset oli hylätty Kansainvälisen nyrkkeilyliiton vuonna 2023 järjestämissä naisten MM-kilpailuissa, koska heillä oli liiton puheenjohtajan mukaan XY-sukupuolikromosomit. Olympiakomitean lausunnon mukaan he täyttivät sääntöjen mukaiset kelpoisuusvaatimukset sekä lääketieteelliset vaatimukset, ja että ei ole tiedossa miten nyrkkeilyliiton tekemät testit tehtiin tai voiko niihin luottaa.

Kuuluisia intersukupuolisia

• Laura Allonen, suomalainen tanssija-näyttelijä
• Sara Forsberg, tubettaja, laulaja ja lauluntekijä
• Sarah Gronert, saksalainen tennispelaaja
• Zdeněk Koubek (syntyjään Zdena ”Zdeňka” Koubková), tšekkiläinen juoksija
• Casimir Pulaski, puolalais-yhdysvaltalainen upseeri
• Dora Ratjen, saksalainen yleisurheilija
• Erik Schinegger, itävaltalainen alppihiihtäjä
• Caster Semenya, eteläafrikkalainen keskimatkojen juoksija
• Santhi Soundarajan, intialainen keskimatkojen juoksija
• Stanisława Walasiewicz, yhdysvaltalaiselta nimeltään Stella Walsh Olson, pikajuoksija
• Mark Weston (syntyjään Mary Louise Edith Weston), brittiläinen urheilija

Symboleita

• 
  Eräs intersukupuolisuuden symboli.
• 
  Toinen intersukupuolisuuden symboli
• 
  Intersex pride -lippu

Katso myös

• Androgynia
• Androgeeni-insensitiivisyysoireyhtymä
• Anorkia (kivesten puuttuminen)
• Difallia (kaksi siitintä)
• Hypospadia

• Kimeeri
• Piilokiveksisyys
• Sukupuolenkorjausprosessi
• SRD5A2

Lähteet

• Harper, Joanna: Sporting Gender: The History, Science, and Stories of Transgender and Intersex Athletes. Rowman & Littlefield, 2020. ISBN 9781538112977
• Mirka-Tuulia Kuoksa: Tyttö, poika vai jotain muuta? (Pro gradu) Lapin yliopisto, 2017. Teoksen verkkoversio.
• Tikli Oikarinen: Ei tietoa eikä vaihtoehtoja : Selvitys intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja kokemuksista julkaisut.valtioneuvosto.fi. 28.2.2019. Arkistoitu 21.1.2022. Viitattu 12.2.2022.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Intersukupuolisuus Wikimedia Commonsissa

• Sukupuolen moninaisuus Seta. Viitattu 5.3.2020.
• Intersukupuolisuus.fi:n kotisivut
• Ainsworth, Claire : Sex redefined  Nature . 18.2.2015 . Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)