Intersukupuolisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
International Intersex Forum -tapahtuman osallistujia Maltalla joulukuussa 2013.
Kreikkalaisen mytologian Hermafroditos

Intersukupuolisuus tarkoittaa sitä, että henkilöllä on sekä miehen että naisen sukupuolisia ominaisuuksia. Intersukupuolisuus kattaa suuren joukon erilaisia poikkeamia, joissa sukupuolielimet ovat ristiriidassa sukupuolikromosomien määrittämän sukupuolen kanssa. Intersukupuolisuus ei ole välttämättä syntymässä silmin havaittavissa vaan voi ilmetä esimerkiksi murrosiässä kun tytölle ei tule kuukautisia.[1]

Intersukupuolisesta ihmisestä on vanhastaan käytetty myös nimitystä hermafrodiitti, mutta nykyään kyseistä sanaa ei intersukupuolisista enimmäkseen käytetä. Sana on intersukupuolisen merkityksessä harhaanjohtava, koska sillä viitataan yksilöön, jolla olisi sekä nais- että miespuoliset sukupuolielimet.

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviot intersukupuolisuuden määristä liikkuvat 1:4500 ja 1.7% välillä. Vaihtelu tulee siitä miten intersukupuolisuus rajataan. Pienin arvio on intersukupuoliset joiden sukupuolta ei pystytä määrittämään sukuelinten perusteella syntymän hetkellä. Luvun 1.7% on esittänyt Melanie Blackless kollegoineen vuonna 2000 ja heidän määritelmänsä pitää sisällään kaikki tapaukset joissa sukupuolikehitys ei etene tavanomaisesti kromosomien, sukurauhasten, hormonien tai sukuelinten kautta tarkasteltuna. Hollannin yhteiskuntatieteellisen tutkimuskeskuksen julkaisemassa tutkimuksessa vuonna 2014 arvio intersukupuolisten määrästä oli 0.5%. Hollannin yleisyysarvion perusteella Suomessa olisi 20000-30000 intersukupuolista.[2]

Intersukupuolisuuden kehittyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikilla sikiöillä on aluksi naistyyppiset ulkoiset sukuelimet, jotka muuttuvat normaalisti poikasikiöillä miestyyppisiksi dihydrotestosteronin vaikutuksesta.[3] Joskus sukuelinten kehitys poikkeaa tavanomaisesta, jolloin syynä saattavat olla esimerkiksi raskaudenaikaiset hormonitoiminnan muutokset, mutaatiot tai altistuminen vierasaineille. Yleisin syy sille, että sukuelimissä on sekä maskuliinisia että feminiinisiä piirteitä on se, että naistyypin XX-kromosomiston omaavalle sikiölle kehittyy lisämunuaisen liikakasvua, mikä saa lisämunuaisen tuottamaan liikaa androgeenejä. Tämä johtaa muun muassa siihen, että ulkoisiin sukuelimiin kehittyy miehisiä piirteitä.[4] Osalla intersukupuolisista ihmisistä on naisen ulkoiset sukuelimet mutta ei kohtua eikä munasarjoja, jolloin intersukupuolisuus saatetaan havaita vasta murrosiässä.[5]

Sukupuolen rekisteröiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Juridinen sukupuoli

Intiassa mm hijrojilla, eunukeilla ja transgender-ryhmään kuuluvilla on oikeus määritellä itsensä kolmantena sukupuoleen kuuluvaksi[6].

Vuoden 2019 alusta Saksasta tuli ensimmäinen Euroopan maa, joka tunnustaa intersukupuolisten ihmisten kolmannen sukupuolen identiteetin. Intersukupuoliset henkilöt voivat virallisissa dokumenteissa valita sukupuolekseen naisen tai miehen sijaan moninaisen. He tarvitsevat rekisteröitymistä varten lääkärintodistuksen. Lakimuutos johtui maan perustuslakituomioistuimen tekemästä päätöksestä.[7]

Intersukupuoliset voidaan rekisteröidä väestökirjanpidossa kolmannen sukupuolen edustajiksi nykyisin Saksan lisäksi muun muassa Intiassa ja Australiassa.

Suomessa sukupuolta ei ole määritelty laissa eikä sitä miten sukupuoli määritellään. Laissa väestötietojärjestelmästä edellytetään, että henkilöllä on henkilötunnus jonka yksilönumerossa pariton numero tarkoittaa miestä ja parillinen naista.[8] 2027 väestötietojärjestelmässä on tarkoitus siirtyä juoksevaan numerointiin jolloin yksilönumeron sukupuoliriippuvuus poistuu.[9]

Käytännössä sukupuoli määritellään syntymässä ulkoisten sukupuolielimien perusteella. Intersukupuolisten kohdalla voidaan tutkia myös kromosomit ja tehdään usein ultraäänitutkimus sisäsukuelinrakenteiden selvittämiseksi ja näiden perusteella lääkärit tekevät päätöksen sukupuolesta. Tieto sukupuolesta ilmoitetaan väestötietojärjestelmään muutaman viikon kuluessa syntymästä ja lapsi saa henkilötunnuksen. [8]

Lapselle tehtävä sukupuolielinten leikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulta alkaen intersukupuolisille lapsille on tavattu tehdä länsimaissa leikkaus, jossa ulkoisten sukuelinten ulkonäköä muokataan muistuttamaan mahdollisimman paljon jommankumman sukupuolen elimiä. Menetelmän yleistymiseen myötävaikutti se, että intersukupuolisten lasten sukuelinkirurgi John Money julkaisi väärennettyjä tiedeartikkeleita, joiden mukaan poikalapselle kehittyy naisen identiteetti, jos häneltä poistetaan miehen sukuelimet, niiden tilalle muovataan naisen ulkoisia sukuelimiä muistuttavaa kudosta ja lasta kohdellaan sen jälkeen johdonmukaisesti tyttönä.[5]

Yhdeksän kymmenestä intersukupuolisesta vauvasta on leikattu tytöiksi, koska kivesten poisto ja häpykielen pienentäminen on helpompaa kuin häpykielen suurentaminen. Lapsen intersukupuolisuus on saatettu jopa salata lasten vanhemmilta.[10] Vanhempia on saatettu myös painostaa suostumaan leikkauksiin esimerkiksi vedoten virheellisesti syöpäriskin merkittävään kasvuun taikka herättämällä epäilystä lapsen sopeutumisesta yhteisöön normeista poikkeavien sukupuolellisten piirteidensä vuoksi.

Euroopan neuvosto on kehottanut jäsenmaitaan huolehtimaan siitä, ettei intersukupuolisten lasten sukuelinten ulkonäköä muuteta kirurgisesti. Häpykielen pienentämiseen liittyy hermovaurion riski.[5] Lisäksi liian nuorena ja lapsen mielipidettä huomioon ottamatta tehty leikkaus on johtanut usein vakavaan sukupuoli-identiteetin ristiriitaan, ja henkilöt ovat päätyneet transsukupuolisten tapaan sukupuolen korjausprosessiin.

Sukuelinten ulkonäköä muuttavia leikkauksia voi tehdä missä elämänvaiheessa tahansa, minkä vuoksi eräiden mielipiteiden mukaan kannattaisi odottaa lapsen varttumista siihen ikään, että hän kykenee tiedostamaan ja ilmaisemaan muille, millaiseksi kokee sukupuolensa. Vain harva intersukupuolinen, jolle ei ole tehty lapsena leikkausta haluaa aikuisena sukuelimiä muuttavaan leikkaukseen.[11] Oikeustieteen tutkija Marjo Rantalan mukaan vauvojen sukuelinkirurgia kosmeettisista syistä on ihmisoikeuksien ja perustuslain vastaista.[12]

Intersukupuolisten lasten leikkaukset keskitettiin Suomessa Helsingin Lastenlinnaan ja Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan, mutta nykyisin niitä tehdään enää Helsingissä.[5]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intersukupuolisina syntyneiden pikkulasten sukupuolielinten ulkonäköä muuttavat kirurgiset toimenpiteet ovat laittomia Euroopan maista Maltalla[5] ja Portugalissa (vuodesta 2018[13]).

Urheilussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolalainen Stanisława Walasiewicz oli 1930-luvun menestyneimpiä naisurheilijoita. Hänen intersukupuolisuutensa paljastui vasta myöhemmin.

Naisten sarjassa kilpaileville urheilijoille intersukupuolisten ominaisuuksien, kuten kivesten tuottaman testosteronin, on pelätty antavan epäreilua etua.[14]

1930-luvulla naisurheilussa kilpaili useita intersukupuolisia urheilijoita, jotka saattoivat hallita samanaikaisesti useita lajeja. Tämä johtui osittain siitä, että sisäsiittoisuus oli tuolloin länsimaissa yleisempää kuin nykyisin, mikä lisää intersukupuolisuuden esiintymisen todennäköisyyttä. Kilpailijoilla ei myöskään suoritettu minkäänlaisia sukupuolitestejä, ja sukupuolikromosomien olemassaoloa ei vielä tunnettu. Intersukupuolisiksi todettuja urheilijoita tuolta ajalta olivat olympiavoittaja Stanisława Walasiewicz, Dora Ratjen, Zdenka Koubkova ja Mary Weston. Moni muukin menestynyt naisurheilija oli olemukseltaan huomiota herättävän maskuliininen, ja heidän sukupuolensa kyseenalaistettiin toistuvasti, mutta testien puutteessa epäilyt jäivät vain epäilyiksi.[15]

Sukupuolen määrittely annettiin vuosina 1946–1966 kansallisten urheiluliittojen tehtäväksi. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä etenkin neuvostoliittolaisia naisurheilijoita epäiltiin usein intersukupuolisiksi. Kun epäluottamus itäblokin sukupuolitestausta kohtaan kasvoi, vuonna 1966 otettiin käyttöön sukupuolikromosomeihin perustuneet sukupuolitestit. Tuolloin moni lajiaan hallinnut neuvostourheilija lopettikin yhtäkkisesti uransa. Sukupuolitestin seurauksena hylätyistä urheilijoista tunnetuimpia olivat juoksija Ewa Klobukowska ja alppihiihtäjä Erika Schinegger. 1970-luvun huippu-urheilussa ei enää tavattukaan ilmeisen intersukupuolisia huippu-urheilijoita.[16]

Sen jälkeen kun espanjalainen aituri María José Martínez-Patiño osoittautui 1980-luvulla naismaisesta olemuksestaan huolimatta XY-kromosomin kantajaksi, kromosomitestauksen tilalle alettiin etsiä luotettavampia menetelmiä, ja kansainvälinen olympiakomitea luopui kromosomitestauksesta sukupuolen määrittäjänä vuonna 1999. 1990-luvun olympiakisojen kromosomitesteissä löydettiin keskimäärin alle kymmenen XY-naista, joiden annettiin kuitenkin kilpailla.[17]

Vuodesta 2009 alkaen naisten 800 metrin juoksussa on nähty useita menestyneitä intersukupuolisia urheilijoita, kuten afrikkalaiset Caster Semenya, Margaret Wambui ja Francine Niyonsaba. 2010-luvulla intersukupuolisilta naisurheilijoilta vaadittiin testosteronitason alentamista tietyn rajan alapuolelle. Intialaisen Dutee Chandin nostaman oikeusjutun vuoksi testosteronirajoitukset on kuitenkin kyseenalaistettu.[18][19]

Kuuluisia intersukupuolisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Symboleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuoksa 2017, s. 11, 1.5.1 Intersukupuolisuus
  2. Oikarinen, 2019 s. 26,27
  3. Ulkoisten sukupuolirakenteiden erilaistuminen Solunetti. Viitattu 5.3.2020.
  4. Causes of Intersexuality SexInfo Online. 24.11.2015. The University of California. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
  5. a b c d e Nousiainen, Anu: Kuukausiliitteen parhaat: Ei tyttö eikä poika – moni suomalaislapsi syntyy ilman sukupuolta Helsingin Sanomat – Kuukausilite. 25.12.2016. Viitattu 5.3.2020.
  6. Kuoksa 2017, s. 39, 3.2 Henkilötunnuksen määrytyminen
  7. Leppänen, Mikko: Mies, nainen ja moninainen – Saksa hyväksyy intersukupuolisille kolmannen sukupuolen 1.1.2019. Yle Uutiset. Viitattu 2.1.2019.
  8. a b Oikarinen, 2019 s. 51
  9. Kaikkien henkilötunnus ei vaihdu sittenkään – katso, mitä muutoksia uusiin tunnuksiin on kuitenkin tulossa Yle Uutiset. 9.10.2020. Viitattu 12.2.2022.
  10. Anu Nousiainen HS: Kuukausiliitteen parhaat: Ei tyttö eikä poika – moni suomalaislapsi syntyy ilman sukupuolta Helsingin Sanomat. 2.1.2016. Viitattu 8.2.2022.
  11. Mikkola, Arja: Intersukupuolisia leikataan surutta Kaleva.fi. 17.10.2009. Viitattu 5.3.2020.
  12. Rantala, Marjo: Laki ei ole sama kaikille sukupuolille, oikeustieteilijä sanoo. Yliopisto -lehti, 2008, nro 19. Helsingin yliopisto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.3.2020.
  13. Portugal's parliament approves new legal gender change law  BBC News . 13.4.2018 . Viitattu 6.7.2018.
  14. Rachel Savage: FEATURE-False start for intersex athletes barred from Olympics 22.7.2021. Reuters. Viitattu 5.2.2022.
  15. Harper 2020, “3. Intersex Athletes in the 1930’s”
  16. Harper 2020, “4. Postwar Sex Testing”
  17. Harper 2020, “7. Not the End of Sex Testing”
  18. Harper 2020, “10. Caster Semenya”
  19. Harper 2020, “17. Aftermath of the CAS Decision in the Chand Case”
  20. Aaltovesi, Viivi: Tanssija Laura Allonen kertoo Instagramissa intersukupuolisuudestaan: ”Pelkäsin, ettei minua hyväksytä” 26.10.2017. Me Naiset. Viitattu 5.8.2020.
  21. 'Unfair advantage': Hermaphrodite tennis player courts controversy after she is cleared to compete as a woman Daily Mail Online. 29.4.2009. Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
  22. Jake : Sarah Gronert – Hermaphrodite tennis player called unfair  Zimbio . 20.3.2009 . Viitattu 5.3.2020. (englanniksi)
  23. a b c d Robinson, Doug: How male-to-female transgender athletes are impacting women’s sports (Transgender athletes and the sports they play) Deseret News. 29.7.2021. Viitattu 20.9.2021. (englanniksi)
  24. Hakala, Pekka: Tutkimus: Amerikan ratsuväen isä ja Puolan sotasankari Casimir Pulaski oli nainen tai intersukupuolinen Helsingin Sanomat. 7.4.2019. Viitattu 7.4.2019.
  25. Lehti: MM-voittaja Semenyalla on sisäiset kivekset Helsingin Sanomat. 10.9.2009. Arkistoitu 25.11.2009. Viitattu 25.1.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]