Air Force One
Air Force One (suom. Ilmavoimat ykkönen) on radiokutsukoodi Yhdysvaltain ilmavoimien lentokoneelle, joka kuljettaa Yhdysvaltain presidenttiä. Yleensä tällä tarkoitetaan jompaakumpaa presidentin käyttöön tarkoitetuista muunnelluista Boeing 747-200B -koneista (ilmavoimien koodi VC-25A, rekistereiltään 82-8000 ja 92-9000). Jumbojet-kalusto otettiin käyttöön 1990. Sitä ennen käytettiin Boeing 707-320B -tyyppisiä muokattuja koneita vuodesta 1963 alkaen. Koneen radiokutsukoodi on ”Air Force One” vain jos presidentti on koneessa. Koneessa on 26 hengen miehistö ja tilat 76 matkustajalle.
Lento-ominaisuudet eivät juurikaan poikkea standardijumbosta, paitsi että kone on varustettu ilmatankkausvälinein, mikä takaa periaatteessa rajattoman toimintasäteen. Kone on myös varustettu omasuojalaittein (silpun/soihtujenheittimet) ilmatorjuntaohjuksia vastaan. Niin ikään se on varustettu täydelliseksi lentäväksi sodanjohtokeskukseksi.
Vastaavasti varapresidentin koneesta käytetään tunnusta ”Air Force Two”. Yleensä kyseessä on Boeing 757 -koneen muunneltu versio, Boeing C-32.
Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Army One – Yhdysvaltain maavoimien lentolaite, käytännössä helikopteri, joka kuljettaa Yhdysvaltain presidenttiä.
- Navy One – Laivaston lentolaite, joka kuljettaa presidenttiä. Vain yksi lentokone (S-3 Viking -tyyppinen kuljetuskone) on saanut tämän kunnian, kuljettaessaan George W. Bushin lentotukialus USS Abraham Lincolnille.
- Marine One – Yleensä merijalkaväen helikopteri, kun presidentti kuljetetaan Valkoisesta talosta Andrewsin lentotukikohtaan.
- Coast Guard One – Yhdysvaltain rannikkovartiosto. Toistaiseksi tällaista radiokoodia ei ole käytetty.
- Executive One – Käytetään siviililentokoneesta, joka kuljettaa Yhdysvaltain presidenttiä. Radiokoodia käytettiin kuljetettaessa Richard Nixon United Airlinesin lentokoneella Washingtonista Los Angelesiin 26. joulukuuta 1973.
