Jesse Jackson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jesse Jackson vuonna 2013

Jesse Louis Jackson (synt. Jesse Louis Burns, s. 8. lokakuuta 1941 Greenville, Etelä-Carolina)[1] on yhdysvaltalainen kansalaisoikeusaktivisti, baptistipastori ja poliitikko. 1960-luvulla hän kuului Martin Luther Kingin sisäpiiriin. Jackson oli ehdolla demokraattisen puolueen presidenttiehdokkaaksi vuosien 1984 ja 1988 vaaleissa. Hänen poikansa Jesse Jackson Jr. oli Yhdysvaltain kongressin jäsen vuosina 1995–2012.

Lapsuus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jesse Louis Burns syntyi 8. lokakuuta 1941 Greenvillessä, Etelä-Carolinassa. Hänen isänsä Noah Lewis Robinson oli naimisissa ja äiti Helen Burns tämän 16-vuotias naapuri. Helen Burns meni pian poikansa syntymän jälkeen naimisiin Charles Jacksonin kanssa, ja tämä adoptoi Jessen, joka piti myöhemmin molempia miehiä isinään.[2]

Jackson eli nuoruuttaan rotuerottelun aikana, jolloin afroamerikkalaiset eivät muun muassa saaneet bussissa istua samoilla penkeillä valkoisten kanssa, ja mustille ja valkoisille oli eri koulut. Rosa Parksin aloittama Montgomeryn bussiboikotti 1950-luvulla antoi Jacksonille kipinän siitä, että asiat voisivat olla toisin. Hän opiskeli vuoden urheilustipendillä Illinois’n yliopistossa ja vaihtoi sitten Pohjois-Carolinan Greensborossa sijaitsevaan North Carolina A&T State Universityyn, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa, Jacqueline Brownin. Greenborossa Jackson lähti mukaan mielenosoituksiin kansalaisoikeuksien puolesta.[3]

Aktivismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jackson mielenosoittajien ympäröimänä marssilla tammikuussa 1975

Vuonna 1965 Jackson tapasi Martin Luther Kingin, joka palkkasi hänet Southern Christian Leadership Conferenceen (SCLC). Kun King ammuttiin 4. huhtikuuta 1968, Jackson oli samassa motellissa kerrosta alempana. Jackson kertoi toimittajille Kingin kuolleen käsivarsilleen, mutta Kingin avustajat kiistivät tämän.[3]

Vuonna 1971 Jackson erosi SCLC:stä ja perusti oman järjestönsä, Operation PUSH - People United to Save Humanity, jonka nimeksi myöhemmin vaihdettiin People United to Serve Humanity. PUSH muun muassa järjesti boikotteja yrityksiä vastaan, jotta nämä palkkaisivat tummaihoisia työntekijöitä.[3]

1980-luvulta lähtien Jackson on neuvotellut kansainvälisten vankien ja panttivankien vapauttamisesta, kuten kolmen yhdysvaltalaisen sotilaan vapauttamisen Jugoslaviassa vuoden 1999 keväällä ja kahden yhdysvaltalaisen vapauttamisen gambialaisesta vankilasta syyskuussa 2012.[4][1]

Presidentinvaaliehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jackson oli ehdokkaana vuoden 1984 presidentinvaalien demokraattipuolueen esivaaleissa. Hän oli Shirley Chisholmin jälkeen toinen afroamerikkalainen, joka oli ehdolla ison puolueen presidenttiehdokkaaksi. Jackson sai yli kolme miljoonaa ääntä eli 18,2 prosenttia, ja arviolta 80 prosenttia mustien äänistä.[3] Demokraattien ehdokkaaksi valittiin Walter Mondale, joka hävisi republikaanien ehdokkaalle Ronald Reaganille.

Myös seuraavissa vaaleissa vuonna 1988 Jackson lähti demokraattien esivaaliehdokkaaksi. Liberaaleista mielipiteistään huolimatta Jackson oli vastustanut jyrkästi aborttia, mutta vuoden 1988 vaaleihin tultaessa hän oli muuttanut kantaansa ja kannatti aborteille liittovaltion rahoitusta.[5] Hän sai seitsemän miljoonaa ääntä ja äänienemmistön 13 osavaltiossa,[6] mutta hävisi puolueen ehdokkuuden Michael Dukakisille, joka hävisi varsinaiset vaalit republikaanien George H. W. Bushille.

Vuoden 2008 vaaleissa Jackson kannatti Barack Obamaa.[7]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jesse ja Jacqueline Jackson (o.s. Brown) ovat olleet naimisissa vuodesta 1962 lähtien, ja heillä on viisi lasta.[1] 1990-luvun lopulla Jesse Jacksonilla oli suhde, josta syntyi tytär.[8]

Vuonna 1968 Jackson vihittiin baptistipastoriksi.[1]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jesse Jackson.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jesse Jackson Fast Facts CNN.com. 21.9.2016. Viitattu 18.10.2016. (englanniksi)
  2. Smothers, Ronald: Noah L. Robinson, 88, Father of Jesse Jackson The New York Times. 31.1.1997. Viitattu 18.10.2016. (englanniksi)
  3. a b c d Purnick, Joyce; Oreskes, Michael: Jesse Jackson aims for the mainstream The New York Times. 29.11.1987. Viitattu 18.10.2016. (englanniksi)
  4. Sachs, Susan: Crisis in the Balkans: Prisoners; Serbs Release 3 Captured U.S. Soldiers The New York Times. 2.5.1999. Viitattu 18.10.2016. (englanniksi)
  5. McCarthy, Colman: Jackson's reversal on abortion The Washington Post. 21.5.1988. Viitattu 18.10.2016. (englanniksi)
  6. Cobble, Steve:  Watch: When Bernie Sanders Endorsed Jesse Jackson for President The Nation. 17.2.2016. Viitattu 18.10.2016. (englanniksi)
  7. Bellandi, Deanna: Jesse Jackson backs Obama for president NBCNews.com. 30.3.2007. Viitattu 18.10.2016. (englanniksi)
  8. Mother wants Jesse Jackson to 'be a father' to illegitimate child CNN.com. 16.8.2001. Viitattu 18.10.2016. (englanniksi)