Warren G. Harding
| Warren G. Harding | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 29. presidentti | |
| Varapresidentti | Calvin Coolidge |
| Edeltäjä | Woodrow Wilson |
| Seuraaja | Calvin Coolidge |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. marraskuuta 1865 Ohio |
| Kuollut | 2. elokuuta 1923 (57 vuotta) San Francisco, Kalifornia |
| Ammatti |
liikemies toimittaja |
| Puoliso | Florence Kling Harding |
| Tiedot | |
| Puolue | Republikaanit |
| Uskonto | baptisti |
 Nimikirjoitus |
|
Warren Gamaliel Harding (2. marraskuuta 1865 – 2. elokuuta 1923) oli Yhdysvaltain 29. presidentti (1921–1923) ja maan kuudes presidentti, joka kuoli virassa ollessaan.
Hän syntyi Monroen piirikunnassa Ohiossa.
Harding sai työnsä johdosta ilmaisia junalippuja, jota hän käytti hyödykseen, matkustaen ympäri Ohiota. Matkustaessaan Harding sai paljon poliittisia ystävyyssuhteita ja yhteyksiä. Tällöin Harding alkoi kehittää puhetaitoa julkisesti, keskittyen erityisesti puheisiin, joissa ylisti poliittista esikuvaansa, Alexander Hamiltonia.[1]
Harding keräsi mainetta loistavana puhujana, jonka karismaattinen, ystävällinen persoona, uskollisuus ja painotus puolueen sisäiseen harmoniaan saivat hänet etenemään taidokkaasti Ohion republikaanisen puolueen politiikassa. Hänet valittiin 1899 Ohion senaattiin.[2]
Harding päätyi republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 1920, kun kaksi puolueen pääehdokasta ajautui pattitilanteeseen.[1] Hänen maineensa puolueen mustana hevosena toimi hänen edukseen presidenttiehdokkuuden aikana. Hardingin vaalikampanja otti mallia William McKinleyn kampanjasta Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 1896. Tämä osoittautui viisaaksi päätökseksi, sillä Harding sai vaaleissa 60,3% kannatuksen.[1]
Hardingin kuoltua paljastui useita skandaaleja, jotka vahingoittivat hänen mainettaan. Ennen kuolemaansa Harding ilmaisi olleensa huolissaan joistain hallituksensa jäsenistä. Osa hänen ministereistään teki loistavaa työtä, mutta jotkut heistä paljastuivat epäpäteviksi.
Hardingin mainetta vahingoittivat erityisesti hallinnon sisäministeri, Albert B. Fall ja oikeuskansleri Harry M. Daugherty. He olivat osallisena monissa poliittisissa skandeeleissa. Esimerkiksi Fall oli ottanut lahjuksia eräältä öljy-yhtiöltä.[3]
Jotkut kritisoivat Daughertyn nimitystä oikeuskansleriksi, mutta toisten mielestä Hardingin valinta oli nimityksen aikaan viisas valinta. Eugene P. Trani ja David L. Wilson kuvailivat Daughertyä ensiluokkaiseksi ongelmien ratkaisijaksi, johon Harding voi luottaa.[4]
Joidenkin arvostelijoiden mukaan Harding on Yhdysvaltain presidenteistä saavutuksiltaan heikoin.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Warren G. Harding White House. Viitattu 22.10.2013.
- ↑ The Life and Presidency of Warren G. Harding WHHA (en-US). Viitattu 28.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Warren G Harding Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.10.2013.
- ↑ Trani, P. Eugene & Wilson, David L.: The Presidency of Warren G. Harding, s. 43. Lawrence: Regents Press of Kansas, 1989. ISBN 978-0-7006-0152-3.
- ↑ Top 10 Forgettable Presidents Time. 10.3.2009. Viitattu 12.8.2017. (englanniksi)
|