Alexander Hamilton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alexander Hamilton
Alexander Hamilton portrait by John Trumbull 1806.jpg
Yhdysvaltain 1. valtiovarainministeri
11. syyskuuta 1789 – 31. tammikuuta 1795
Presidentti George Washington
Seuraaja Oliver Wolcott, Jr.
Henkilötiedot
Syntynyt11. tammikuuta 1755 tai 1757
Charlestown, Nevis
Kuollut12. heinäkuuta 1804
Greenwich Village, New York City, New York, Yhdysvallat
ArvonimiKenraalimajuri
Puoliso Elizabeth Schuyler Hamilton
Tiedot
Puolue Federalisti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Alexander Hamilton (11. tammikuuta 1755 tai 175712. heinäkuuta 1804) oli yhdysvaltalainen lakimies, upseeri ja valtiomies. Hän oli yksi Yhdysvaltain perustajaisistä. Hamilton toimi myös Yhdysvaltain ensimmäisenä valtiovarainministerinä 1789–1795.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Hamilton syntyi Nevis-nimisellä saarella Karibianmerellä. Hänen isänsä oli huonosti menestynyt liikemies James Hamilton ja äitinsä Rachel Fawcett Lavien, joka oli vielä Alexanderin syntymän aikoihin naimisissa John Lavien -nimisen miehen kanssa. Vaikka Rachel myöhemmin erosi ja perusti uuden perheen James Hamiltonin kanssa, he eivät koskaan menneet naimisiin. Vuonna 1765 perhe muutti Saint Croixin saarelle, minkä jälkeen James hylkäsi perheensä ja katosi. Tienatakseen elantonsa Alexanderin äiti perusti pienen kaupan, veli James ryhtyi kirvesmieheksi ja tuolloin 11-vuotias Alexander toimi apulaisena Cruger and Beckman -nimisessä kauppapaikassa.[1] Vuonna 1768 äiti kuoli keltakuumeeseen ja veljekset jäivät orvoiksi. Veljekset otti huostaan serkku Peter Lytton, mutta hän teki itsemurhan jo seuraavana vuonna 1769. Veljesten selviytyminen työn ohella jäi muiden saarelaisten hyväntahtoisuuden varaan, vaikkakin heitä säälittiin ja paheksuttiin jonkin verran aviorikoksesta syytetyn äitinsä takia.

Ahkerasta Hamiltonista tuli paikallisesti tunnettu, minkä ansiosta saaren presbyteeripappi Hugh Knox keräsi yhdessä useiden muiden paikallisten kesken kolehdin, jolla he kustansivat Hamiltonin opiskelut Yhdysvaltain mantereella.[1] Erityisesti kolehdin suosioon vaikutti alun perin hänen isälleen tarkoittamansa kirjeen julkaiseminen paikallisten suosimassa lehdessä Royal Danish-American Gazettessa. Kirjeessä Hamilton kuvasi tunteikkaasti saarta runnellutta myrskyä sekä sen herättämiä tunteita.[2]

Koska Hamilton vietti koko nuoruutensa Amerikan siirtokuntien ulkopuolella, hän ei koskaan tuntenut erityistä lojaalisuutta mitään aluetta kohtaan. Tämän ansiosta Hamilton pystyi ajattelemaan Yhdysvaltoja yhtenä tasavertaisena alueena, mihin moni hänen kollegoistaan ei kyennyt. Lisäksi Hamilton näki St. Croixissa asuessaan valkoisten raakuuden mustia orjia kohtaan. Hamiltonin asuessa saarella orjat yrittivät useaan kertaan kapinoida omistajiaan vastaan, mutta kapinat tukahdutettiin aina väkivaltaisesti. Kokemustensa takia Hamilton vastusti vanhemmalla iällä orjuutta. Hän ei kuitenkaan ollut kantansa suhteen ehdoton, vaan olisi tarvittaessa sallinut orjuuden, mikäli siitä olisi ollut hyötyä Yhdysvalloille.[1]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavuttuaan opintojaan varten New Yorkiin vuonna 1772 Hamilton asui Hugh Knoxin presbyteeriystävien kanssa. Hamilton ei vielä tuolloin tukenut täysin Yhdysvaltain itsenäistymistä ajaneita tahoja. Opiskellessaan King's Collegessa (nykyinen Columbian yliopisto) Hamilton kuitenkin ryhtyi lukemaan vallankumousta ajaneiden yhdysvaltalaisten, kuten James Otisin, John Adamsin ja John Dickinsonin kirjoituksia. Ensimmäisen kerran Hamilton itse vaati julkisesti uudistuksia vuonna 1774 Fields Parkissa pitämässään puheessa, jossa hän puolusti Bostonin teekutsujen toimintaa ja vaati siirtokuntien kongressiin vapailla vaaleilla valittuja edustajia. Hamilton ei silti vieläkään pitänyt itseään vallankumouksellisena vaan olisi halunnut Yhdysvaltain kuuluvan Iso-Britanniaan yhdenvertaisena emämaansa kanssa. Britannian parlamentti ja kuningas eivät kuitenkaan olleet halukkaita antamaan Yhdysvalloille enempää oikeuksia.[1]

19. huhtikuuta 1775 Britannian joukot hyökkäsivät Yhdysvaltain itsenäisyyttä kannattaneita miliisijoukkoja vastaan aloittaen näin avoimen sodan Britannian ja Yhdysvaltain itsenäisyyttä ajaneiden joukkojen välille. Bostonin piirityksen jälkeen Hamilton värväytyi New Yorkin miliisijoukkoihin, jossa hänet määrättiin kapteeniksi tykistöjoukkoihin[3]. Palveltuaan armeijassa kahden vuoden ajan siirtokuntien armeijan ylipäällikkö George Washington nimitti Hamiltonin henkilökohtaiseksi adjutantikseen ja antoi tälle everstiluutnantin arvon. Nimityksensä ansiosta Hamiltonista tuli pidetty henkilö merkittävien poliitikkojen keskuudessa, mikä osaltaan auttoi hänen myöhempää uraansa Washingtonin ja John Adamsin hallituksissa. Erityisesti New Yorkin poliittinen johto arvosti suuresti hänen hyviä puhujantaitojaan sekä tietämystään sodan kulusta.[1]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslain laatijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamiltonin johdolla kutsuttiin koolle Yhdysvaltain perustuslain säätänyt perustuslaillinen konventti 1787. Kokouksessa hän piti puheen, jossa hänen katsottiin asettuvan monarkian kannattajaksi. Hän ehdotti presidenteille ja senaattoreille elinikäisiä virkakausia. The Federalist -kokoelmana myöhemmin julkaistussa esseesarjassa Hamilton asettui tukemaan voimakasta keskushallintoa.

Valtiovarainministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Washington nimitti Hamiltonin vuonna 1789 Yhdysvaltain ensimmäiseksi valtiovarainministeriksi.[4] Hamiltonin suhde Washingtoniin ja hänen johtaman viraston valta herättivät huomiota. Ensimmäisenä valtiovarainministerinä Hamilton määritti ja koetteli virkansa rajoja. Erityisesti ensimmäinen ulkoministeri Thomas Jefferson kilpaili vaikutusvallasta Hamiltonin kanssa. Washington halusi molemmat miehet hallintoonsa ja kuvaili kummankin viran valtaa liian laveasti, jolloin ristiriitoja syntyi.[5]

Hamilton teki merkittäviä linjauksia Yhdysvaltain talouspolitiikkaan. Vapaussodassa velkaantunueen Yhdysvaltojen oli Hamiltonin mukaan ehdotonta hoitaa velkansa vastuullisesti, jotta tulevaisuudessa Yhdysvallat nähtäisiin luotettavana kauppakumppanina ja vakaana valtiona. Uuden valtion vakautta epäiltiin, jolloin velkojen korot olivat korkeita. Velan taas Hamilton näki pakollisena lääkkeenä Yhdysvaltojen pääoman puutteeseen.[6] Hamiltonin kuuluisa mietelmä talousministerinä oli, että ”kansallinen velka, silloin kun se ei ole ylenmääräinen, on meille kansallinen siunaus”.[7] Uudessa liittovaltiossa alkoi kiistely yhteisen velan maksamisesta. Hamiltonin näkemyksen mukaan Yhdysvaltojen yhteisen edun mukaista olisi ollut velan maksaminen mahdollisimman nopeasti pois, jolloin tilalle voitaisiin ottaa edullisempaa lainaa. Velkansa maksaneet osavaltiot eivät halunneet tukea muita osavaltioita, joiden osuus oli maksamatta[6]. Vastaavien tilanteiden välttämiseksi Hamilton pyrki poliittisen uransa aikana siirtämään verotusoikeutta osavaltioilta liittovaltiolle.

Hamiltonin kaudella perustettiin rahapaja sekä valtion pankki.[8] Valtion pankin perustaminen jakoi mielipiteitä, ja Hamiltonin poliittiset vastustajat Jeffersonin ja Madisonin johdolla syyttivät valtion pankkia perustuslainvastaiseksi. Washingtonin tuki ratkaisi kiistan lopulta Hamiltonin hyväksi ja pankki perustettiin[9]

Hamilton kehitti liittovaltiolle merkittäviä verotus- ja tullijärjestelmiä. Hän ajoi tullimaksuja Yhdysvaltoihin saapuville tuotteille, minkä hän uskoi vahvistavana valtion omaa teollisuutta.[6] Verotus laajeni myös valtion sisäiseen tuotantoon. Vuonna 1791 asetettu valmistevero alkoholijuomille laittoi vuonna 1794 alkuun viskikapinan.

Elämän loppuvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamilton erosi ministerin tehtävistä mutta jatkoi Washingtonin neuvonantajana. Vuoden 1796 presidentinvaaleissa hän oli valitsijamiehistössä. Vuonna 1801 hän perusti New York Evening Post -sanomalehden.

Hamilton kuoli haavoituttuaan vakavasti pitkäaikaista poliittista vastustajaansa, varapresidentti Aaron Burria vastaan 1804 käymässään kaksintaistelussa. Ennen kaksintaistelua Hamilton oli estänyt Burrin pääsyn New Yorkin kuvernööriksi.[8]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hamilton avioitui vuonna 1780 vapaussodan merkittävän kenraalin Philip Schylerin tyttären Elizabethin kanssa. Varaton Hamilton tapasi Elizana tunnetun naisen ollessa vielä Washingtonin avustaja sodassa. Schylerin suku oli yksi New Yorkin merkittävimmistä aristokraattisuvuista[10] Hamilton oli myös läheinen vanhimman sisaren Angelica Schylerin kanssa. Heidän suhteensa luonnetta on arvailtu. Todisteita salaisesta suhteesta ei ole, vaikkakin heidän kirjeensä ovat hyvin lämminsävyisiä. Angelica ei piilottanut ihailuaan Elizalta, eikä se vaikuttanut haittaavan häntä.[11]

Hamiltonin ja Elizan onnelliseksi kuvattuun avioliittoon syntyi 8 lasta, joista pojat seurasivat isänsä jalanjälkiä ja loivat uransa lakialalla ja politiikassa.[12] Lakia opiskellut esikoinen, 19-vuotias Philip Hamilton kuoli vuonna 1801 kaksintaistelussa George Eackeria vastaan. Eacker oli loukannut Philippiä väittämällä, että hänen isänsä Alexander aikoi käyttää armeijaa poliittisten vastustajien painostamiseen. Poika John Hamilton taas omisti elämänsä historian ja erityisesti isänsä elämän tutkimukselle ja julkaisi kirjallisuutta hänestä.[13]

Flirttailusta tunnetun Hamiltonin uskollisuutta epäiltiin moneen otteeseen, ja vuonna 1791 alkanut suhde Maria Reynoldsiin aloitti julkiseksi tultuaan Yhdysvaltojen ensimmäisen seksiskandaalin. Suhde sai alkunsa, kun Reynolds valitteli avuliaana tunnetulle Hamiltonille rahaongelmiaan. Hamilton joutui pitkäaikaisen kiristyksen uhriksi Reynoldsin ja hänen miehensä James Reynoldsin toimesta. Lopulta suhde tuli julkisuuteen, kun Hamiltonin tekemiä rahasiirtoja James Reynoldsille epäiltiin korruptioksi. Hamilton puolustautui julkaisemalla kirjoituksen, jossa myönsi suhteensa Maria Reynoldsiin erittäin yksityiskohtaisesti. Korruptiosyytteet vedettiin takaisin, mutta Hamiltonin poliittinen vaikutusvalta sekä maine heikkenivät merkittävästi.[14] Eliza antoi anteeksi Hamiltonin syrjähypyn, ja heidän avioliittonsa kesti Hamiltonin kuolemaan saakka, jonka jälkeen Eliza eli vielä 50 vuotta leskenä. Hän tuomitsi edesmennyttä miestään kohtaan esitetyn laajan kritiikin ja puolusti hänen perintöään.[10].

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexander Hamiltonin elämäkerran kirjoittanut Ron Chernow on kuvaillut Hamiltonin roolia Yhdysvaltain historiassa seuraavasti: "Siinä missä George Washington oli maan isä ja James Madison perustuslain isä, niin Alexander Hamilton oli hallinnon isä."

Hamiltonin kuoleman jälkeen hänen yleinen tunnettavuutensa laski merkittävästi vuosien aikana. Vuonna 2015 julkaistu musikaali Hamilton toi unohdetuksi kuvaillun perustajaisän takaisin yleiseen tietoisuuteen.[15]

Hamilton on esiintynyt useissa Yhdysvaltain seteleissä, kymmenen dollarin setelissä vuodesta 1929 lähtien nykypäivään.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Hamilton's Background Virginian yliopisto. Viitattu 24.9.2012. (englanniksi)
  2. Alexander Hamilton Founders.archives.gov
  3. Fehrenbacher, Don E. et al.: Kuka teki mitä, s. 107. Otava, 1991. ISBN 951-1-11326-7.
  4. Alexander Hamilton (1789-1795) U.S. Department of the Treasury. Viitattu 27.8.2022. (englanniksi)
  5. Jefferson and Hamilton, Political Rivals George Washington's Mount Vernon. Viitattu 27.8.2022. (englanniksi)
  6. a b c Digital History www.digitalhistory.uh.edu. Viitattu 26.8.2022.
  7. Rahalla saa tehdä mitä tahansa. Taloussanomat 25.11.2009 (Web Archive). Viitattu 15.9.2022.
  8. a b Ahokas, Jaakko et al.: Spectrum tietokeskus: 14. osa, s. 432. WSOY, 1981. ISBN 951-0-07253-2.
  9. Scott Bomboy: Hamilton’s Treasury Department and a great Constitutional debate constitutioncenter.org. 2.9.2020. (englanniksi)
  10. a b Elizabeth Schuyler Hamilton tekijä=Jenny L. Presnell New York State Museum. Viitattu 27.8.2022. (englanniksi)
  11. Who Were the Real Schuyler Sisters? ThoughtCo. Viitattu 27.8.2022. (englanniksi)
  12. The Rundown on Alexander Hamilton's 8 Children Mental Floss. 7.3.2022. Viitattu 27.8.2022. (englanniksi)
  13. The Rundown on Alexander Hamilton's 8 Children Mental Floss. 7.3.2022. Viitattu 27.8.2022. (englanniksi)
  14. The Scandal That Ruined Alexander Hamilton’s Chances of Becoming President history.com
  15. In “Hamilton,” Lin-Manuel Miranda Turned The Story Of A Forgotten Founding Father Into A Modern Musical Classic The Theatre Times
  16. Facebook, Twitter, Pinterest, Tumblr, Email: Hamilton: How money tells his story National Museum of American History. 7.12.2017. Viitattu 26.8.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]