Vuoden 1790 kompromissi
Vuoden 1790 kompromissi oli Yhdysvaltain ensimmäisen valtiovarainministeri Alexander Hamiltonin, ulkoministeri Thomas Jeffersonin ja James Madisonin välinen sovinto, jossa he sitoutuivat tukemaan Hamiltonin ajamaa talouspoliittista ohjelmaa, jossa osavaltioiden vastuu velasta siirrettäisiin keskushallinnolle. Samalla Hamilton sitoutui tukemaan Jeffersonin ja Madisonin pyrkimystä saada pääkaupunki heille mieleiseen paikkaan, ja sopimuksen ansiosta Washington perustettiin Yhdysvaltojen pääkaupungiksi.
Taustatietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain vapaussodassa siirtomaat olivat yhdistyneet taisteluun Brittiläistä Imperiumia vastaan. Osavaltiot olivat sodan päätyttyä velkaantuneita ulkovalloille ja omille kansalaisilleen. Velkojen korot olivat korkeita, koska Yhdysvaltojen takaisinmaksukykyyn ei luotettu.[1] Sodan jälkeen osavaltioiden edustajat kävivät neuvotteluja liittovaltion tulevaisuudesta. Merkittäviksi kysymyksiksi kehittyivät keskushallinnon voimakkuus sekä sen maantieteellinen sijainti.lähde?
Velkojen siirtäminen keskushallinnolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtiovarainministeri Alexander Hamilton näki, että paras tapa pitää liittovaltio yhtenäisenä olisi sitoa osavaltiot taloudellisesti yhteen. Hamilton esitti, että vapaussodassa kertyneet osavaltioiden velat siirrettäisiin keskushallinnolle ja valtiovarainministeriö olisi vastuussa verojen ja tullimaksujen keräämisestä velkojen maksamiseksi.[2] Esitys sai vastustusta erityisesti osavaltioissa, joissa velkoja oli maksettu enemmän pois. Vähemmän velkaiset osavaltiot sijaitsivat pääosin maantieteellisesti etelässä, kun taas velkaisimmat valtiot sijaitsivat pohjoisessa.[3]
Hamilton ja hänen tukijansa esittivät aatteellisesti, että vapaussodasta kertynyt velka oli hinta vapaudesta, jolloin olisi epäreilua, että tietyt osavaltiot kantaisivat suuremman taakan yhteisestä hyvästä.[4] Monet aikalaiset kokivat myös, että Hamiltonin suunnitelmissa keskushallinto saisi liikaa valtaa. Hamiltonin ympärille muodostui Federalistinen puolue. Jefferson ja Madison edustivat taas anti-federalisteja, jotka halusivat suurimman vallan pysyvän osavaltioilla.[2]
Pääkaupungin merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapaussodan jälkeen osavaltioiden edustajille oli selvää, että pääkaupungin sijainnilla tulisi olemaan merkittävä vaikutus maan ja osavaltioiden tulevaisuuteen. Pääkaupunki tulisi olemaan poliittisten päätöksien ja kaupankäynnin keskiössä, jolloin läheinen sijainti merkitsisi paljon osavaltioille.
Ennen päätöstä lopullisesta pääkaupungin sijoituksesta Yhdysvaltain kongressi kokoontui useassa kaupungissa kuten Princetonissa, Trentonissa, Annapoliksessa ja New Yorkin kaupungissa.[5] Merkittävimmät vaihtoehdot pääkaupungeiksi olivat New York ja Philadelphia, jotka olivat vuoden 1790 väestönlaskennan mukaan Yhdysvaltojen suurimmat kaupungit.[6]Myös Potomac-joen alue osoittautui yhdeksi merkittäväksi vaihtoehdoksi.
New Yorkin puolesta puhui kaupungin asema kaupankäynnin keskuksena ja nopeasti kasvava väestö. Vapaussodan jälkeen merkittäviä tapahtumia oltiin järjestetty myös kaupungissa, kuten ensimmäisen presidentin George Washingtonin virkaanastujaiset.[7]New Yorkin valintaa vastustivat erityisesti eteläiset osavaltiot, jotka näkivät, että New York sijaitsi liian kaukana useasta osavaltiosta. Myös New Yorkin maine kauppiaiden ja pankkiirien kaupunkina aiheutti huolia etelän osavaltioissa.[8] Philadelphia oli helpommin saavutettavissa etelästä ja pohjoisesta. Kaupunki oli toiminut myös hetken Yhdysvaltojen pääkaupunkina vuosina 1775 - 1776. Se oli vilkas kaupankäynnin ja kulttuurin keskus, jonka katsottiin olevan neutraalimpi vaihtoehto pääkaupungiksi. Vuoden 1783 sotilaiden kapinan Philadelphiassa katsotaan vaikuttaneen negatiivisesti Philadelphian valintaan pääkaupungiksi.[5]
Potomac-joen alue taas oli presidentti George Washingtonin, ulkoministeri Thomas Jeffersonin ja Virginian osavaltion edustaja James Madisonin näkemys otollisesta paikasta valtion pääkaupungille. Potomac-joki mahdollistaisi tehokkaan kaupankäynnin, ja sijainti olisi keskeisellä paikalla ajatellen koko maata sekä asutuskeskuksia lähellä. Sijainti lähellä Virginiaa varmasti mielytti George Washingtonia ja muita virginialaisia edustajia. Washingtonin tila Mount Vernon sijaitsi Potomac-joen äärellä.[9]
Neuvottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
20. Kesäkuuta 1790 Jefferson kutsui valtiovarainministeri Alexander Hamiltonin ja Virginian osavaltion edustaja James Madisonin päivälliselle. Päivällisellä keskustelun aiheena olivat kongressin umpikujat: pääkaupungin sijainti ja velan jakaminen keskushallinnolle.[10] Virginian osavaltiosta kotoisin olevat Jefferson ja Madison olivat valmiita tukemaan New Yorkin asukkaan Hamiltonin talouspoliittista ohjelmaa, jos Hamilton mahdollistaisi väliaikaisen pääkaupungin perustamisen 10 vuodeksi Philadelphiaan ja lopullisen pääkaupungin perustamisen Patomac-joen äärelle. Hamilton hyväksyi tarjouksen, ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä neuvotteluihin. Osapuolet suostuttelivat omat kannattajansa äänestämään sovitusti. Saman vuoden heinäkuussa kongressi hyväksyi päätöksen pääkaupungin sijoittamisesta ja kuukautta myöhemmin Hamiltonin talouspoliittisen ohjelman.[10]
Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Washington DC perustettiin virallisesti vuonna 1790, ja osavaltiot Maryland ja Virginia luovuttivat maa-alueita kaupunkia varten. Presidentti George Washington henkilökohtaisesti valitsi kohdan, johon kaupunkia alettiin rakentamaan. Philadelphia toimi 10 vuotta pääkaupunkina, kuten oltiin sovittu, ja 1800 joulukuussa Yhdysvaltain kongressi siirtyi virallisesti Philadelphiasta Washingtoniin.[11]
Valtiovarainministeri Hamiltonin ohjelma otettiin käyttöön, ja Yhdysvaltojen osavaltioiden velat siirrettin keskushallinnon vastuulle. Velkojen maksuun Hamiltonin johdolla kehitettiin merkittäviä tulli- ja verotusjärjestelmiä, jotka tekivät osavaltioista riippuvaisempia keskushallinnosta. Yhdysvallat pystyivät maksamaan velkojaan pois, jolloin ulkovaltojen luotto Yhdysvaltoihin kasvoi ja uusien velkojen korot laskivat. Yhdysvallat pystyivät ottaa edullisempaa velkaa, joka mahdollisti teollisuuden kehittymisen aiempaa nopeammin.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ U.S. Debt and Foreign Loans, 1775–1795 Office of the Historian.
- ↑ a b Alexander Hamilton Encyclopaedia Britannica. (englanniksi)
- ↑ Alexander Hamilton's Financial Program University of Houston. (englanniksi)
- ↑ History of the Treasury U.S. Department of the Treasury. (englanniksi)
- ↑ a b How Philly lost the nation’s capital to Washington National Constitution Center. (englanniksi)
- ↑ Year 1790 Census.gov - Yhdysvaltain valtion tilastosivusto. (englanniksi)
- ↑ Washington's inaguration United States Senate. (englanniksi)
- ↑ Ron Chernow: Alexander Hamilton, s. 325–326. New York, NY: Penguin Press, 2004. ISBN 978-0-14-303475-9.
- ↑ a b Compromise of 1790 Bill of Rights Institute. (englanniksi)
- ↑ a b The Compromise of 1790 Pieces of History (blog). National Archives. (englanniksi)
- ↑ Washington-DC/History britannica.com. (englanniksi)