Bostonin piiritys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bostonin piiritys
Osa Yhdysvaltain vapaussota
Britit evakuoivat Bostonin 17. maaliskuuta 1776
Britit evakuoivat Bostonin 17. maaliskuuta 1776
Päivämäärä:

1775–1776

Paikka:

Boston lähialueineen

Lopputulos:

Brittien perääntyminen Bostonista

Osapuolet

Iso-Britannia

Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat

Komentajat

Thomas Gage
William Howe

Artemas Ward
George Washington

Bostonin piiritys (19. huhtikuuta 177517. maaliskuuta 1776) oli Yhdysvaltain vapaussodan alkuvaiheisiin liittynyt tapahtuma, jossa Uuden Englannin miliisijoukot, piirittivät Bostonin miehittäneitä englantilaisia joukkoja lähes vuoden ajan. Tilanne laukesi lopullisesti maaliskuussa 1776, jolloin brittiarmeija joutui vihollisen tykkitulen alla jättämään Bostonin. Jo piirityksen aikana monet asukkaat lähtivät kaupungista ja heidän tilalleen muutti Bostonin ympäristössä asuneita lojalisteja Vaikka britit hallitsivat satamaa, heidän huoltoaluksensa joutuivat amerikkalaisten kaapparialusten jatkuvan häirinnän kohteiksi ja tärkeät tavarakuljetukset viivästyivät.

Siirtolaisisten muodostamat miliisivoimat muuttuivat piirityksen aikana Siirtokuntien armeijaksi, jota johti amerikkalaisten joukkojen ylipäälliköksi nimetty George Washington.

Taistelut alkavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lexingtonin ja Concordin taistelut aloittivat avoimen sodan Amerikan siirtokuntien ja Ison-Britannian välillä 19. huhtikuuta 1775. Brittijoukot kärsivät raskaita menetyksiä, ja pakenivat saman päivän aikana Bostoniin, joka oli runsaasti asutettu siirtokuntakaupunki. Bostonia ympäröivät monet pikkukylät ja kaupungin satama oli vilkkaassa käytössä. Britit miehittivät Bostonin ja ottivat hallintaansa sen sataman.[1]

Massachusettsin maakuntakongressi kutsui värväykseen liki 30 000 amerikkalaista miestä omasta ja ympäröivistä siirtokunnista. Vaikka vain puolet tästä määrästä värvättiin, nousi piirittäjien luku 15 000 miliisiin. He korvasivat alkuperäiset värvätyt, joiden palvelusaika oli vain pari kuukautta. Uudet värvätyt kutsuivat itseään valvonta-armeijaksi, koska heidän pääasiallinen tehtävänsä oli pitää silmällä Bostonia. Heidän komentajanaan toimi kenraali Artemas Ward.[2]

Brittijoukkojen asema oli epävarma. Vaikka heillä oli avoin pääsy merelle, he kärsivät jatkuvasta muona- ja tarvikepulasta. 17 000 siviiliä ja 6 500 sotilasta näkivät nälkää ja altistuivat taudeille. Monet brittiupseerit toivoivat piirityksen päättyvän rauhaan, mutta Amerikan itsenäisyystaistelijat eivät suostuneet tähän. Lopulta brittikenraali Thomas Gage päätti ryhtyä suoraan toimintaan ja määräsi sotilaansa miehittämään Dorcaster Heightsin, joka kohosi Bostonin eteläpuolella. Amerikkalaiset vakoojat saivat tiedon Gagen suunnitelmista, ja veivät tiedon esimiehilleen. Tilanne johti Bunker Hillin taisteluun, joka käytiin 17. kesäkuuta 1775.[3]

Piiritys pitkittyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bunker Hillin taistelun jälkeen Bostonin piiritys ajautui pattitilanteeseen uudelleen. Heinäkuun alussa George Washington otti amerikkalaiset joukot komentoonsa ja hänen alaisuudessaan itsenäisyystaistelijat muotoutuivat siirtokuntien armeijaksi. Washingtonilla oli ratkaistavanaan monia ongelmia, jotka viivyttivät piirityksen etenemistä. Upseerit ja miehistö oli otettu palvelukseen vain muutamaksi kuukaudeksi, ja kun tuo aika täyttyi miehet jättivät sotakentän. Washington teki kaikkensa saadakseen palvelusajan pitkäaikaisemmaksi. Hänen suosituksestaan kongressi antoi kaapparioikeudet monille pienille aluksille, jotka alkoivat häiritä brittien laivaliikennettä ja sieppasivat ase- ja tarvikekuljetuksia.[4] Erääksi ongelmaksi muodostui isorokkoepidemia, joka levisi kesän 1775 aikana Bostoniin ja sen ympäristöön. Howe määräsi sotilaansa rokotettaviksi, mutta Washington päätyi karanteeniin. Hän eristi sairastuneet siviilit sotilaistaan ja lähetti taudin oireita kantavat alaisensa läheiseen sairaalaan.[5]

Syksyn ja talven aikana brittijoukkojen muonavarastot vähenivät, sillä Euroopasta lähteneet muona-alukset jäivät saapumatta Bostoniin. Tammikuussa 1776 kenraali Howe lähetti tutkimusaluksia Länsi-Intian saaristoon etsimään kadonneita laivoja. Yli 20 brittiläistä laivaa löytyi Antiguasta pahoin vaurioituneina myrskyjen jäljiltä.[6]

Piirityksen päätös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuun alussa tilanne Bostonissa lähestyi kriittistä pistettä. Ruokatavaroita oli vain kolmeksi viikoksi ja Howe oli halukas jättämään kaupungin. Samaan aikaan amerikkalaisten piiritys alkoi edistyä. Ticonderorgn taistelupaikalta kuljetettu raskas tykistö oli viimein saapunut perille ja Washingtonin sai luottamuksensa joukkojensa iskuvalmiuteen. Yöllä 4. maaliskuuta 1776 hänen joukkonsa miehittivät Dorchester Heights -nimisen harjun, jonne sijoitetut 59 tykkiä kohdistettiin Bostonin satamassa oleviin brittiasemiin.[7] Britit olivat aikoneet itse vallata Dorchesterin harjun talven aikana, mutta jättäneet sen toteuttamisen tuonnemmaksi. Aamulla he havaitsivat amerikkalaisten ehtineen edelle. Ankaran lumimyrskyn puhjettua saman aamun aikana Howen joukot eivät voineet tehdä hyökkäystä harjulle.[8] Seuraavana päivänä se oli myöhäistä, sillä Dorchester heightsistä avattiin ankara tykkituli kaupunkiin ja satamaan. Englantilaiset tunsivat asemansa tukalaksi ja viikon kestäneiden pommitusten jälkeen Howe antoi armeijalleen käskyn jättää kaupungin. 17. maaliskuuta britit jättivät Bostonin lopullisesti. Yli 70 alusta irtaantui kaupungin satamasta täynnä sotilaita, lojalisteja, varusteita ja hevosia. Kun amerikkalaisaet valtasivat Bostonin he saiivat saaliikseen suuret määrät tykkejä ja muita sotatarvikkeita.[6]

Joitakin päiviä myöhemmin lähes 8 000 brittisotilasta ja tuhat lojalistia saapui Halifaxiin, joka sijaitsi lojalistien provinssissa Nova Scotiassa.[9] Washingtonin joukot siirtyivät kevään lopulla New York Cityyn ja ryhtyivät rakentamaan sen puolustusta tulevien brittihyökkäysten varalle.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fenn, Elizabeth Anne: Pox Americana: The Great Smallpox Epidemic of 1775–82.. New York: Hill and Wang, 2001. ISBN 0-8090-7820-1. (englanniksi)
  • Ferling, John: Almost a Miracle. OUP USA, 2009. ISBN 978-0195382921. (englanniksi)
  • Lanning, Michael Lee: The American Revolution 100: The People, Battles, and Events of the American War for Independence, Ranked by Their Significanc. Sourcebooks, Inc, 2009. ISBN 978-1402221156. (englanniksi)
  • Mackesy, Piers: The War for America, 1775-1783. University of Nebraska Press, 1993. ISBN 978-0803281929. (englanniksi)
  • Parker, Dennis: Jefferson's Masterpiece: The Story of the Declaration of Independence for Young Readers. Createspace, 2010. ISBN 978-1450536028. (englanniksi)
  • Savas, Theodore & Dameron, David: A Guide To The Battles Of The American Revolution. Savas Beatie, 2010. ISBN 978-1932714944. (englanniksi)
  • Ward, Christopher: The War of the Revolution. Skyhorse Publishing, 2011. ISBN 978-1616080808. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Savas 2010. s. 7.
  2. Lanning 2009. s. 177.
  3. Ferling 2009. s. 49.
  4. Lanning 2009. s. 146.
  5. Ferling 2009. s. 206.
  6. a b Mackesy 1993 s. 80.
  7. Parker 2010. s. 113.
  8. Ward 2011. s. 129.
  9. Fenn 2001. s. 51.
  10. Lanning 2009. s. 180.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.