Kimmo Rentola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rentola helmikuussa 2020

Kimmo Kaleva Rentola (s. 31. elokuuta 1953)[1] on suomalainen historiantutkija ja emeritusprofessori, joka toimi poliittisen historian professorina Turun yliopistossa vuosina 2006–2014 ja Helsingin yliopistossa vuodesta 2014–2021.[2][3] Rentola toimi Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina 2012–2014.[4]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rentola valmistui ylioppilaaksi vaasalaisesta Onkilahden yhteiskoulusta vuonna 1972 ja valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 1980.[1] Hän väitteli valtiotieteiden tohtoriksi vuonna 1994 väitöskirjalla Kenen joukoissa seisot: Suomalainen kommunismi ja sota 1937-1945.[2] Rentola on toiminut päätoimisena historiantutkijana vuodesta 1986 Helsingin yliopiston, Suomen Akatemian ja eri projektien palveluksessa. Ennen tutkijanuraansa hän työskenteli toimittajana Kustannusosakeyhtiö Otavassa, suomentajana ja freelance-journalistina.[1]

Tutkimuksissaan Rentola on erikoistunut muun muassa kylmän sodan historiaan, Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin ja suomalaiseen kommunismiin. Vuonna 2007 Suojelupoliisi pyysi Rentolaa tutkimaan yksikön lähimenneisyyttä.[5] Hän toimi Supon palveluksessa erikoistutkijana[1] myös 2004–2006.[6]

Nuorena Rentola toimi Teiniliitossa, Vietnamin sodan vastaisessa liikkeessä ja taistolaisessa nuorisoliikkeessä, jonka piiriin hän lukeutui liityttyään vuonna 1971 Suomen demokraattiseen nuorisoliittoon. Rentola toimi Teiniliitossa paikallistasolla, hallituksessa, varapuheenjohtajana ja järjestösihteerinä, sitten Ammattikoululaisten liiton pääsihteerinä (1974–1976), Toveri-lehden toimitussihteerinä (1976–1979) sekä Soihdunkantajan toimitussihteerinä ja päätoimittajana (1979–1981). Hän oli myös Suomen kommunistisen puolueen jäsen. Rentola luopui taistolaisuudesta 1980-luvun alussa.[7] Myöhemmin Rentola on tarkastellut nuortaistolaisuuden syntyä lukuisissa tutkimusartikkeleissaan. Max Jakobson luonnehti Rentolaa tutkijaksi, jota on innoittanut "intohimoinen pyrkimys totuuteen".[8]

Rentolan teos Vallankumouksen aave voitti Vuoden tiedekirja -palkinnon 2005[9] ja Stalin ja Suomen kohtalo Lauri Jäntin palkinnon vuonna 2017[10]. Rentola on toiminut Historioitsijat ilman rajoja ry:n hallituksessa vuodesta 2015.[11]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Johdatus kansainvälisen politiikan tutkimuksen lähteille ; koonneet Raimo Lintonen, Kimmo Rentola, Raimo Väyrynen. Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen tutkimuksia. Sarja B 15. Helsinki 1982
  • Karkkilan eli Högforsin ja Pyhäjärven, entisen Pahajärven ihmisten historia ; kirj. Seppo Aalto, Kimmo Rentola. Karkkilan kaupunki, Karkkila 1992
  • Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945. Väitöskirja. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19201-5.
  • Niin kylmää että polttaa. Kommunistit, Kekkonen ja Kreml 1947–1958. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14497-9.
  • Vallankumouksen aave. Vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen 1970. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20173-5.
  • Neuvostodiplomaatin loikkaus Helsingissä 1930. Helsinki: Suojelupoliisi, 2007. ISBN 978-952-491-216-7.

Toimitustöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tähtien turvatti : Petri Revon henkilömappi ; toimittaneet Mikko Lehtonen ja Kimmo Rentola. Tampere 2001
  • "Kallis toveri Stalin!" : Komintern ja Suomi ; toimittaneet Natalia Lebedeva, Kimmo Rentola ja Tauno Saarela. Edita, Helsinki 2002
  • Ei ihan teorian mukaan : kollegakirja Tauno Saarelalle 28. helmikuuta 2012 ; toimittaneet Mikko Majander ja Kimmo Rentola. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki 2012

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kolmen professorin virkaanastujaiset (Internet Archive) 30.3.2007. Turun yliopisto. Viitattu 9.5.2014.
  2. a b Kimmo Rentola Helsingin yliopiston poliittisen historian professoriksi HS.fi. 3.9.2014. Viitattu 24.2.2022.
  3. ”Muistan konttailun pilkkopimeässä ja konttailun pilkkopimeässä” Teiniliittoon mahtui pikkupolitikoinnin lisäksi suuria tunteita SK.fi. 5.1.2022. Viitattu 16.5.2022.
  4. Curriculum vitae: Kimmo Rentola Tuhat-tutkimusportaali. Viitattu 24.2.2022. (englanniksi)
  5. Professori käy läpi Supon arkistoja Yle Uutiset. 8.8.2007. Viitattu 24.2.2022.
  6. Miettunen, Hannu: Supo palkkaa professori Rentolan tutkimaan lähimenneisyyttään TS.fi. 8.8.2007. Viitattu 9.5.2014.
  7. Kolanen, Risto & Seligson, Dave: Titanicin matkassa. Sosialistinen politiikka, 29.8.1984, nro 4.
  8. Jakobson, Max: Suomalaiset kommunistit kahden tulen välissä. Helsingin Sanomat, 27.3.1994. Artikkelin verkkoversio Viitattu 24.2.2022.
  9. Vuoden Tiedekirja -palkinto 2005 Kimmo Rentolalle 1.1.2015. Tieteellisten seurain valtuuskunta. Viitattu 24.2.2022.
  10. Palkitut 2017 Lauri Jäntin säätiö. Viitattu 25.1.2017.
  11. Kimmo Rentola Historians without Borders. Viitattu 13.9.2018.