Điện Biên Phủn taistelu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Điện Biên Phủn taistelu
Osa ensimmäistä Indokiinan sotaa
Ranskalaisia laskuvarjojoukkoja lasketaan C-119 Flying Boxcar -lentokoneesta.
Ranskalaisia laskuvarjojoukkoja lasketaan C-119 Flying Boxcar -lentokoneesta.
Päivämäärä:

13. maaliskuuta7. toukokuuta 1954

Paikka:

Điện Biên Phủ, Vietnam

Lopputulos:

Việt Minhin voitto

Osapuolet

Ranskan lippu Ranska

Việt Minh

Komentajat

Christian de Castries

Võ Nguyên Giáp

Vahvuudet

15 090 miestä

37 000 miestä

Tappiot

2 293 kuoli, 5 193 haavoittui, 11 800 vangittiin

7 900 kuoli, 15 000 haavoittui

Ranskalaisten asemat Điện Biên Phủssa maaliskuussa 1954. Ranskalaiset linnoittautuivat kukkuloille (vihreä väri). Eteläisin, Isabelle, oli vaarallisesti eristyksissä. Việt Minh sijoitti viisi divisioonaansa (304., 308., 312., 316. ja 351.) ympäröiville alueille itään ja pohjoiseen. Näiltä alueilta Việt Minhillä oli suora näköyhteys ranskalaisten asemiin, joihin he pystyivät tarkasti kohdistamaan tykistötulensa.

Điện Biên Phủn taistelu oli Indokiinan sodan ratkaisutaistelu, joka käytiin Vietnamissa Điện Biên Phủn kaupungin lähellä 13. maaliskuuta 1954. Taistelu päättyi Ranskan tappioon Việt Minh -kapinaliikkeen joukkoja vastaan, minkä seurauksena ranskalainen siirtomaavalta Kaakkois-Aasiassa kukistui.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelun tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuvuodesta 1953 ranskalaiset ja vietnamilaiset olivat valmistautuneet rauhanneuvotteluihin pyrkien samalla neuvotteluvoiman hankkimiseksi vahvistamaan sotilaallista asemaansa. Việt Minhin voimien kuluttamiseksi ranskalaiset pyrkivät houkuttelemaan vihollisen sissit tavanomaiseen taisteluun.[1] Niinpä he rakensivat varuskunnan maljan muotoiseen 15 kilometriä pitään jokilaaksoon. Suuri osa ranskalaisjoukoista pudotettiin paikalle laskuvarjoilla. Varuskunnan ympärille rakennettiin useita tulivoimaisia pesäkkeitä torjumaan hyökkäykset. Tukikohtaan rakennettiin myös kiitotie kuljetuskoneita varten, mutta pian sen käyttö osoittautui mahdottomaksi.

Maaliskuuhun 1954 mennessä kenraali Christian de Castriesin komentaman ranskalaisen varuskunnan vahvuus oli yli 13 000 miestä. Noin 70 prosenttia varuskunnasta koostui Ranskan Muukalaislegioonan joukoista, Ranskan joukoissa palvelleista afrikkalaisista ja ranskalaisten puolella taistelevista vietnamilaisista. Muukalaislegioonalaisista suuri osa oli saksalaisia, ja sen joukoissa oli myös muutamia suomalaisia.

Hyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Việt Minhin sissit ympäröivät varuskunnan ja hyökkäsivät 13. maaliskuuta 1954 sitä vastaan paljon kiivaammin kuin ranskalaiset olivat arvioineet[1]. Ulommat tulipesäkkeet tuhottiin ja varuskunnan pääosa joutui ympäröiviltä kukkuloilta raskaan tykistötulen kohteeksi. Ranskalaisten yllätykseksi tykit oli purettu osiin, kannettu yli-inhimillisiltä vaikuttavin ponnistuksin vuorten rinteille ja koottu uudelleen. Ranskalainen tykistökomentaja oli väittänyt varuskunnan komentajalle, että sellainen operaatio on mahdoton. Korotuskulman riittämättömyyden vuoksi hän ei kyennyt tehokkaaseen vastatuleen hyvin puolustettuja ja suojattuja vietnamilaistykkejä vastaan, vaan meni poteroonsa tehden siellä itsemurhan. (Oheisessa kartassa ei näy korkeuseroja, jotka esittivät merkittävää osaa taistelun kulussa.)

Piiritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Điện Biên Phủn huoltaminen suorin ilmakuljetuksin epäonnistui, koska vietnamilaisilla oli ilmatorjuntatykkejä, joiden tulitukseen sotilaskuljetuskoneet joutuivat. Yhdysvaltalaiset siviililentäjät James McGovern ja Wallace Buford kuolivat. He olivat ensimmäiset yhdysvaltalaisuhrit Vietnamin sodissa. Pian vain laskuvarjopudotusten käyttö oli mahdollista. Koneiden oli lennettävä ilmatorjuntatulen vuoksi jatkuvasti yhä korkeammalla, minkä vuoksi huoltopudotukset tulivat epätarkemmiksi päätyen usein piirittäjien haltuun. Lisäksi taistelu oli historian ensimmäisiä, jossa helikopterein suoritettu huolto nousi merkittävään asemaan jääden kuitenkin jonkin verran riittämättömäksi. Saartorengas pieneni ja ranskalaisten tappiot kasvoivat. Puolustajien psyykkinen rasitus kasvoi muonan, veden ja unen puutteen vuoksi. Linnake kukistui 56 päivän piirityksen jäkeen[1].

Myöhemmin on väitetty, että Yhdysvaltain johdossa pohdittiin Điện Biên Phủn taisteluun puuttumista joko tavallisella lentopommituksella tai ydinasetta käyttäen.

Taistelun loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

7. toukokuuta 1954 vietnamilaiset valtasivat saartamansa varuskunnan ilman sanottavaa vastarintaa. Noin 2 200 ranskalaista oli kuollut ja tuhannet joutuivat sotavangeiksi. Vietnamilaisista 50 000 oli haavoittunut ja 8 000 kaatunut. Ranska pyrki vetäytymään Vietnamista. Osapuolet solmivat Geneven sopimuksen, jonka mukaan Vietnam jaettiin kahtia 17. leveyspiirin kohdalta. Etelä-Vietnamiin tuli ranskalaismielinen hallitus. Maat oli kuitenkin määrä yhdistää kahden vuoden siirtymäajan jälkeen.[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Ole Kristian Grimnes: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 18. Jakautunut maailma, s. 111–112. Suom. Heikki Eskelinen. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09319-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]