Haukka (politiikka)
Haukat ja kyyhkyt on politiikassa sekä taloustieteessä käytettävä nimitys poliitikoista tai asiantuntijoista, jotka ilmentävät kielikuvallisesti tarkasteltuna joko haukoille ominaista petolintumaista aggressiivisuutta tai kyyhkysmäistä vienoutta ja herkkyyttä pyrkiessään päämääriinsä. Valkoisilla kyyhkyillä onkin politiikan symboliikassa ollut tärkeä rooli rauhanomaisuuden ja väkivallattomuuden kuvaamisessa. Äärimmäisimpiä tyypin edustajia on kutsuttu myös arkkihaukoiksi tai arkkikyyhkyiksi. Haukkojen vastaparina poliittisessa kielenkäytössä esiintyy usein kyyhky nimityksenä maltillisemmille tai päinvastaisille näkemyksille.[1] Nimitys voi liittyä joko sotilaallisiin kantoihin, missä yhteydessä puhutaan usein sotahaukoista tai -kyyhkyistä (engl. War hawk ja War dove), tai rahapoliittisiin kantoihin, jolloin tarkoitetaan rahahaukkoja ja -kyyhkyjä (engl. Monetary hawk ja Monetary dove) tai velkahaukkoja ja -kyyhkyjä (engl. Deficit hawk ja Deficit dove) riippuen keskustelun asiayhteydestä.
Sotilaspoliittiset haukat ja kyyhkyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etenkin Yhdysvaltojen politiikassa ”sotahaukkoina” pidetään poliitikkoja, jotka ovat "haukkana paikalla" kannattamassa sotaa politiikan jatkeena ja sotilaallisia interventioita kolmansien valtioiden välisissä sodissa. Alun perin nimitys viittasi joukkoon Yhdysvaltojen kongressin edustajia, jotka vuonna 1812 kannattivat sotaa Isoa-Britanniaa vastaan.[2] Myöhemmin sotahaukka-nimitystä on käytetty kuvaamaan yleisemmin sotaa ja sotavarustelua kannattavia poliitikkoja ja ryhmittymiä. Eräitä kuuluisimpia tällaisia poliitikkoja ovat olleet Yhdysvaltain presidentin neuvonantaja Zbigniew Brzezinski ja Neuvostoliiton marsalkka Andrei Gretško.lähde? Sen sijaan ”sotakyyhkyt” edustavat usein maltillisempaa tai kielteistä linjaa sotilaallisiin interventioihin politiikan jatkeena.lähde?
Rahapoliittiset haukat ja kyyhkyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niin sanotuille rahahaukoille tärkein ja keskeisin päämäärä on inflaation pitäminen tasaisena ja alhaisena. Kauppalehdessä ilmestyneen Jorma Pöysän artikkelin[3] mukaan rahapoliittiset haukat ovat tavallisesti "enemmän huolissaan inflaatiosta kuin talouskasvusta ja valmiita aloittamaan ohjauskorkojen nostot kyyhkyjä ripeämmin." Pöysän mukaan viime aikoina rahahaukkojen ja -kyyhkyjen näkemyserot ovat kuitenkin liittyneet siihen vastustavatko vai kannattavatko he rahapolitiikan epätavanomaisiakin keinoja, kuten määrällistä keventämistä (engl. Quantitative easing)[3]
Suhdannepolitiikan ja julkisen sektorin budjettivajeen tasapainottamisen yhteydessä puhutaan usein velkahaukoista tai velkakyyhkyistä. Sixten Korkman määrittelee Helsingin Sanomien kolumnissaan haukkojen janoavan Suomen valtion kolmen miljardin euron lisäsäästöjä, eli menojen leikkauksia ja/tai veronkiristyksiä, välittömästi, kyyhkyjen tyytyessä maltillisempaan lisäsäästöjen jaksottamiseen muutamalle vuodelle.[4] Lauri Holappa ja Jussi Ahokas kuitenkin huomauttavat, että Korkmanin näkemys kotimaisten velkakyyhkyjen oletetusta tyytymisestä säästöjen jaksottamiseen eroaa merkittävästi yhdysvaltalaisista kyyhkyistä, jotka kannattavat julkisen sektorin budjetin tasapainottamista vasta talouden palauduttua taantumasta.[5]
Keskuspankkien ohjauskorkojen ja rahapolitiikan määrällisen keventämisen yhteydessä puhutaan usein rahakyyhkyistä tai rahahaukoista. Kauppalehden Jorma Pöysän näkemyksen mukaan voimakkainta rahakyyhkyä Euroopan keskuspankin (EKP) 25-jäsenisessä neuvostossa edustaa nykyinen varapääjohtaja Vítor Constâncio pääjohtaja Mario Draghin ollessa "maltillinen kyyhky", kun taas neutraalia "keskitien kulkijan" -linjaa edustaa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.[3] Haukkojen ja kyyhkyjen keskelle jääviä neutraalimpia näkemyksiä on myös kuvailtu puluiksi (engl. Pigeon), jotka jäävät kyyhkyjen ja haukkojen välisessä kamppailussa "tyytyväisenä istumaan keskelle aitaa".[1] EKP:n neuvoston vähemmistöön sijoittuvista, mutta silti vaikutusvaltaisista, rahahaukoista voimakkainta linjaa edustavat Pöysän mukaan johtokunnan Yves Mersch sekä Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmann sekä Hollannin keskuspankin pääjohtaja Klaas Knot.[3]
Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Haukkojen ja kyyhkyjen vastakkainasettelua on kritisoitu siitä, että näkökulma on liian yksinkertainen ja yksiulotteinen monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen. Lauri Holappa ja Jussi Ahokas puhuvat Image-lehden blogissaan Raha ja talous siitä, että Korkmanin näkökulma ja jaottelu haukkoihin ja kyyhkyihin ei ole "kattava".[5] Lisäksi Holappa ja Ahokas ovat sitä mieltä, että Korkmanin kategorisointi haukkojen ja kyyhkyjen välillä keskittyy liikaa yhdysvaltalaisen näkemyksen toistamiseen ilman keskustelun tuomista kotimaisen kontekstin yhteyteen.[5] Tämän lisäksi Holappa ja Ahokas näkevät, että velkahaukkojen ajattelussa ei ole kyse ainoastaan "nykyiseen suhdannetilanteeseen reagoimisesta, vaan laajemmasta ajattelutavasta".[5]
Pöllöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Holappa ja Ahokas huomauttavat myös, että keskittymällä pelkästään haukkojen (engl. Hawk), pulujen (engl. Pigeon) ja kyyhkyjen (engl. Dove) välisiin kamppailuihin, unohdamme yhden linturyhmän joka on yhdysvaltalaisessakin poliittisessa keskustelussa mukana: pöllöt (engl. Owls).[5] Pöllöt edustavatkin muihin lintuaiheisiin kielikuviin verrattuna erilaista ja varsin poikkeavaa lähestymistapaa. Toisin kuin monet muut linnut, pöllöt ovat erinomaisen hämäränäkönsä ansiosta yöeläimiä, niiden pää kääntyy 270° ja niillä on poikkeuksellisen hyvä kuulo. Poliittisena metaforana rahapoliittiset pöllöt voitaisiinkin ehkä nähdä itävaltalaisen koulukunnan edustajina tai muun taloustieteen valtavirrasta poikkeavan älykkään koulukunnan edustajana. Suhdannevaihteluiden ja julkisen sektorin budjettivajeen kontrolloimisen yhteydessä niin sanotut velkapöllöt edustavat Holapan ja Ahokkaan näkemyksen mukaan jälkikeynesiläistä talousajattelua ja funktionaalisen rahoituksen periaatteita, joiden mukaan julkisen sektorin alijäämä tulisi aina asettaa sellaiselle tasolle joka mahdollistaa täystyöllisyyden saavuttamisen.[5] Käytännössä tätä on Holapan ja Ahokkaan mukaan kuitenkin erittäin vaikea toteuttaa ilman rahapoliittista suvereeniutta.[5] Toisin kuin velkahaukat, jotka haluavat budjettivajeen välitöntä tasapainottamista, ja velkakyyhkyt, jotka tyytyvät maltillisempaan budjettivajeen tasapainottamisen jaksottamiseen (kotimainen näkemys) tai viivyttämiseen kunnes talous on palautunut taantumasta (yhdysvaltalainen näkemys), velkapöllöjen mielestä budjettivajeen tasapainottaminen ei ole kiireellistä tai edes välttämätöntä.[6][5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b David Gura: The Economic Shorthand of Hawks and Doves Marketplace.org. 13.11.2013. Viitattu 14.9.2016.
- ↑ War Hawk. United States history Encyclopaedia Britannica, britannica.com. Viitattu 2.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Jorma Pöysä: Eurojärjestelmän jännite kasvaa. Kauppalehti, 13.9.2016, nro 174. Alma Talent Oy. ISSN 0451-5560.
- ↑ Sixten Korkman: Miksi säästää ja miksi ei?. Helsingin Sanomat, 18.2.2014. Sanoma Media Finland. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g h Lauri Holappa ja Jussi Ahokas: Haukat, kyyhkyt ja pöllöt. Image-lehden Raha ja talous -blogi, 20.2.2014. A-lehdet. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Dylan Matthews: You know the deficit hawks. Now meet the deficit owls.. ("Owls certainly don’t think we need to balance the budget soon. Indeed, they don’t concede we need to balance it at all. Owls see government spending that leads to deficits as integral to economic growth, even in good times.") The Washington Post - Business, 19.2.2012.