Tonkininlahden välikohtaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tonkininlahden välikohtaus
Osa Vietnamin sotaa
MaddoxTonkin1.svg
Päivämäärä:

2.4. elokuuta 1964

Paikka:

Tonkininlahti

Lopputulos:

Yhdysvallat sekaantui Vietnamin sotaan

Osapuolet

 Yhdysvallat

 Pohjois-Vietnam (väitetysti)

Komentajat

Yhdysvallat George Stephen Morrison

Vietnam Le Duy Khoai

Vahvuudet

1 lentotukialus
1 sotalaiva,
4 hävittäjälentokonetta

3 torpedovenettä

Tonkininlahden välikohtaus tapahtui 2. ja 4. elokuuta vuonna 1964 Yhdysvaltain laivaston hävittäjien USS Maddox ja USS Turner Joy ollessa tiedustelutehtävissä (koodinimi Desoto) Tonkininlahdella Pohjois-Vietnamin aluevesien läheisyydessä. Alukset raportoivat joutuneensa pohjoisvietnamilaisten hyökkäysten kohteeksi.[1]

Historioitsijoille on epäselvää tapahtuiko lahdella todella hyökkäys vai keksikö Yhdysvallat hyökkäyksen päästäkseen osallistumaan Vietnamin sotaan. Pohjois-Vietnamin silloinen kenraali Võ Nguyên Giáp on myöhemmin kertonut että lahdella ei tapahtunut mitään.

Välikohtaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Maddoxilta 2. elokuuta 1964 otettu valokuva pohjoisvietnamilaisista partioveneistä.

2. elokuuta 1964[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Maddox

Elokuun 2. signaalitiedustelua tekevä Allen M. Sumner -luokan hävittäjä USS Maddox havaitsi neljä P-4-torpedovenettä 19 km etäisyydellä. Kaksi veneistä tuli viiden merimailin päähän (9,3 km) ja kukin laukaisi yhden torpedon, joista yksikään ei osunut sataa metriä lähemmäs. USS Maddox avasi tulen viisituumaisilla (127 mm) tykeillään ja väitti saaneensa osuman yhteen veneeseen. Myöhemmin lentotukialus USS Ticonderogalta nousi neljä F-8 Crusader -hävittäjää, jotka tulittivat perääntyviä veneitä.

Yhdysvaltalaiset väittivät upottaneensa yhden torpedoveneen ja vaurioittaneensa toista. Pohjoisvietnamilaiset väittivät saaneensa Maddoxiin torpedon osuman ja ampuneensa yhden lentokoneen alas. Hyökkäyksen kohteena olleen USS Maddoxin vauriot olivat yhden 14,5 mm konekiväärin luodin osuma.

Virallisesta historiankirjoituksesta unohtunut seikka on se, että kapteeni Herrick määräsi ammuttavaksi varoituslaukauksia, jos torpedoveneet tulivat 10 000 jaardia lähemmäs. Kello 15:05 alus ampui kolme laukausta varoitukseksi. Presidentti Johnsonin hallinto ei ikinä tunnustanut tätä, vaan piti kantanaan että pohjoisvietnamilaiset aloittivat tulituksen.

4. elokuuta 1964[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

USS Turner Joy

Elokuun 4. päivän väitetty hyökkäys on kyseenalaisempi. Sekä hävittäjät Maddox että Turner Joy olivat jälleen Desoto-tiedustelupartiossa Pohjois-Vietnamin rannikon edustalla. Hävittäjät vastaanottivat tutka- ja radiosignaaleja joiden perusteella pääteltiin pohjoisvietnamilaisten jälleen hyökkäävän. Parin tunnin ajan alukset liikehtivät voimakkaasti ja tulittivat tutkakohteita. Tapauksen sattuessa Tonkininlahdella oli yö eikä pohjoisvietnamilaisista saatu kertaakaan visuaalista havaintoa. Kaikuluotainhavainnot torpedoistakin olivat jo tuolloin operaation johtajan kapteeni John J. Herrickin mielestä ”ehkä vain yli-innokkaiden” kuulohavaintoja laivojen omista potkureista. Sääkin oikkuili. Yhdysvaltain laivasto väitti upottaneensa kaksi torpedovenettä, mutta mitään jälkiä tästä ei ole.

Vaikka Johnsonin hallinto puolustusministeri Robert McNamaran johdolla kiisti kytköksen, sattuivat välikohtaukset sijainniltaan ja ajankohdiltaan sopivasti etelävietnamilaisten Pohjois-Vietnamin rannikolle tekemien kommandoiskujen kanssa.

Myöhemmin presidentti Johnson kommentoi yksityisesti ”Laivastomme saattoi ammuskella vaikka valaita.”

»engl. For all I know, our Navy was shooting at whales out there»

[2].

Lopputulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välikohtauksen seurauksena Yhdysvaltain senaatti antoi 7. lokakuuta Tonkininlahden päätöslauselman (Gulf of Tonkin Resolution) äänin 88-2, johon Yhdysvaltain edustajainhuone yhtyi äänin 416-0, kaikki läsnä olevat edustajainhuoneen jäsenet äänestivät päätöslauselman puolesta, presidentti Lyndon B. Johnsonia puolustamaan mitä tahansa Kaakkois-Aasian sopimusjärjestön (SEATO) maata jonka hallinto oli ”kommunistisen aggression” uhkaama[3][4] .Päätöslauselma antoi presidentti Johnsonille laillisen valtuutuksen laajentaa Yhdysvaltain osallistumista Vietnamin sotaan[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://web.archive.org/web/20060105005701/http://www.nsa.gov/vietnam/releases/relea00012.pdf
  2. http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?res=9F0CE5DB1030F930A25756C0A965958260&sec=&spon=&pagewanted=all
  3. H.J.RES. 1145. SUPPORT PRESIDENT'S ACTIONS IN ORDERING RETALIATION AGAINST ATTACKS … -- Senate Vote #481 -- Aug 7, 1964 GovTrack.us. Viitattu 2.1.2023. (englanniksi)
  4. H.J. RES. 1145. SUPPORT THE PRESIDENT'S ACTIONS IN RETALIATING TO … -- House Vote #197 -- Aug 7, 1964 GovTrack.us. Viitattu 2.1.2023. (englanniksi)
  5. 1961–1968: The Presidencies of John F. Kennedy and Lyndon B. Johnson Office of the Historian (Foreign Service Institute ). United States Department of State. Viitattu 2.1.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tonkininlahden välikohtaus.

Vietnamin sodan taistelut

Ap BacTonkininlahden välikohtausBình GiaVung BeĐồng XoàiOperaatio StarliteGang ToiIa ĐrăngOperaatio HastingsOperaatio MasherA ShauXa Cam MyĐức CơLong TầnOperaatio AttleboroOperaatio Cedar FallsTra Binh DongOperaatio BribieOperaatio Junction CityOperaatio UnionKukkula 881Union IIOng ThanhDak ToTêt-hyökkäysKhe SanhEnsimmäinen Saigonin taisteluHueLang VeiKham DucOperaatio Speedy ExpressOperaatio Dewey CanyonToinen Têt-hyökkäysHamburger HillBinh BaSnuolOperaatio TailwindOperaatio Chenla IOperaatio Ivory CoastOperaatio Lam Son 719Operation Chenla IIBan DongFSB Mary AnnPääsiäishyökkäys 19721. Quảng TrịLoc NinhAn LộcKontum2. Quảng TrịSvay RiengPhuoc LongBuôn Ma ThuộtOperaatio New LifeXuân LộcTruong SaToinen Saigonin taisteluOperaatio Linebacker IOperaatio Linebacker II