Warren E. Burger

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Warren E. Burger
Warren e burger photo.jpeg
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden 15. puheenjohtaja
23. kesäkuuta 196926. syyskuuta 1986
Edeltäjä Earl Warren
Seuraaja William Rehnquist
Yhdysvaltain Kolumbian piirin valitusoikeus
29. maaliskuuta 195623. kesäkuuta 1969
Tiedot
Syntynyt 17. syyskuuta 1907
Saint Paul, Minnesota, Yhdysvallat
Kuollut 25. kesäkuuta 1995 (87 vuotta)
Washington, DC, Yhdysvallat
Puolue Republikaanipuolue
Ammatti asianajaja
Uskonto presbyteeri
Allekirjoitus Warren E Burger Signatrue.svg

Warren Earl Burger (17. syyskuuta 1907 Saint Paul, Minnesota, Yhdysvallat25. kesäkuuta 1995 Washington, DC, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen lakimies, joka toimi Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden puheenjohtana vuosina 1969–1986. Vaikka Burger identifioituikin konservatiiviksi ja hänen johtamansa oikeuden aikana korkein oikeus teki monia konservatiivisiksi katsottuja päätöksiä, myös joitakin liberaaleja linjauksia abortin[1], kuolemanrangaistuksen[2], uskonnon yhteiskunnallisen aseman ja koulujen segregaation purkamisen osalta tuli hänen aikanaan[2][3]. Burgerin nimitti virkaansa presidentti Richard Nixon.

Burgerin johtaman oikeuden tekemiä merkkipäätöksiä olivat muun muassa aborttikiellot koko maassa kumonnut Roe vastaan Wade, kuolemantuomiot keskeyttänyt Furman vastaan Georgia (kumottu päätöksessä Gregg vastaan Georgia), kotimaan tiedusteluun liittynyt Yhdysvallat vastaan Yhdysvaltain piirioikeus sekä Wategate-skandaaliin liittyvien Richard Nixonin nahoitteiden luovuttamista käsitellyt Yhdysvallat vastaan Nixon.

Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warren Earl Burger syntyi 17. syyskuuta 1907[2] Saint Paulissa, Minnesotassa. Hänellä oli kuusi sisarusta. Hänen vahempansa Katharine (os Schnittger) ja Charles Joseph Burger olivat sveitsiläis-saksalaista syntyperää[3]. Hänen isoisänsä Joseph Burger muutti Sveitsistä Yhdysvaltoihin ja liittyi armeijaan kun oli 14. Joseph Burger taisteli ja haavoittui Yhdysvaltain sisällisodassa ja sai tästä urheusmitalin. Warren valmstui John A. Johnson High Schoolista 1925. Burger ilmoittautui Minnesotan yliopistoon iltakouluun työskennellen sama aikaa päivisin Mutual Life Insurance -vakuutusyhtiössä.[2] Sen jälkeen hän suoritti lakitutkinnon Mitchell Hamline School of Law’ssa (silloin the St. Paul College of Law) ja valmistui vuonna 1931[2] .

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1948 hän tuki Minnesotan kuvernööri Harold E. Stassenia republikaanien presidenttiehdokkaaksi ja toimi aktiivisesti tämän vaalikampanjassa. Vuonna 1952 Burger vaikutti merkittävästi Dwight D. Eisenhowerin valitsemiseen auttamalla tätä saamaan Minnesotan valtuuston hänen taakseen. Tultuaan valituksi presidentti Eisenhower nimitti Burgerin apulaisoikeusministeriksi[4]. Tässä tehtävässä hän antoi ensimmäisen suullisen argumenttinsa korkeimman oikeuden edessä. Oltuaan pari vuotta töissä oikeusministeriössä hän erosi ja suunniteli palaavansa yksityiselle sektorille. Samaan aikaan Kolumbian piirikunnan liittovaltion valitusoikeuden tuomari Harold Stephens kuoli ja Eseinhower päätti nimittää Burgerin tähän virkaan. Näin Burger siirtyi liittovaltion tuomariksi vuonna 1956.[2]

Vuonna 1968 korkeimman oikeuden puheenjohtaja Earl Warren ilmoitti jäävänsä eläkkeelle 15 virkavuotensa jälkeen. Presidentti Lyndon B. Johnson nimitti silloisen korkemman oikeuden tuomarin Abe Fortasin tehtävään, mutta senaatti esti tämän. Kun Johsonin presidenttikausi oli päättymässä ennen kuin uutta nimitystä olisi voitu tehdä, Warren jatkoi tehtävässä väliaikaisesti.

Nixon kinnitti ensimmäisen kerran huomiota Burgeriin vuonna 1952 saatuaan tältä kannattajakirjeen ja uudelleen 15 vuotta myöhemmin U.S. News & World Reportin uudelleen julkaistua Burgerin vuonna 1967 Ripon Collegessa pitämän puheen, jossa tämä vertasi Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmää Norjan, Ruotsin ja Tanskan oikeusjärjestelmiin ja kritisoi turhaksi byrokratiaksi katsomansa 5. lisäyksen mukaista oikeusmenettelyä.

Vuonna 1969 presidentti Nixon nimitti Burgerin korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi. Hän oli ensimmäinen Nixonin nimittämistä tuomareista.[4][2]

Nixon oli luvannut vuoden 1969 vaaleissa nimittävänsä tarkasti perustuslakia alkuperäisessä muodossa tulkitsevan tuomarin korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi[4]. Burger alettiin tuntea Warrenin kriitikkona ja tämän tuesta kirjaimelliselle ja originalistiselle Yhdysvaltain perustuslain tulkinnalle. Nixon tuki näitä näkemyksiä ja Warrenin ollessa saatavilla oleva liittovaltion tuomari, tämä valitsi Burgerin. Senaatti vahvisti Burgerin nimityksen lähes yksimielisesti[3] ja tämä vannoi virkavalansa 23. kesäkuuta 1969[3].

Presidentti Nixonin muistelmien mukaan keväällä 1970 Nixon pyysi Burgeria valmistautumaan pyrkimään presidentiksi vuoden 1972 vaaleissa mikäli Yhdysvaltain sotilaallisen intervention takaiskut Kambodžassa kävisivät hänelle kestämättömiksi. Muutama vuosi myöhemmin Burger mainittiin Nixonin varapresidenttiehdokkaiden listalla John ConnallynRonald Reaganin ja Nelson Rockefellerin ohella korvaamaan veropetosskandaalin takia syyskuussa 1973 eroneen Spiro Agnew'n kunnes lopulta Gerald Ford nimitettiin tähän virkaan.

Myöhempi elämä, kuolema ja perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burger jäi eläkkeelle 26. syyskuuta 1986. Sen jälkeen hän presidentti Ronald Reaganin nimittämänä valvoi monumentin The National Monument to the U.S. Constitutionin valmistumista osana Yhdysvaltain perustuslain 200-vuotisjuhlaa[5]. Hän oli 1900-luvun pisimpään korkeimman oikeuden tuomarina toiminut henkilö. Myöhemmin Burger myös kritisoi julkisesti perustuslain toista lisäystä ”intressiryhmien hyväksi käyttämäksi huijaukseksi”. Hänen käsityksensä mukaan monien aseteollisuuden lobbarien tukema ja levittämä perustuslain tulkinta, että toisen lisäyksen takaama oikeus omistaa aseita tekisi aseiden myyntiä rajoittavien lakien säätämisen perustuslain vastaiseksi oli virheellinen ja näiden tarkoitusella levittävän disinformaatiota.[6]

Burger kuoli sydänkohtaukseen nukkuessaan 25. kesäkuuta 1995 kotonaan Washingtonissa. Hän oli 87-vuotias.[2] Presidentti Bill Clinton kutsui Burgeria tämän muistopuheessa "näkemykselliseksi perustuslain tulkinnan laajentajaksi" ja merkittäväksi oikeusjärjestelmän uudistajaksi, "jonka väsymätön työ jätti jäljet koko maahan" .[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Biography.com: Warren Burger Biography.com. A&E Television Networks. Viitattu 11.12.2016.
  2. a b c d e f g h Linda Greenhouse: Warren E. Burger Is Dead at 87; Was Chief Justice for 17 Years The New York Times. 26.6.1995. Viitattu 11.12.2016.
  3. a b c d Oyez: "Warren E. Burger." Chicago-Kent College of Law at Illinois Tech. Viitattu 11.12.2016. (englanniksi)
  4. a b c The Supreme Court. Expanding Civil Rights. Biographies of the Robes. Warren Earl Burger www.pbs.org. Viitattu 11.12.2016.
  5. Supreme Court Historical Society: Warren E. Burger, 1969–1986 The Supreme Court Historical Society. Viitattu 11.12.2016.
  6. Justice Burger's Contradictions The New York Times. 27.6.1995. Viitattu 13.12.2016.
  7. David G. Savage: Former Chief Justice Warren Burger Dies at 87 : Judiciary: Conservative Nixon appointee's court was surprisingly liberal. Clinton hails jurist's 'tireless service.' Los Angeles Times. 26.6.1995. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)