Warren E. Burger

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Warren E. Burger
Warren e burger photo.jpeg
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden 15. puheenjohtaja
Edeltäjä Earl Warren
Seuraaja William Rehnquist
Yhdysvaltain Kolumbian piirin valitusoikeus
Tiedot
Syntynyt 17. syyskuuta 1907
Saint Paul, Minnesota, Yhdysvallat
Kuollut 25. kesäkuuta 1995 (87 vuotta)
Washington, DC, Yhdysvallat
Puolue Republikaanipuolue
Ammatti asianajaja
Uskonto presbyteeri
Allekirjoitus Warren E Burger Signatrue.svg

Warren Earl Burger (17. syyskuuta 1907 Saint Paul, Minnesota, Yhdysvallat25. kesäkuuta 1995 Washington, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen juristi, joka toimi Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden puheenjohtana vuosina 1969–1986. Vaikka Burger oli näkemyksissään jyrkän konservatiivinen ja hänen johtamansa oikeuden aikana korkein oikeus teki monia konservatiivisiksi katsottuja päätöksiä, hänen aikanaan tehtiin myös joitakin liberaaleja linjauksia abortin[1], kuolemanrangaistuksen[2], uskonnon yhteiskunnallisen aseman ja koulujen segregaation purkamisen osalta[2][3]. Burgerin nimitti virkaansa presidentti Richard Nixon.

Burgerin johtaman oikeuden tekemiä merkkipäätöksiä olivat muun muassa aborttikiellot koko maassa kumonnut Roe vastaan Wade, kuolemantuomiot keskeyttänyt Furman vastaan Georgia (kumottu päätöksessä Gregg vastaan Georgia), kotimaan tiedusteluun liittynyt Yhdysvallat vastaan Yhdysvaltain piirioikeus sekä Wategate-skandaaliin liittyvien Richard Nixonin nauhoitteiden luovuttamista koskenut Yhdysvallat vastaan Nixon.

Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Warren Earl Burger syntyi 17. syyskuuta 1907[2] Saint Paulissa Minnesotassa. Hänellä oli kuusi sisarusta. Hänen vahempansa Katharine (o.s. Schnittger) ja Charles Joseph Burger olivat sveitsiläis-saksalaista syntyperää[3]. Hänen isoisänsä Joseph Burger muutti Sveitsistä Yhdysvaltoihin ja liittyi armeijaan 14-vuotiaana. Joseph Burger taisteli ja haavoittui Yhdysvaltain sisällisodassa ja sai tästä urhoollisuusmitalin. Warren valmstui John A. Johnson High Schoolista 1925. Burger aloitti Minnesotan yliopiston iltakoulussa samalla kun hän päivisin työskenteli Mutual Life Insurance -vakuutusyhtiössä.[2] Sen jälkeen hän suoritti lakitutkinnon Mitchell Hamline School of Law’ssa (silloin the St. Paul College of Law) ja valmistui vuonna 1931[2] .

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burger tuki vuonna 1948 Minnesotan kuvernööri Harold E. Stassenia republikaanien presidenttiehdokkaaksi ja toimi aktiivisesti tämän vaalikampanjassa. Vuonna 1952 Burger vaikutti merkittävästi Dwight D. Eisenhowerin valitsemiseen auttamalla tätä saamaan Minnesotan valtuuston taakseen. Tultuaan valituksi presidentti Eisenhower nimitti Burgerin apulaisoikeusministeriksi[4]. Tässä tehtävässä hän esitti ensimmäisen suullisen argumenttinsa korkeimman oikeuden edessä. Oltuaan pari vuotta töissä oikeusministeriössä hän erosi ja suunnitteli palaavansa yksityiselle sektorille. Samoihin aikoihin kuoli Columbian piirikunnan liittovaltion valitusoikeuden tuomari Harold Stephens, ja Eseinhower nimitti Burgerin virkaan. Näin Burger siirtyi liittovaltion tuomariksi vuonna 1956.[2]

Vuonna 1968 korkeimman oikeuden puheenjohtaja Earl Warren ilmoitti jäävänsä 15 virkavuoden jälkeen eläkkeelle. Presidentti Lyndon B. Johnson nimitti silloisen korkeimman oikeuden tuomarin Abe Fortasin tehtävään, mutta senaatti esti sen. Kun Johsonin presidenttikausi oli päättymässä, ennen kuin uutta nimitystä olisi voitu tehdä, Warren jatkoi tehtävässä väliaikaisesti.

Nixon kiinnitti ensimmäisen kerran huomiota Burgeriin vuonna 1952 saatuaan tältä kannattajakirjeen ja uudelleen 15 vuotta myöhemmin U. S. News & World Reportin julkaistua Burgerin vuonna 1967 Ripon Collegessa pitämän puheen, jossa tämä vertasi Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmää Norjan, Ruotsin ja Tanskan oikeusjärjestelmiin ja kritisoi turhaksi byrokratiaksi katsomansa 5. lisäyksen mukaista oikeusmenettelyä.

Nixon nimitti Burgerin 1969 korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi. Hän oli ensimmäinen Nixonin nimittämä tuomari.[4][2]

Nixon oli luvannut vuoden 1969 vaalin yhteydessä nimittävänsä korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi tarkasti perustuslakia alkuperäisessä muodossa tulkitsevan tuomarin[4]. Burger alettiin tuntea Earl Warrenin kriitikkona ja kirjaimellisen Yhdysvaltain perustuslain tulkinnan tukijana. Nixon tuki näitä näkemyksiä, ja kun Burger oli saatavilla oleva liittovaltion tuomari, hän valitsi Burgerin. Senaatti vahvisti Burgerin nimityksen lähes yksimielisestilähde?. Warren vannoi virkavalan 23. kesäkuuta 1969[3].

Muistelmiensa mukaan Nixon pyysi keväällä 1970 Burgeria valmistautumaan pyrkimään presidentiksi vuoden 1972 vaaleissa, mikäli Yhdysvaltain sotilaallisen intervention takaiskut Kambodžassa kävisivät kestämättömiksi. Muutama vuosi myöhemmin Burger mainittiin Nixonin varapresidenttiehdokkaiden listalla John ConnallynRonald Reaganin ja Nelson Rockefellerin ohella korvaamaan veropetosskandaalin takia syyskuussa 1973 eronneen Spiro Agnew'n, mutta virkaan nimitettiin kuitenkin Gerald Ford.

Myöhempi elämä, kuolema ja perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Burger jäi eläkkeelle 26. syyskuuta 1986. Sen jälkeen hän valvoi presidentti Ronald Reaganin nimittämänä monumentin The National Monument to the U.S. Constitutionin valmistumista osana Yhdysvaltain perustuslain 200-vuotisjuhlaa[5]. Hän oli 1900-luvun pisimpään korkeimman oikeuden puheenjohtajana toiminut henkilö. Myöhemmin Burger arvosteli julkisesti perustuslain toista lisäystä ”eturyhmien hyväksikäyttämäksi huijaukseksi”. Hänen käsityksensä mukaan monien aseteollisuuden lobbarien tukema ja levittämä perustuslain tulkinta, että toisen lisäyksen takaama oikeus omistaa aseita tekisi aseiden myyntiä rajoittavien lakien säätämisen perustuslain vastaiseksi, oli virheellinen ja näiden tarkoituksella levittävän disinformaatiota.[6]

Burger kuoli nukkuessaan sydänkohtaukseen 25. kesäkuuta 1995 kotonaan Washingtonissa. Hän oli 87-vuotias.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Biography.com: Warren Burger Biography.com. A&E Television Networks. Viitattu 11.12.2016.
  2. a b c d e f g h Linda Greenhouse: Warren E. Burger Is Dead at 87; Was Chief Justice for 17 Years The New York Times. 26.6.1995. Viitattu 11.12.2016.
  3. a b c Oyez: "Warren E. Burger." Chicago-Kent College of Law at Illinois Tech. Viitattu 11.12.2016. (englanniksi)
  4. a b c The Supreme Court. Expanding Civil Rights. Biographies of the Robes. Warren Earl Burger pbs.org. Viitattu 11.12.2016.
  5. Supreme Court Historical Society: Warren E. Burger, 1969–1986 The Supreme Court Historical Society. Viitattu 11.12.2016.
  6. Justice Burger's Contradictions The New York Times. 27.6.1995. Viitattu 13.12.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Warren E. Burger.