Earl Warren

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Earl Warren
Earl Warren.jpg
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja
19. lokakuuta 195329. kesäkuuta 1969
Presidentti Dwight D. Eisenhower (nimittäjä)
Edeltäjä Fred M. Vinson
Seuraaja Warren E. Burger
Kalifornian 30. kuvernööri
4. tammikuuta 19435. lokakuuta 1953
Varakuvernööri Frederick Houser
Goodwin Knight
Edeltäjä Culbert Olson
Seuraaja Goodwin Knight
Tiedot
Syntynyt 19. maaliskuuta 1891
Los Angeles
Kuollut 9. heinäkuuta 1974 (83 vuotta)
Washington (DC)
Puolue Republikaanipuolue
Puoliso Nina Elisabeth Palmquist Meyers
Lapset 6
Ammatti asianajaja
Allekirjoitus Earl Warren Signature.svg
Yhdysvaltain korkein oikeus vuonna 1953. Keskellä alhaalla oikeuden puheenjohtaja Earl Warren.

Earl Warren (19. maaliskuuta 1891 Los Angeles9. heinäkuuta 1974 Washington (DC) oli yhdysvaltalainen republikaanipuolueen poliitikko ja korkeimman oikeuden puheenjohtaja.[1] Hän toimi muun muassa Kalifornian oikeusministerinä ja kuvernöörinä ennen kuin presidentti Dwight D. Eisenhower nimitti hänet korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi vuonna 1953. Warren luotsasi tuomioistuinta aikaisempaa aktiivisemmaksi lainsäädännön ohjaajaksi.

Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Earl Warren eli nuoruutensa Bakersfieldissä Kaliforniassa, jossa hänen isänsä oli töissä junankorjaajana. Hän opiskeli Berkeleyn yliopistossa,[2] ja suoritettuaan lakitieteen tohtorin tutkinnon hän toimi asianajajana San Franciscossa kunnes siirtyi oikeuslaitoksen palvelukseen.[3] Palveltuaan ensimmäisessä maailmansodassa hän työskenteli piirisyyttäjän toimistossa Alamedan piirikunnassa 18 vuotta, joista 13 piirisyyttäjänä. Vuonna 1931 tehty kysely listasi hänet maan parhaaksi piirisyyttäjäksi. Tiukkuudestaan huolimatta hän myös huolehti syytettyjen oikeuksista.[4]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1939–1943 Warren toimi Kalifornian oikeusministerinä. Hän vaati japanilaisten siirtämistä pois länsirannikolta Japanin hyökättyä Pearl Harboriin. Oikeusministerin kauden jälkeen hänet valittiin Kalifornian kuvernööriksi. Presidentinvaaleissa vuonna 1948 hän pyrki republikaanipuolueen ehdokkaana Thomas Deweyn varapresidentiksi.[5] Vaalit voitti istuva presidentti Harry S. Truman.

Korkeimman oikeuden puheenjohtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen kuvernöörikauden jälkeen Warren siirtyi korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi presidentti Dwight D. Eisenhowerin nimittämänä. Eisenhower oli luvannut nimityksen Warrenille, koska tämä oli auttanut Eisenhoweria saamaan ehdokkuuden vuoden 1952 presidentinvaaleissa. Warren nimitettiin äkillisesti kuolleen puheenjohtajan Fred M. Vinsonin seuraajaksi, ja hän aloitti virassa lokakuussa 1953.[5]

Warrenin johtamana korkein oikeus otti aikaisempaa aktiivisemman aseman lakien ohjaajana, kun aiemmin tuomioistuin oli pääasiallisesti vain tulkinnut lakeja. Konservatiivit arvostelivat tuomioistuinta liian aktiivisesta roolista lainsäädännössä. Oikeus otti monessa tapauksessa kansalaisten oikeuksia laajentavan kannan. Warrenin puheenjohtajakauden eli Warren Courtin merkittävimpiin päätöksiin kuuluu muun muassa Brown vastaan Topekan koululautakunta, joka lopetti rotuerottelun kouluissa ja muissa julkisissa laitoksissa ja vaikutti kansalaisoikeusliikkeen syntymiseen.[6] Tapauksessa Gideon vastaan Wainright oikeus päätti, että osavaltioilla on perustuslaillinen velvollisuus tarjota varattomalle syytetylle oikeusapua ja Miranda vastaan Arizona puolestaan määräsi, että syytetylle täytyy ennen kuulustelua kertoa hänen oikeuksistaan.

Warrenin komissio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1963 presidentti Lyndon B. Johnson nimitti Warrenin johtamaan presidentti Kennedyn salamurhaa tutkinutta Warrenin komissiota. Warren otti tehtävän vastaan vastahakoisesti, koska ei pitänyt sitä sopivana asemassaan olevalle tuomarille.[7]

Eläkkeelle jääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 1968 Warren ilmoitti presidentti Johnsonille halukkuudestaan jäädä eläkkeelle korkeimmasta oikeudesta. Johnson nimitti hänen seuraajakseen korkeimman oikeuden tuomarin Abe Fortasin, mutta republikaanisenaattorit halusivat siirtää nimityksen seuraavalle presidentille, ja lopulta Fortas vetäytyi häneen kohdistuvien taloudellisten väärinkäyttöepäilyjen vuoksi. Warren jatkoi virassaan, kunnes seuraava presidentti Richard Nixon nimitti hänen seuraajakseen Warren E. Burgerin kesäkuussa 1969.[8]

Warren kuoli 9. heinäkuuta 1974. Hänet on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle Virginian osavaltiossa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hall, Kermit L. & Ely, Jr., James W. & Grossman, Joel B.: The Oxford Companion to the Supreme Court of the United States. Oxford University Press, 2005. ISBN 9780195176612.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b California Governor Earl Warren Nga.org. 2011. National Governors Association. Viitattu 1.7.2012. (englanniksi)
  2. Hall, s.1067.
  3. Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 206. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  4. Hall, s.1067–1068.
  5. a b Hall, s. 1068.
  6. Hall, s.1068–1069.
  7. Hall, s. 1070.
  8. Hall, s.1070-1071.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Earl Warren.