Sputnik 1

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sputnik 1
Sputnik 1:n jäljitelmä
Sputnik 1:n jäljitelmä
Ohjelma: Sputnik-ohjelma
Organisaatio: Neuvostoliiton ministerineuvosto
Valmistaja: Energija (avaruusteknologiayhtiö)
Tehtävätyyppi: Ilmakehätutkimus
Kohde: Maa
Laukaisu: 1957-10-44. lokakuuta 1957 kello 19.28 (UTC)
Baikonurin kosmodromi
Laukaisualus: R-7:ään perustuva Sputnik-PS (8K71PS)
Loppu: 1958-01-044. tammikuuta 1958
Tehtävän kesto: 3 kuukautta
Massa: 83,6 kg
Kiertorata : LEO
Isoakselin puolikas: 6 955,2 km
Eksentrisyys: 0.05201
Inklinaatio: 65,1°
Kiertoaika: 96,2 min
Apoapsis: 7310 km
Periapsis: 6586 km
Kiertoradat: 1 440
Aiheesta muualla
ID: 1957-001B
Sputnik 1:n rakenne

Sputnik 1 (ven. Спутник-1, Matkatoveri-1) oli ensimmäinen Maata kiertävä keinotekoinen satelliitti eli tekokuu. Sen laukaisi Neuvostoliitto 4. lokakuuta 1957[1] ja se pysyi kiertoradalla 3 kuukautta. Tapahtuman katsotaan aloittaneen avaruusajan eli aikakauden, jolloin ihminen toimii avaruudessa.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sputnikin pääsuunnittelija Sergei Koroljov oli kaavaillut sen nimeksi PS-1, joka tuli venäjän sanoista yksinkertainen satelliitti, mutta sisälsi myös hänen nimikirjaimensa. Erään tarinan mukaan satelliitti suunniteltiin muutamassa kuukaudessa 23. elokuuta 1957 tehdyn maailman ensimmäisen mannertenvälisen ballistisen ohjuksen, R-7:n, onnistuneen lentokokeen jälkeen.

Kiertoradalle Sputnikin nosti Baikonurista, Kazakstanista laukaistu R-7-raketti. Se kiersi Maan 96,2 minuutissa, noin 250 km korkeudessa. Sputnik 1 :n rata kutistui aerodynaamisten voimien vaikutuksesta ja se paloi syöksyessään Maan ilmakehään 3. tammikuuta 1958.

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sputnik 1 painoi 83,6 kilogrammaa, joten uudemman luokituksen mukaan se olisi mikrosatelliitti. Joka tapauksessa se oli selvästi erillinen satelliitti eikä rakettivaiheeseen lisättyä elektroniikkaa kuten Yhdysvaltain noin neljä kuukautta myöhemmin laukaisema Explorer 1 oli.

Sputnik 1 oli halkaisijaltaan 58 cm:nen ontto kaasutäytteinen alumiinipallo, jossa oli neljä 2,4–2,9 metriä pitkää piiska-antennia. Satelliitissa oli kaksi radiolähetintä, joiden kummankin teho oli 1 W. Lähettimet toimivat yhden ei-ladattavan hopea–sinkki-pariston voimalla, sillä aurinkokennot tulivat satelliitteihin vasta parin vuoden päästä. Siksi radiolähetys kesti vain kolme viikkoa. Rakenne oli paineistettu, jotta radiolähettimen materiaaleissa ei tarvitsisi varautua tyhjiön aiheuttamiin ongelmiin.

Satelliitti lähetti piipittävää radiosäteilyä, johon oli koodattu lämpötilamittauksia satelliitin sisältä. Satelliitti paljastui maailmanlaajuisesti tämän radiosäteilyn myötä. Sitä pystyi kuuntelemaan radioamatöörien käyttämillä laitteilla ja monet tutkijat käyttivät sitä hyödyksi. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen Johns Hopkinsin yliopiston tutkijat pyrkivät tutkimaan signaalin avulla satelliitin rataa, Maan massajakaumaa ja Doppler-ilmiötä.

Seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaisen lehdistön nostettua Sputnikin lennon esille koko maailma ihmetteli tapahtunutta, vaikka sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto olivat jo 1955 julkistaneet aikeensa lähettää satelliitti avaruuteen kansainvälisen geofyysisen vuoden (IGY, International Geophysical Year) 1957–1958 aikana. Sputnik 1 järkytti varsinkin amerikkalaisia, jotka olivat luottaneet teknologiseen etumatkaansa. Sputnik 1:n aiheuttama shokkiaalto johti Yhdysvalloissa NASAn perustamiseen vuonna 1958 ja 1960-luvun alussa kuuohjelmaan (Apollo-ohjelmaan). Sputnikin lento vauhditti vain vähän osaltaan raketti- ja ohjusteknologiaa, koska sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton sotilaalliset ohjushankkeet olivat alkaneet 1950-luvun alkupuolella ja esimerkiksi Yhdysvaltojen Thor-, Titan ja Atlas-ohjukset olivat jo tuotannossa.

Sputnik-ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sputnik-ohjelmassa laukaistiin myöhemmin muitakin Sputnik-satelliitteja. Maailman toinen satelliitti – Sputnik 2 – kuljetti mukanaan Laika-koiraa. Sputnik 2 laukaistiin 3. marraskuuta 1957. Se painoi yli 500 kg ja oli selvä osoitus Neuvostoliiton aikeesta tehdä miehitettyjä avaruuslentoja.

Ääninäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Possible_PDM_signal_labeled_as_Sputnik_by_NASA.ogg Sputnikin signaali (ohje)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pertti Jotuni: Välilasku Kuuhun. Kirjayhtymä, 1969.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jotuni 1969, s. 49

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sputnik.