Velka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Velka on velallisen velvoite, jonka sisältönä on jokin varallisuusarvon omaava suoritus velkojalle eli velkasuhteen toiselle osapuolelle.[1] Suorituksen täyttämättä jättäminen aiheuttaa oikeudellisen vastuun.[2]

Velkasuhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velka syntyy oikeustoimen johdosta. Tällaisia oikeustoimia ovat muun muassa velaksianto, velkakauppa ja vahingonkorvausvelvollisuus. Tavaravelka on kyseessä silloin, kun velvoite käsittää tavarasuorituksen, joka on yksilöity vain laatunsa ja määränsä suhteen. Tavallisimmin kyseessä on rahasuoritus.[3] Tällöin velka muodostuu esimerkiksi siten, että rahaa lainannut velkoja haluaa lainatun rahamäärän takaisin velalliselta. Velan lähtökohtana on siten tulevaisuuden ostovoiman käyttäminen nykyajan ostohetkellä.

Yritykset voivat kasvattaa oman pääoman tuottoa velkarahan vipuvaikutuksella eli niin sanotulla velkavivulla. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa velka vaaditaan maksettavaksi lähes poikkeuksetta takaisin koron kera. Velka voi olla julkinen velka eli esimerkiksi valtion tai kunnan velka taikka yksityinen velka eli kotitalouden tai yrityksen velka.

Luotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velan lähikäsite on luotto. Luotto on luotonantajan ja luotonsaajan välinen suhde, joka perustuu oikeustoimeen. Luotonantaja luovuttaa varallisuusarvon luotonsaajan hyödynnettäväksi siten, että luotonsaajan vastikesuoritus tapahtuu osittain tai kokonaan myöhemmin. Luotto on velkaa suppeampi käsite. Kaikki velkasuhteet eivät ole luottosuhteita. Esimerkiksi rikoksen seurauksena muodostunut vahingonkorvausvelka ei ole luotto.[4]

Nettolainanotto ja bruttolainanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion nettolainanotto tarkoittaa sitä, paljonko valtio ottaa lisää velkaa. Tämän lisäksi valtio voi ottaa uusia lainoja pois maksettavien lainojen tilalle. Näiden kahden ilmiön summa on valtion bruttolainanotto. [5]

Velan määrä maailmassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Globaali nettovelka on nolla, koska yhden velka on toisen saatava.[6] Globaali bruttovelka on 57 biljoonaa dollaria (2014).[7]

Kansantaloustieteen professori Pertti Haaparannan mukaan väite "Rahamäärä tai tuotannon arvo ei riitä sen koron maksuihin saati itse velan takaisinmaksamiseen" on virhepäätelmä. Kun C antaa B:lle luoton, jonka B antaa A:lle ja A P:lle, velan ja korkovastuun bruttomäärä voi moninkertaistua vaikka käytännössä P vain maksaa yhden koron A:lle ja A sitten sen eteenpäin. [6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aurejärvi, Erkki – Hemmo, Mika: Luotto-oikeuden perusteet. 2. painos. Helsinki: Talentum, 2006. ISBN 952-14-0781-6.
  • Atwood, Margaret: Velka ja vaurauden varjopuoli. (Payback: Debt and the shadow side of wealth, 2008). Helsinki: 2009, 2009. ISBN 9789520103798.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993.
  2. Factum, Weilin+Göös 2003–2005.
  3. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  4. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 461–462.
  5. Sanasto, Valtionkonttori, 29.4.2015.
  6. a b Harakka on kaunis lintu, Akateeminen talousblogi, 26.8.2009, kansantaloustieteen professori Pertti Haaparanta.
  7. Global debt has grown by $57 trillion in seven years following the financial crisis, The Guardian, Thursday 5 February 2015.