Historiallinen Jeesus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee raamatuntutkijoiden ennallistusta Jeesuksen elämästä, kun oletetaan että Uuden testamentin kuvaama Jeesus Nasaretilainen oli olemassa. Kysymystä onko Jeesus elänyt historiallisena henkilönä käsitellään toisessa artikkelissa.
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Moniongelmainen artikkeli. Lähteenä Raamattua ja satunnainen valikoima yksittäisiä tutkimuksia. Kirjoitettava kokonaan uudestaan niin, että artikkeli esittelee tutkimuksen yleisiä virtauksia, ei idiosynkraattisia näkemyksiä.
Mandylionia kuvaava maalaus.

Historiallisen Jeesuksen ennallistus tarkoittaa kristillisten ja muiden raamatuntutkijoiden historiantutkimuksen menetelmillä tekemää ennallistusta eli rekonstruktiota Uuden testamentin kuvaamasta Jeesus Nasaretilaisesta henkilönä, missä Jeesuksen olemassaoloa pidetään lähtökohtaisesti totena, mutta jossa tutkimus ei ota kantaa muihin uskonnollisiin oletuksiin, kuten kertomuksiin Jeesuksen yliluonnollisista voimista tai käsitykseen Raamatun erehtymättömyydestä. Tutkimusta tekevät muun muassa humanistit, psykologit ja teologit[1] joiden pyrkimyksenään on selvittää Jeesuksen elämän vaiheita ja arvioida hänen nimissään esitettyjen kertomusten alkuperäisyyttä. Raamatuntutkijoiden ennallistus historiallisesta Jeesuksesta on eri asia kuin kysymys Jeesuksen historiallisuudesta, jossa arvioidaan sitä, onko Raamatun kuvailema Jeesus-hahmo ollut olemassa historiallisena henkilönä.

Vaikka eri raamatuntutkijoiden tekemissä ennallistuksissa on eroja, ne ovat usein yhteneviä seuraavilta kohdilta: Jeesus oli juutalainen opettaja, joka sai joukon galilealaisia seuraajia[2] ja jonka roomalaiset ristiinnaulitsivat Palestiinassa Pontius Pilatuksen prokuraattorikaudella.lähde?

Historiallinen Jeesus-tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdekriittinen tutkimus, jossa Raamatun tekstit alistettiin samanlaisen tarkastelun alle kuin kaikki muutkin historialliset tekstit, sai alkunsa 1600-luvulla. Varsinainen historiallisen Jeesuksen etsintä alkoi Hermann Samuel Reimaruksen töiden myötä. Hän pyrki riisumaan Jeesuksen elämän yliluonnollisista piirteistä.[3] Muita koulukunnan edustajia ovat muun muassa G. E. Lessing, D. F. Strauss, Ernest Renan, Adolf von Harnack ja Albert Schweitzer.[4] Nykytutkimuksessa historiallista Jeesusta on tutkinut muun muassa pohjois-amerikkalaisten tutkijoiden muodostama Jeesus-seminaari, joka on äänestänyt Jeesuksen lausumien aitoudesta.[5]

Tutkimusmenetelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimukseen kuuluu sekä sen tutkimusta, mitkä todelliset Jeesuksen elämän vaiheet olivat, että sen arviointia, mitä Jeesus todellisuudessa opetti. Tutkimus perustuu ennen kaikkea säilyneiden tekstilähteiden tutkimukseen, ja se hyödyntää erilaisia historiallis-kriittisiä menetelmiä. Materiaalia arvioidaan sen historiallisessa yhteydessä; samoin otetaan huomioon muun muassa lähteiden ikä, luonne, keskinäiset suhteet ja sisäiset kerrostumat.[6]

Jeesuksen lausumia arvioidaan muun muassa seuraavien aitouden kriteerien perusteella:[7]

  • Moninkertaisen todistuksen kriteeri. Lausuma on todennäköisemmin aito, jos se esiintyy useissa toisistaan riippumattomissa lähteissä.
  • Vaikutushistorian kriteeri. Lausuma on todennäköisemmin aito, jos se selittää myöhempiä historiallisia kehityskulkuja.
  • Kielellisen tarkkuuden kriteeri. Ollakseen aito, lausuman tulee voida olla palautettavissa kielellisesti aramean kieleen.
  • Koherenssikriteeri. Aidoiksi oletettujen lausumien tulee sopia keskenään yhteen. Toisaalta tulee kuitenkin sallia se mahdollisuus, että samankin henkilön opetukset ovat olleet sisäisesti jännitteisiä tai muuttuneet ajan myötä.
  • Erilaisuuden kriteeri. Lausuma on todennäköisemmin aito, jos se on omaperäinen ja poikkeaa sekä aikaisemmasta juutalaisesta että myöhemmästä varhaiskristillisestä ajattelusta.

Evankeliumit historiallisina lähteinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tärkeimmät lähteet Jeesuksen elämästä ovat ns. synoptiset evankeliumit, eli evankeliumit Markuksen, Matteuksen ja Luukkaan mukaan. Ensin mainittu on ajoitettu noin vuodelle 70, kaksi jälkimmäistä on oletettavasti kirjoitettu vuosien 75 ja 100 välillä. Vaikka ne painottavatkin Jeesuksesta antamissa henkilökuvissaan erilaisia piirteitä, antavat ne Jeesuksen elämästä jokseenkin yhdenmukaisen kuvan. Nykyään uskotaan, että Markuksen evankeliumi kirjoitettiin ensin ja sekä Matteus että Luukas hyödynsivät Markuksen evankeliumia kirjoitustyössään. Heillä arvellaan olleen käytössään myös ns. Q-lähde, jonka ei kuitenkaan uskota olleen elämäkerta vaan kokoelma Jeesus-sitaatteja.[8]

Raamatun neljäs evankeliumi, evankeliumi Johanneksen mukaan, on sävyltään voimakkaan hengellinen ja teologinen, eikä sitä voida historiallisesti pitää yhtä luotettavana lähteenä. Raamatun ulkopuolelle jätetyt apokryfiset evankeliumit eivät esitä Jeesuksen elämää alusta loppuun, eikä niiden sisällöllä ole merkittävää yhteyttä historiallisiin tapahtumiin.[8]

Evankeliumit perustuvat suulliseen perinteeseen ja kuvaavat Jeesuksen seuraajien ja varhaisen seurakunnan kollektiivista uskoa. Niillä on monia indoeurooppalaisille sankarimyyteille tyypillisiä piirteitä. Uskontotieteen tutkijan Raimo Harjulan mukaan Raamatun evankeliumit onkin nähtävä sakraalibiografioina eli pyhinä elämäkertoina eivätkä ne ole puolueettomaksi selonteoksi tarkoitettua historiankirjoitusta vaan kertovat Jeesuksen seuraajien mestarilleen antamista merkityksistä.[9]

Tutkijoiden näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat historian- ja raamatuntutkijat pitävät Jeesusta juutalaisena, Galileassa syntyneenä opettajana, jota pidettiin yleisesti parantajana ja joka sai kasteen Johannes Kastajalta ja joka tuomittiin Pontius Pilatuksen käskystä kuolemaan ristiinnaulitsemalla syytettynä kansan kiihotuksesta Rooman valtakuntaa vastaan.[10]lähde tarkemmin? Varmimmat historialliset tiedot koskevat Jeesuksen tuomiota ja ristiinnaulitsemista.[11]

Risto Uro on tiivistänyt tutkijoiden näkemykset seuraavalla tavalla: Jeesus toimi aluksi Johannes Kastajan lähipiirissä. Myöhemmin hän toimi Galileassa kiertelevänä saarnaajana ja parantajana. Jeesus opetti usein vertausten avulla, ja keskeisenä aiheena opetuksissa oli ajatus "Jumalan valtakunnan" tulosta. Jeesuksella oli seuraajia, ja he tekivät yhdessä ainakin yhden matkan Jerusalemiin. Jeesuksen lähipiiriin kuului myös naisia. Jerusalemissa Jeesus joutui hankaluuksiin temppeliin liittyvien auktoriteettien ja roomalaisten vallanpitäjien kanssa, ja sen seurauksena hänet tuomittiin kuolemaan.[2]

Jeesuksen elämän ja opetuksen tarkemmista yksityiskohdista tutkijat sen sijaan ovat erimielisempiä. Näkemykset ovat vaihdelleet: hänet on nähty muun muassa apokalyptisenä lopun ajan julistajana, kiertelevänä kyynikkofilosofina ja vastakulttuurin edustajana, henkien karkottajana sekä radikaalinakin yhteiskunnallisena uudistajana.[12]

Raamatuntutkijoiden vähemmistön kantaa edustava Jeesus-seminaari on painottanut Jeesuksen roolia viisaudenopettajana ja kiistää Jeesuksen olleen lopunajallinen profeetta.[5] Jeesuksen lausumien arvioinnin ohella seminaari on esittänyt kannanottoja myös Jeesuksen elämän yksityiskohtia koskien. Muun muassa noin puolet seminaarin tutkijoista ajattelee, ettei Jeesuksen biologista isää voida tuntea[13].

Syntymä ja lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien mukaan Jeesus syntyi Juudean Betlehemissä, jonne Jeesuksen äiti Maria ja tämän kihlattu Joosef olivat vähän ennen syntymää lähteneet Nasaretista osallistuakseen keisari Augustuksen käskystä koko Rooman valtakunnassa toimeenpantavaan verollepanoon.[14] Matteuksen mukaan joukko opastavaa tähteä seuranneita "itämaan tietäjiä" saapui paikalle kumartamaan vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta ja tuomaan tälle lahjoja. Kuultuaan kuninkaan syntymästä Juudean kuningas Herodes päätti turvata oman asemansa tapattamalla kaikki Betlehemin alle kaksivuotiaan poikalapset.[15] Herodes tunnettiin julmana hallitsijana, mutta Betlehemin lastenmurhasta ei ole viitteitä.[16]

Matteuksen mukaan enkeli varoitti Mariaa, ja tämä pakeni perheineen joukkomurhaa Egyptiin. Näin Matteuksen mukaan toteutui Vanhan testamentin profetia: "Egyptistä minä kutsun poikani."[Rmt 1] Samoin perheen asettuminen Nasaretiin "tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi."[Rmt 2][17] On mahdollista, että Jeesuksen syntymä ei ole sijoitettu Betlehemiin historiallisista syistä vaan Miikan kirjassa esiintyvän [Rmt 3] profetian toteuttamiseksi. Sen mukaan Daavidista polveutuva Messias oli syntyvä "Daavidin kaupungissa" eli Betlehemissä. Matka Nasaretista Betlehemiin on linnuntietä noin 150 km, vuoristoinen ja huonosti matkustamiseen soveltuva.[15]

Lisäksi koko Rooman valtakunnan kattavan verollepanon olemassaolo Jeesuksen syntymän aikoihin on kyseenalaista,[18] eikä sitä ole kyetty yhdistämään muissa historiallisissa lähteissä mainittuihin verotustietoihin.lähde? On myös esitetty, että kyse olisikin ollut Rooman valtakunnan alueella asuneiden ihmisten antamasta kuuliaisuudenvalasta keisari Augustukselle, josta löytyy historiallisia todisteita ajanjaksolta 3/2 eaa.[19] Jotkut tutkijat tosin pitävät Jeesuksen syntymä­kertomuksia puhtaasti epähistoriallisina.[20][21] Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien kuvaukset Jeesuksen syntymästä ovat monin paikoin keskenään ristiriitaisia aina syntymäajasta lähtien.selvennäkenen mukaan? Monet kristityt tutkijat uskovat Jeesuksen syntyneen Matteuksen evankeliumin mukaisesti vähän ennen vuotta 4 eaa.[22] Tuolloin Josefus ja Schürer olettivat Herodeksen kuolleen, mutta uusin tutkimustieto osoittaa kuolinvuodeksi 1 eaa.[23]

Neitseellinen syntymä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit mainitsevat Joosefin Jeesuksen isäpuoleksi, koska he samalla julistavat Marian, Jeesuksen äidin, raskauden aiheutuneen Pyhästä Hengestä. Vanhimmassa, Markuksen evankeliumissa Jeesuksen isäpuolta tai syntymää ei mainita lainkaan. Tämä on saanut noin puolet kansainvälisen Jeesus-seminaarin tutkijoista ajattelemaan, ettei Jeesuksen biologista isää voida tuntea, vaan käytännössä hän oli avioton ja isätön.[24] Päätelmiin on vaikuttanut myös Jeesuksen syntymäkertomusten legendanomaisuus.[25]

Matteuksen evankeliumin mukaan[Rmt 4] Joosefin ja Marian avioliittosopimus oli jo tehty, kun Marian raskaus kävi ilmi. Siksi Joosef halusi vähin äänin purkaa sopimuksen mutta sai sitten unessa ilmestyksen enkeliltä, joka kertoi tulevan lapsen olevan Pyhästä Hengestä siinnyt ja kehotti Joosefia avioitumaan kihlattunsa kanssa. Joosef myös teki näin, muttei koskenut vaimoonsa ennen Jeesuksen syntymää. Matteuksen mukaan tämä toteutti Vanhan testamentin profetian, jonka mukaan "neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan"[Rmt 5] – kyseessä on kuitenkin Vanhan testamentin kreikankielisen laitoksen (Septuagintan, 200-luvulta eaa.) käännösvirhe, jossa heprean "alma" ('nuori nainen') on käännetty muotoon "parthenos" ('neitsyt'). Raimo Harjula spekuloi Matteuksen tietoisesti valinneen omaa kertomustaan neitseellisestä syntymästä tukevan käännöksen.[26]

Luukkaan evankeliumissa Maria saa tiedon Jeesuksen neitseestäsyntymisestä jo ennen raskautta, kun enkeli Gabriel ilmestyy hänelle ja kertoo Jeesuksen syntymästä. Enkeli käskee antaa pojalle nimeksi Jeesus,[Rmt 6] joka on kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Joosua, "Herra pelastaa".[27] Johanneksen evankeliumin alku taas kuvaa Jeesuksen syntymän Sanan eli Logoksen "lihaksi tulemisena".[26] Evankeliumin mukaan Sana oli jo alussa Jumalan luona eikä mikään luotu syntynyt ilman häntä.[Rmt 7]

Syntymäaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesuksen tarkka syntymäaika ei ole tiedossa. Nykyinen, Jeesuksen oletettuun synnyinvuoteen perustuva ajanlasku on peräisin 500-luvulta, jolloin Dionysius Exiguus sijoitti Jeesuksen syntymän 25. joulukuuta vuonna 1. Matteuksen ja Luukkaan mukaan Jeesus syntyi kuitenkin kuningas Herodeksen hallituskaudella, jonka uusimman tutkimustiedon mukaan alkoi 36 eaa. ja päättyi 1 eaa.[28] Pääasiassa tämän perusteella Jeesuksen syntymän uskotaan tapahtuneen muutamaa vuotta ennen ajanlaskun alkua.[29]

Syntymäpäivän sijoittaminen joulukuun 25. taas on peräisin alkujaan Intian ja Persian uskonnoissa esiintyneestä Mithra-kultista. Mithra oli auringon ja valon jumala, joka 200-luvun loppupuolella korotettiin Sol Invictus eli Voittamaton aurinko -nimisenä Rooman viralliseksi valtionjumalaksi, jonka tärkein juhlapäivä oli 25. joulukuuta – heti talvipäivän seisauksen jälkeen, jolloin päivä alkoi jälleen pidentyä. Kun kristinusko 300-luvulla korvasi Mithra-kultin valtionuskontona, alettiin Jeesuksen syntymää juhlia Voittamattoman auringon päivänä.[30]

Jeesuksen isä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neitseestä syntyminen tai Jumalan siittämäksi tuleminen on hyvin tyypillinen pyhinä tai muuten tärkeinä pidettyjen henkilöiden elämäkertoihin liitetty piirre. Jopa Aleksanteri Suuren on väitetty olleen Zeuksen poika.[31] Neitseellisen sikiämisen ohella Jeesuksen syntymään on liitetty muitakin yliluonnollisia piirteitä, kuten enkeli-ilmestyksiä.[32] Mikäli Jeesuksen syntymän oletetaan olleen luonnollinen tapahtuma, hänen isänsä joko oli Joosef tai sitten kyse oli Marian syrjähypystä.[31]

Sekä Matteuksen että Luukkaan evankeliumeissa on luettelo Joosefin esi-isistä[Rmt 8][Rmt 9]. Molempien luettelojen mukaan hänen isi-isiinsä kuuluivat muun muassa kuningas Daavid sekä patriarkka Abraham, mutta muilta osin luettelot poikkeavat lähes täysin toisistaan; edes sukupolvien lukumäärä Daavidista Joosefiin ei ole molempien luettelojen mukaan sama. Sukuluettelot eivät esittele Jeesuksen historiallisia sukujuuria; Luukkaan ulottuu aina Jumalaan saakka.[33]

Sukuluettelojen johtaminen Joosefista puhuisi tämän isyyden puolesta.[33] Kuitenkin sekä Matteus että Luukas sukuluetteloissaan korostavat, ettei Joosef ollut Jeesuksen biologinen isä.[Rmt 10][Rmt 11][34] Se on herättänyt spekulaatioita, että Jeesus olisi ollut Marian avioton lapsi. Raimo Harjulan mukaan tähän on evankeliumeissa muitakin viitteitä. Matteuksen evankeliumissa Jeesusta pilkataan mahdollisesti äpärää tarkoittavilla haukkumasanoilla "syömäri ja juomari".[35][Rmt 12] Markuksen evankeliumissa Jeesuksen opetuksista pahastuneet nasaretilaiset kutsuvat häntä "Marian pojaksi".[Rmt 13] Normaalisti juutalaisen sukunimenä käytettiin isän nimeä ja häntä kutsuttiin äitinsä mukaan vain jos isää ei tiedetty tai isä oli kuollut. Koska evankeliumit kuvaavat Joosefilla olleen merkittävän roolin Jeesuksen syntymän, lapsuuden ja nuoruuden vaiheissa, jälkimmäinen vaihtoehto on epätodennäköinen. Evankeliumit eivät myöskään mainitse Joosefin kuolemaa. Toisaalta Luukkaan versiossa samasta tapauksesta nasaretilaiset viittaavat Jeesukseen Joosefin, "puusepän", poikana.[36] Luultavasti Jeesus myös oppi rakennusmiehen ammattinsa Joosefilta.[34]

Harjula esittää mahdollisuuden, että epäselvyys Joosefin isyydestä ja Marian mahdollisesta syrjähypystä oli Nasaretin kaltaisessa pikkukaupungissa päätynyt pysyväksi keskustelun ja juoruilun aiheeksi.[36] Ellei Joosef ollut Jeesuksen biologinen isä, hän joka tapauksessa suostui tämän sosiaaliseksi isäksi sen sijaan, että olisi hylännyt Marian. Myöhemmin perheeseen syntyi lisääkin lapsia.[34] Jeesuksen kuollessa paikalla oli perheenjäsenistä vain Maria. Evankeliumeissa Joosef mainitaan viimeisen kerran, kun Luukas kuvaa 12-vuotiaan Jeesuksen vierailua Jerusalemin pääsiäisjuhlilla.[34] Se on myös ainoa evankeliumien kuvaama tapaus Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta: paluumatkalla vanhemmat huomaavat Jeesuksen kadonneen, mutta poika löytyy temppelistä, jossa hänen viisautensa tekee vaikutuksen juutalaisiin opettajiin.[Rmt 14]

Jeesuksen vaimo?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillinen perinne on perinteisesti ajatellut, että Jeesus ei ollut naimisissa. Harvardin yliopiston professori Karen King esitti Vatikaanin järjestämässä tutkijakokouksessa syksyllä 2012 löytäneensä Egyptin varhaiskristittyjen koptinkielisen papyrustekstin, jossa kirjoitetaan, että, ”--Jeesus sanoi heille, vaimoni...”. Kingin mukaan mainittu ”Jeesuksen vaimon evankeliumin” teksti ei todista, että Jeesus oli naimisissa, mutta se kertoo, että kysymys nousi esiin vasta äänekkäiden seksuaalisuutta ja avioliittoa koskeneiden väittelyjen osana. Noin vuoden 200 tienoilla perusteluna alettiin pitää Uuden testamentin kehotusta luopua omasta perheestä uskon vuoksi; eikä Jeesuskaan ollut naimisissa, uskonoppineet korostivat. Lisäksi Kingin mukaan ei ole olemassa todisteita sillekään, että Jeesus ei olisi ollut naimisissa.[37] Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä papyruksen aitoudesta; sitä on arvioitu väärennökseksi sekä paleografisin että sisällöllisin perustein.[38] Vuonna 2014 tuon papyruksen todettiin olevan tökerö väärennös, jonka tekemisessä oli hyödynnetty internetin pdf-tiedostoa. Väärennöksestä löytyi kieliopillisesti käsittämättömiä lauseita, siihen oli kopioitu lähteenä käytetyn Tuomaan evankeliumin kirjoitusvirhe eivätkä papyruksen koptinkielinen murre ja sen hiili-14-ajoitus täsmänneet. [39]

Julkinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeesuksen julkisen toiminnan aloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evankeliumien mukaan Jeesus aloitti julkisen toimintansa jonkin aikaa Johannes Kastajan jälkeen. Luukkaan evankeliumissa on kuitenkin yksi historiallisista lähteistä tarkistettavissa oleva ajallinen maininta, jonka perusteella ajankohtaa on mahdollista arvioida. Siinä kerrotaan Johannes Kastajan aloittaneen kastetoimintansa keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuonna.[Rmt 15] Tämä hallitusvuosi oli 19.8.28–18.8.29 välisenä aikana.[40] Luukkaan mukaan Juudean maaherrana toimi tuolloin Pontius Pilatus; Galilean "neljännesruhtinaana" piti valtaa Herodes Antipas (Jeesuksen syntymän aikaan hallinneen Herodes Suuren poika). Pilatuksen valtakausi sijoittui vuosiin 26 – 36 jaa. ja Herodes Antipaan 4 eaa. – 39 jaa.[41] Luukas mainitsee samassa yhteydessä myös Hannaksen (Ananus ben Seth),[42] joka oli ylipappina vuosina 6–15 jaa. sekä silloisen ylipapin Kaifaksen (Caiaphas)[43], joka oli ylipappina vuosina 18–36. Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus aloitti julkisen toimintansa jonkin aikaa Johannes Kastajan jälkeen, "noin kolmenkymmenen vuoden ikäisenä".[41]

Evankeliumien mukaan Johannes Kastaja teloitettiin varsin pian Jeesuksen julkisen toiminnan aloittamisen jälkeen. Johannes Kastajan liittäminen tähän ajankohtaan aiheuttaa kuitenkin melkoisen ristiriidan historioitsija Josephuksen antamien tietojen kanssa. Hänen kronologiansa mukaan Johannes Kastaja olisi kuollut vuonna 36. Vaikka Josephus oli varsin hyvin tietoinen Johannes Kastajan toiminnasta, hän ei millään tavoin yhdistä Johannesta Jeesukseen.[44] Näin siitä huolimatta, että Josefuksen teksteissä on kiistanalaiset kohdat Jeesuksen veljen Jaakobin kuolemasta[45] ja Jeesuksen olemassaolosta.[46]

Josephus korostaa nimenomaan, ettei Johanneksen kastetta tullut käyttää ”joidenkin syntien anteeksisaamiseksi, vaan ruumiin pyhittämiseksi” [47]. Tästä voisi päätellä, että Josephus olisi ollut tietoinen kristittyjen piirissä olleista käsityksistä Johanneksen kastetoiminnan syistä ja hän haluaa oikaista tämän väärän käsityksen. Josephuksen mukaan Johannes Kastajan pidättäminen ja teloitus johtuivat nimenomaan siitä, että Herodes Antipas pelkäsi Johannes Kastajan aiheuttavan levottomuuksia kerätessään suuria ihmisjoukkoja kastetilaisuuksiinsa.[47] Syynä ei siis ollut Johanneksen arvostelu Herodeen naimakaupasta, kuten synoptiset evankeliumit väittävät.[Rmt 16][Rmt 17][Rmt 18]

Ainoa historiallinen yhtymäkohta Josephuksen ja evankeliumien Johannes Kastajan suhteen on, että Herodes Antipas teloitti hänet.[48] Lähes kaikesta muusta Josephus kirjoittaa toisin; kuolemien aikaerokin on noin kuusi vuotta. Tämän perusteella evankeliumien kertomuksia Johannes Kastajasta ei voi pitää historiallisesti luotettavina. Tästä huolimatta voi Luukkaan evankeliumin mukaan arvioida Jeesuksen julkisen toiminnan alkaneen vuosien 28–29 paikkeilla. Historiallisesti luotettavia todisteita ei tästä kuitenkaan ole.

Jeesuksen tekemät ihmeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatussa Jeesuksen kerrotaan tehneen ihmeitä, esimerkiksi Jeesus muutti Kaanaan häissä äitinsä pyynnöstä kuusi suurta astiallista vettä viiniksi[Rmt 19] Heikki Räisäsen mukaan lähdekritiikin keinoin voidaan varsin ongelmattomasti osoittaa, ettei Jeesuksen Raamatussa kerrotuilla ihmetöillä kirjaimellisessa mielessä ole historiallista todellisuuspohjaa. Ainakin kolme seikkaa puhuu tämän näkökannan puolesta. Ensinnäkin suhtautuminen ihmeisiin oli antiikin maailmassa kokonaan toisenlaista kuin nykyään: ihmeellisiä tapahtumia pidettiin, toisin kuin meidän aikanamme, yleiseen maailmankuvaan kuuluvina. Siksi onkin huomioitava se, että kertomuksia ihmeteoista ei löydy yksinomaan Raamatusta, vaan myös monista muista saman ajan lähteistä. Ellei kaikkia antiikin ihmetarinoita haluta uskoa sellaisinaan, on Raamatunkin vastaavat kertomukset alistettava tarkkoihin tutkimuksiin lähteiden luotettavuuden suhteen. Toiseksi lähteiden luotettavuus on useimmiten kyseenalainen. Uuden testamentin kertomukset ovat siinä määrin epäjohdonmukaisia ja vaihtelevia, ettei niitä voida pitää ensi käden silminnäkijätodistuksina. Ja kolmanneksi monet Jeesuksen nimiin luetut ihmeteot ovat selvästi evankelistojen yrityksiä markkinoida kristinuskoa aikalaisilleen heidän ymmärtämässään muodossa. Kertomusten ihmeenomaiset piirteet näyttävät sitä paitsi monissa tapauksissa lisääntyvän huomattavasti ajan kuluessa.[49]

Kuolema ja ylösnousemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Myllykosken mukaan ”Uuden testamentin neljä evankeliumia ovat edelleen ainoat merkittävät lähteet Jeesuksen kärsimyshistorian tutkimuksessa. Paavalin kirjeissä Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus ovat toistuvasti esillä, mutta pakanoiden apostoli ei osoita kiinnostusta niiden historiallista taustaa kohtaan"[50]. Evankeliumit eivät kuitenkaan ole varsinaista historiankirjoitusta, vaan, ”ilosanomia”, joiden tarkoitus on synnyttää ja vahvistaa uskoa Jeesukseen, Jumalan poikana ja ihmisten vapahtajana[51][52]. Lars Aejmelaeuksen mukaan emme voi tutkia suoraan Jeesuksen ylösnousemusta, vaan ”tutkimuksen kohteena voi olla ainoastaan alkukirkon usko Jeesuksen ylösnousemukseen ja ne tekstit, jotka todistavat tästä uskosta ja kuvaavat sen perusteita, ei ylösnousemus itsessään.” Saman kirjan mukaan raamatuntutkija Ferdinand Christian Baur kirjoitti tutkimuksessaan seuraavasti: ”Historiallinen tutkimus ei voi tutkia ylösnousemusta sellaisenaan”[53].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harjula, Raimo: Jeesus – mies myyttien takana. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-210-1.
  • Häkkinen, Sakari: Kenen poika sinä olet? : isättömän Jeesuksen perhearvot. Helsinki: LK-kirjat, 2003. ISBN 951-627-427-7.
  • Myllykoski, Matti: Jeesuksen viimeiset päivät. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-205-4.
  • Uro, Risto & Lehtipuu, Outi (toim.): Nasaretilaisen historia. Helsinki: Kirjapaja, 1997. ISBN 951-625-457-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Holmen, Tom: The Åbo Akademi Historical Jesus Research group (HJR) (HJR consists of scholars and scholar students who have specialized or are currently specializing in historical Jesus research. The group is active in the Faculty of Arts, Psychology and Theology, Åbo Akademi University, Turku, Finland.) Åbo Akademi. 28.3.2015. Arkistoitu 7.1.2016. Viitattu 22.10.2015. englanti
  2. ↑ a b Uro & Lehtipuu 1997, s. 250.
  3. ↑ Uro & Lehtipuu 1997, s. 10–11.
  4. ↑ Uro & Lehtipuu 1997, s. 11–16.
  5. ↑ a b Uro & Lehtipuu 1997, s. 155.
  6. ↑ Uro & Lehtipuu 1997, s. 153.
  7. ↑ Uro & Lehtipuu 1997, s. 154.
  8. ↑ a b Harjula, s. 21.
  9. ↑ Harjula, s. 17–18.
  10. ↑ Brown, Raymond E.: The Death of the Messiah: From Gethsemane to the Grave (New York: Doubleday, Anchor Bible Reference Library 1994), p. 964; Carson, D. A. et al., p. 50–56; Cohen, Shaye J. D.: From the Maccabees to the Mishnah, Westminster Press, 1987, p. 78, 93, 105, 108; Crossan, John Dominic: The Historical Jesus: The Life of a Mediterranean Jewish Peasant, HarperCollins, 1991, p. xi-xiii; Grant, Michael: p. 34–35, 78, 166, 200; Fredriksen, Paula: Jesus of Nazareth, King of the Jews; Knopf, Alfred A.: 1999, p. 6–7, 105–110, 232–234, 266; Meier, John P.: vol. 1:68, 146, 199, 278, 386, 2:726; Sanders, E. P.: pp. 12–13; Vermes, Geza: Jesus the Jew (Philadelphia: Fortress Press 1973), p. 37.; Paul L. Maier, In the Fullness of Time, Kregel, 1991, pp. 1, 99, 121, 171; Wright, N. T.: The Meaning of Jesus: Two Vis
  11. ↑ Hynninen, Mika: Pro gradu -tutkielma: Pietarin evankeliumi todistaa toisen vuosisadan juutalaisvastaisuudesta Teologia.fi. 14.12.2007. Helsingin ja Joensuun yliopistot sekä Åbo Akademi. Viitattu 12.1.2008.
  12. ↑ Uro & Lehtipuu 1997, s. 108, 156–157.
  13. ↑ Häkkinen 2003, s. 42–43.
  14. ↑ "Novum 2, Uusi testamentti selityksin", s. 32.
  15. ↑ a b Harjula, s. 29.
  16. ↑ Harjula, s. 29–30.
  17. ↑ Harjula, s. 30.
  18. ↑ Aejmelaeus, Lars: Kristinuskon synty s. 118
  19. ↑ Peltonen, M: Itämaan tietäjien arvoitus netikka.net. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 12.12.2015.
  20. ↑ Aejmelaeus, Lars: Kristinuskon synty s. 117–120
  21. ↑ Uro & Lehtipuu 1997, s. 109.
  22. ↑ Holmén 2007, s. 32.
  23. ↑ Jachowski, Raymond J.: The Death of Herod the Great and the Latin Josphus : Re-examinig the Twenty-second Year of Tiberius 2015. Journal of Greco-Roman Christianity and Judaism. Viitattu 12.12.2015.
  24. ↑ Häkkinen 2003, s. 42–44.
  25. ↑ Häkkinen 2003, s. 36.
  26. ↑ a b Harjula, s. 32.
  27. ↑ Harjula, s. 32–33.
  28. ↑ Steinmann, Andrew E.: When did herod the great reign 2009. Novum Testamentum. Viitattu 14.12.2015.
  29. ↑ Harjula, s. 38–39.
  30. ↑ Harjula, s. 39.
  31. ↑ a b Harjula, s. 28.
  32. ↑ Harjula, s. 31.
  33. ↑ a b Harjula, s. 33.
  34. ↑ a b c d Harjula, s. 36.
  35. ↑ Harjula, s. 35.
  36. ↑ a b Harjula, s. 34.
  37. ↑ Harvardin tutkija löysi papyrustekstin, jossa mainitaan Jeesuksen vaimo Helsingin Sanomat. 19.9.2012. Viitattu 19.9.2012.
  38. ↑ Alastalo, Simo: Näillä perusteilla suomalainen tutkija väittää Jeesus-papyrusta väärennökseksi Kotimaa24. 19.9.2012. Viitattu 19.9.2012.
  39. ↑ Turunen, Pasi: "Jeesuksen vaimo" romahti! Kohuttu papyrusteksti ON väärennös! 19.8.2014. Raamatullisen Tutkimuksen Säätiö. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 10.12.2015.
  40. ↑ Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka: Rooman keisarit s. 59.
  41. ↑ a b Harjula, s. 52.
  42. ↑ Josephus: Antiquities of the Jews, Book 18, Chapter 1:2
  43. ↑ Josephus: Antiquities of the Jews, Book 18, Chapter 2:2
  44. ↑ Josephus: Antiquities of the Jews, Book XVIII, Chapter 5:2–3
  45. ↑ Josephus: Antiquities of the Jews, Book XX, Chapter 9:1
  46. ↑ Josephus: Antiquities of the Jews, Book XVIII, Chapter 3:3
  47. ↑ a b Josephus: Antiquities of the Jews, Book XVIII, Chapter 5:2
  48. ↑ Uro & Lehtipuu 1997, s. 119.
  49. ↑ Häyry, Matti: Ihmeet ja niiden kokeminen Skepsis.
  50. ↑ Myllykoski, Matti: Jeesuksen viimeiset päivät, s. 18
  51. ↑ Aejmelaeus, Lars: Kristinuskon synty s. 92–93
  52. ↑ Uro & Lehtipuu 1997, s. 43–44.
  53. ↑ Aejmelaeus, Lars: Jeesuksen ylösnousemus osa I, s. 9

Viitatut Raamatunkohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Hoos.11:1.
  2. ↑ Matt. 2:23
  3. ↑ Miika 5:1
  4. ↑ Matt. 1:18–25
  5. ↑ Jes. 7:14
  6. ↑ Luuk. 1:26–38
  7. ↑ Joh. 1:1–14
  8. ↑ Matt. 1:1–18
  9. ↑ Luuk. 3:23–38
  10. ↑ Luuk. 3:23; "Hän oli -- näin luultiin -- Joosefin poika."
  11. ↑ Matt. 1:18; "Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana."
  12. ↑ Matt. 11:19
  13. ↑ Mark. 6:1–6
  14. ↑ Luuk. 2:41–52
  15. ↑ Luuk. 3:1–3
  16. ↑ Matt. 14:3–4
  17. ↑ Mark. 6:17–18
  18. ↑ Luuk. 3:19–20
  19. ↑ Joh. 2:1–11

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Historiallinen_Jeesus&oldid=22280860”