Tämä on lupaava artikkeli.

Jeesuksen vaimon evankeliumi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jeesuksen vaimon evankeliumi
Jeesuksen vaimon evankeliumin ainoa tunnettu papyruskatkelma.
Jeesuksen vaimon evankeliumin ainoa tunnettu papyruskatkelma.
Kirjailija tuntematon
Kieli kopti
Genre evankeliumi, väärennös
Julkaistu väärennösvuosi tuntematon, tuotu julkisuuteen 2012
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Jeesuksen vaimon evankeliumi[1] (tai Jeesuksen vaimo -evankeliumi)[2] on pieni koptinkielinen papyruskatkelma, joka julkaistiin syyskuussa 2012.[1] Se on osoitettu nykyaikaiseksi väärennökseksi.[3][4][5]

Katkelmaan liittyneet alkuperäiset tutkimukset julkaisi Karen L. King. Katkelma tulkittiin löytämisen jälkeen niin, että siinä mainittaisiin ”Jeesuksen vaimo”,[1] minkä vuoksi sitä esitettiin viitteeksi siitä, että Jeesus olisi ollut naimisissa, mikä eroaa kristillisen perinteen mukaisesta näkemyksestä. Papyruksen esitettiin olevan peräisin 300-luvulta[6] ja että se olisi kopio alun perin kreikankielisestä tekstistä, joka olisi kirjoitettu 100-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.[7]

Alun perin papyruksen aitouden hyväksyi vain muutama tutkija,[8] kun taas useimmat epäilivät sitä jo alusta lähtien väärennökseksi paleografisin, kielellisin ja sisällöllisin perustein.[9][10][11][12][13] Vajaan kahden vuoden tutkimusten jälkeen huhtikuussa 2014 julkaistussa vertaisarvioidussa tutkimuksessa kuitenkin esitettiin, että papyrus olisi aito, ja että sekä papyrus että tekstin kirjoittamiseen käytetty muste olisivat ajoitettavissa antiikin ajalle.[14][15] Lopulta teksti osoitettiin sittenkin väärennökseksi,[4][16] ja King myönsi virheensä itsekin vuonna 2016.[17]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papyruksen alkuperää ei tunneta, ja se oli epämääräinen heti siitä lähtien, kun teksti tuotiin julkisuuteen vuonna 2012. Papyrus kuuluu Walter Fritzin yksityiseen kokoelmaan.[4] Omistaja yritti alun perin pysyä nimettömänä.[8][18] Papyruksen kerrotaan löytyneen vuonna 1997 papyruskokoelmasta, jonka nykyinen omistaja hankki sen edelliseltä saksalaiselta omistajalta.[6] Nykyisin monet pitävät Fritziä itseään papyruksen väärentäjänä. Itse hän on kieltänyt tämän.[4]

Alun perin arveltiin, että papyrus olisi voinut olla peräisin Egyptin varhaiskristityiltä, koska sen teksti oli kirjoitettu koptin kielellä, ja koska suurin osa säilyneistä papyrusteksteistä on peräisin juuri Egyptistä, jonka kuiva ilmasto on kyennyt säilyttämään papyruksia nykyaikaan. King arvioi, että papyruskatkelma ei ollut osa papyrusrullaa vaan jonkinlaista kirjaa, koodeksia, mikä arvio perustui tekstin kaksipuolisuuteen.[6][8]

King sanoi käyttäneensä tekstistä nimitystä ”Jeesuksen vaimon evankeliumi” tutkimuksellisista, luokitteluteknisistä syistä. Tutkijat käyttävät nimitystä ”evankeliumi” kaikesta varhaisesta kristillisestä kirjallisuudesta, joka käsittelee jollakin tavalla Jeesuksen elämää, opetusta tai kuolemanjälkeisiä ilmestyksiä, tai joita kutsuttiin evankeliumeiksi jo antiikin aikana. Nimen ei ollut tarkoitus väittää, että kyseessä olisi ollut mikään varsinainen evankeliumi. Nimi ei myöskään tarkoita sitä, että sen varsinaiseksi kirjoittajaksi olisi haluttu esittää joku ”Jeesuksen vaimo”.[7]

Tutkimus ja julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kingin mukaan papyruksen omistaja otti häneen yhteyttä papyruksen analysoimiseksi. King tutki papyrusta ja käänsi tekstin englanniksi.[8] Hänen apunaan toimivat papyrologit Roger Bagnall ja AnneMarie Luijendijk.[19] King julkaisi papyruksen Vatikaanin järjestämässä koptilaisen kristillisyyden tutkijoiden kokouksessa (International Congress of Coptic Studies)[20] 18. syyskuuta 2012.[21][22]

Julkaisun jälkeinen vertaisarvioituun julkaisuun tähdännyt perusteellisempi tutkimus kesti yli puolitoista vuotta. Sinä aikana tehtiin paleografinen analyysi, musteen tutkimus, mikroskooppikuvaus, multispektrikuvaus, infrapunatutkimus (mikrospektroskopia) ja radiohiiliajoitus. Tutkimus osoitti, että käytetty muste oli peräisin antiikin ajalta. Ensimmäinen radiohiiliajoitus ajoitti käytetyn papyruksen vuosiin 404–209 eaa., mutta ajoituksen luotettavuutta epäiltiin. Toinen radiohiiliajoitus sijoitti papyruksen noin vuoteen 741 jaa.[14][23]

Papyruksesta julkaistiin ensimmäinen vertaisarvioitu tutkimus Harvard Theological Review -julkaisussa 10. huhtikuuta 2014 (vuosikerta 107, numero 2).[23] Tutkimus oli alun perin tarkoitus julkaista jo tammikuussa 2013 (vuosikerta 106, nro. 1), mutta julkaisu siirtyi papyruksen julkaisua seuranneiden aitoutta koskevien epäilysten vuoksi.[24][25][26]

Paljastuminen väärennökseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet tutkijat kyseenalaistivat papyruksen aitouden, ja tälle löytyi lukuisia perusteita (katso alla: Papyruksen aitous). Myöhemmin The Atlantic -aikakauslehden toimittaja Ariel Sabar selvitti papyruksen omistushistoriaa laajassa artikkelissa, joka julkaistiin heinäkuussa 2016.[16] Pian tämän jälkeen King myönsi erehtyneensä, ja papyruksen olevan todennäköisesti nykyaikana tehty väärennös.[17] Häntä itseään ei kuitenkaan pidetä väärentäjänä. Seurauksena King menetti joka tapauksessa tutkijanmaineensa ja on vetäytynyt ennenaikaiselle eläkkeelle.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papyruskatkelma sisältää toisella puolella kahdeksan vajaata tekstiriviä. Toiselta puolelta teksti on pahoin vahingoittunut, ja siitä voidaan erottaa nykyaikaisen tekniikankin avulla vain kolme epäselvää sanaa sekä joitakin kirjaimia.[6][27]

Kingin mukaan katkelmallinen teksti alkaa:

»– – ei minulle(?). Äitini antoi minulle elämän(?) – – Opetuslapset sanoivat Jeesukselle – – kieltää. Maria on (tai: ei ole?) sen arvoinen – – Jeesus sanoi heille: ”Vaimoni – – hän voi olla opetuslapseni – – »
(”Jeesuksen vaimon evankeliumi”. Englanninkielinen käännös Karen L. King.[27] Suomennos Samuli Siikavirta.[28])

Kingin tulkinnan mukaan Jeesuksen opetuslapset keskustelevat kappaleessa Magdalan Marian kelpoisuudesta, ja Jeesus sanoo, että tämä voi olla hänen oppilaansa.[8][18] Säilyneessä tekstissä Maria mainitaan kerran ja Jeesuksen äiti kahdesti.[27]

Tekstissä vaimosta käytetään koptin kielen sanaa shime (”nainen”), joka tarkoittaa juuri naispuolista puolisoa. Tekstin sanottiin olevan ensimmäinen, jossa sanaa käytetään jostakin naisesta Jeesukseen liittyen. Aiemminkin tunnettu ja aito Filippuksen evankeliumi kutsuu Magdalan Mariaa neutraalimmin Jeesuksen ”kumppaniksi”.[10]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papyruksen aitous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät asiantuntijat hyväksyivät papyruksen aitouden julkaisun jälkeen. Muun muassa Kingin apuna papyrusta tutkineet papyrologit Bagnall ja Luijendijk katsoivat, että papyrus olisi ollut aito ja lähes mahdoton väärentää.[19]

Monet tutkijat ilmaisivat kuitenkin heti julkaisun jälkeen suhtautuvansa papyrukseen hyvin epäillen tai pitävänsä sitä suoranaisena väärennöksenä.[9] Koptintutkija Stephen Emmelin mukaan epäilyksiä herättävät muun muassa tekstin ulkoasu sekä sen käyttämän koptin kielen kielioppi.[9] Papyrustutkija Päivi Vähäkankaan mukaan papyruksen epäaitouteen viittaavat toisaalta sen tekstin horjuva käsiala sekä se, että muutoin tuntemattomasta kirjoituksesta vaikuttaisi kaiken todennäköisyyden vastaisesti säilyneen ”vain yksi fragmentti, joka sisältää kuitenkin kaikkein jännittävintä, skandaalinkäryistä informaatiota”, joka vieläpä liittyy viimeaikaiseen keskusteluun sekä tutkijoiden parissa että julkisuudessa. Vähäkankaan mukaan papyrus ”haiskahtaa siis tilaustyöltä”.[10]

Uuden testamentin eksegetiikan professori Ben Witherington kehotti ihmisiä varovaisuuteen dokumentin epämääräisen alkuperän vuoksi.[8] Hän huomautti, ettei aitoutta voida osoittaa aukottomasti, ellei tekstin alkuperästä saada lisää tietoa.[18] Myös Yalen yliopiston teologisen tiedekunnan dekaani Gregory E. Sterlingin mukaan papyruksen tuntematon alkuperä aiheuttaa ongelmia aitouden määrittämiselle. Asia olisi toinen, mikäli kyseessä olisi juuri tehty arkeologinen löytö.[24]

Durhamin yliopiston professori Francis Watson piti todennäköisenä, että papyruksen teksti on koostettu poimimalla lauseenpätkiä koptinkielisen Tuomaan evankeliumiin tekstistä (erityisesti kohdista 30, 45, 101 ja 114) ja yhdistelemällä sekä muokkaamalla niitä. Tällainen teksti on saatettu koostaa yhtä hyvin antiikin aikana kuin nykyaikanakin, mutta Watson pitää todennäköisempänä, että tämä on tapahtunut nykyaikana, sillä teksti vaikuttaa perustuvan juuri nykyaikaan säilyneisiin ja jo aiemmin julkaistuihin papyrusteksteihin. Tällaisena Watson vertaa tekstiä Markuksen salainen evankeliumi -nimellä tunnettuun mahdolliseen väärennökseen.[11]

Andrew Bernhard osoitti Watsonin työn pohjalta, että papyrustekstissä on kirjoitusvirhe, joka vaikuttaa olevan peräisin juuri yhdestä tietystä Tuomaan evankeliumin koptinkielisen tekstin versiosta, joka on vapaasti saatavilla internetissä. Kyseisen tekstin PDF-versiosta puuttuu virheellisesti yksi kirjain, joka on paikallaan tekstin WWW-versiossa. Bernhardin mukaan tämä osoittaa, että papyrusteksti on väärennetty käyttäen apuna juuri kyseistä PDF-tiedostoa. Näin teksti voi olla vain internet-aikana tehty väärennös, vaikka papyruksenpala itsessään olisikin vanhempi.[13]

Uuden testamentin eksegetiikan professori Craig A. Evansin mukaan lähempi tutkimus, mukaan lukien Watsonin ja monien muiden tutkijoiden suorittamat analyysit tekstistä, sai yhä suuremman osan tutkijoista kallistumaan sille kannalle, että papyrusteksti on nykyaikana tehty väärennös.[12]

Vatikaani arvosteli Kingiä tavasta, jolla tämä toi papyruksen julkisuuteen: papyrus julkaistiin näyttävästi ennen kunnollista tieteellistä keskustelua, jolloin asiantuntijat joutuivat heti julkaisun jälkeen korjaamaan, että papyruksen aitous on kyseenalainen. L'Osservatore Romano huomautti, että julkistuksessa törmäsivät näin yhteen jymyuutisen nopea tavoittelu ja kunnollisen tieteellisen tutkimuksen tyypillisesti vaatima aika.[29][30][31]

Tekstin merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että vaikka teksti olisikin ollut aito, se ei olisi kertonut mitään ensimmäisen vuosisadan historiallisen Jeesuksen elämästä, vaan korkeintaan joidenkin myöhemmillä vuosisadoilla eläneiden kristittyjen ajattelusta.[24] Kristillisessä perinteessä on perinteisesti ajateltu, ettei Jeesus ollut naimisissa.

Myöskään Kingin itsensä mukaan ”Jeesuksen vaimon evankeliumin” teksti ei olisi todistanut Jeesuksen olleen naimisissa, vaan lähinnä osoittanut, että jotkut varhaiset kristityt olisivat katsoneet tämän olleen naimisissa. Vaikka papyrus olisi ollut aito ja ajoittunut yli sata vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, se olisi ollut Kinginkin mukaan liian myöhäinen todistusaineistoksi kysymyksen suhteen. Kingin mukaan varhaisimmat ja luotettavimmat Jeesusta käsittelevät tekstit eivät käsittele kysymystä Jeesuksen avioitumisesta lainkaan. King tosin huomauttaa, ettei ole olemassa todisteita sillekään, että Jeesus ei olisi ollut naimisissa.[7]

King uskoi papyruksen kertoneen 100-luvun loppupuolen Jeesuksen avioitumista koskeneista keskusteluista ja erimielisyyksistä kristittyjen parissa. Hänen mukaansa kysymys Jeesuksen avioitumisesta olisi noussut esiin vasta tuolloin seksuaalisuutta ja avioliittoa koskeneiden väittelyjen osana. Ne, joiden mielestä selibaatissa pidättäytyminen oli parempi valinta kuin avioituminen, olivat jo pitkään käyttäneet perusteluna Uuden testamentin kehotusta luopua omasta perheestä uskon vuoksi. Kuitenkin vasta 100-luvun lopulla eräät uskonoppineet alkoivat käyttää perusteluna sitä, ettei Jeesuskaan ollut naimisissa, ja tuolta ajalta ovat myös peräisin varhaisimmat tekstit, joissa Jeesuksen avioituminen kiistetään. Näin mikäli papyrus olisi ollut peräisin samalta ajalta, se olisi kertonut, että jotkut kristityt olisivat olleet eri mieltä kysymyksestä.[1][7][14]

Witherington katsoi, että jos teksti olisi ollut aito, se olisi saattanut hyödyttää 100- ja 300-lukujen välisen gnostilaisuuden tutkimusta, mutta ei olisi tarjonnut sellaista lisätietoa, joka olisi hyödyttänyt ensimmäisen vuosisadan historiallista Jeesusta koskevaa tutkimusta. Witheringtonin mukaan sana ”vaimo” on lisäksi ensimmäisten vuosisatojen kielenkäytössä monitulkintainen[32] ja olisi saattanut viitata ennemmin henkiseen suhteeseen sukupuolisuhteen sijasta.[18] Myös koptintutkija Alberto Camplani huomautti, että vaikka papyrus olisi ollut aito, se olisi mitä todennäköisimmin tulkittava symbolisesti.[29]

Helsingin yliopiston gnostilaisuuden ja varhaiskristillisen kirjallisuuden professori Antti Marjanen korosti, että mikäli papyrus olisi ollut aito, se olisi osoittanut lähinnä sen, että jotkut kristityt olisivat tekstin kirjoittamisaikaan uskoneet, että Jeesuksella oli vaimo. Myös Marjasen mukaan oli epäselvää, olisiko kirjoituksen viittaus vaimoon pitänyt edes ymmärtää konkreettisena vai metaforisena ilmauksena.[33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d Harvardin tutkija löysi papyrustekstin, jossa mainitaan Jeesuksen vaimo (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 19.9.2012. Arkistoitu . Viitattu 19.9.2012.
  2. ↑ Jokinen, Riku: Papyrussuikale vihjaisee Jeesuksen olleen naimisissa. Helsingin Sanomat, 20.9.2012, s. B3.
  3. ↑ The Gospel of Jesus’s Wife: Evidence of Modern Forgery nebula.wsimg.com. 17.8.2020. Viitattu 10.5.2021.
  4. ↑ a b c d Burke, Daniel: How a mysterious man fooled a Harvard scholar into believing the 'Gospel of Jesus' Wife' was real CNN. 14.9.2020. Viitattu 10.5.2021.
  5. ↑ Askeland, Christian: Closing the Case on the Gospel of Jesus’s Wife 28.10.2020. The Gospel Coalition. Viitattu 10.5.2021.
  6. ↑ a b c d Kaleem, Jaweed: "The Gospel Of Jesus' Wife," New Early Christian Text, Indicates Jesus May Have Been Married Huffington Post. 18.9.2012. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d The Gospel of Jesus's Wife: A New Coptic Gospel Papyrus Harvard Divinity School. Arkistoitu 28.3.2014. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f Tutkijat löysivät viitteitä Jeesuksen ja Marian avioliitosta 19.9.2012. Yle Uutiset.
  9. ↑ a b c Ancient papyrus that 'proves Jesus was married' declared 'a forgery', 'unconvincing' and 'suspicious' by historical experts Daily Mail. 19.9.2012. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
  10. ↑ a b c Alastalo, Simo: Näillä perusteilla suomalainen tutkija väittää Jeesus-papyrusta väärennökseksi Kotimaa24. 19.9.2012. Arkistoitu 23.9.2012. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
  11. ↑ a b Watson, Francis: The Gospel of Jesus’ Wife: How a fake Gospel-Fragment was composed 20.9.2012. Durham University. Viitattu 24.9.2012. (englanniksi)
  12. ↑ a b Evans, Craig A.: Update on the Gospel of Jesus’ Wife nearemmaus.com. 25.9.2012. Arkistoitu 27.9.2012. Viitattu 27.9.2012. (englanniksi)
  13. ↑ a b Brown, Andrew: The gospel of Jesus's wife: a very modern fake Guardian. 16.10.2012. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  14. ↑ a b c King, Karen L.: “Jesus said to them, ‘My wife . . .'”: A New Coptic Papyrus Fragment. Harvard Theological Review, April 2014, 107. vsk, nro 2, s. 131–159. doi:10.1017/S0017816014000133. (englanniksi)
  15. ↑ Jeesuksen vaimoon viittaavaa papyrusta pidetään aitona 11.4.2014. Turun Sanomat. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 11.4.2014.
  16. ↑ a b Sabar, Ariel: The Unbelievable Tale of Jesus’s Wife The Atlantic. July/August 2016. Viitattu 10.5.2021.
  17. ↑ a b Sabar, Ariel: Karen King Responds to ‘The Unbelievable Tale of Jesus’s Wife’. The Harvard scholar says papyrus is probably a forgery The Atlantic. 17.6.2016. Viitattu 10.5.2021.
  18. ↑ a b c d Jeesuksen ”avioliittotodistus” arveluttaa tutkijoita Yle Uutiset. 19.9.2012. Viitattu 19.9.2012.
  19. ↑ a b Goodstein, Laurie: A Faded Piece of Papyrus Refers to Jesus' Wife New York Times. 18.9.2012. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Tenth International Congress of Coptic Studies. Rome, 17-22 September 2012 copticcongress2012.uniroma1.it. Arkistoitu 26.5.2014. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
  21. ↑ Trifunov, David: "Gospel of Jesus's Wife" revealed in Rome by Harvard scholar Global Post. 18.9.2012. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Was Jesus married? New papyrus fragment fuels debate Sydney Morning Herald. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
  23. ↑ a b Wangsness, Lisa: No evidence of modern forgery in ancient text mentioning ‘Jesus’ wife’. New tests show no evidence of forgery in ancient papyrus Boston Globe. 10.4.2014. Arkistoitu 11.4.2014. Viitattu 11.4.2014.
  24. ↑ a b c Finnegan, John P.: 'Jesus's Wife' Parchment Continues to Ignite Controversy The Harvard Crimson. 24.1.2013. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  25. ↑ Lindsay, Jay: Harvard journal: Jesus 'wife' papyrus unverified 22.9.2012. Associated Press. Viitattu 27.9.2012. (englanniksi)
  26. ↑ Burke, Daniel: Harvard Theological Review: Gospel of Jesus’ Wife NOT rejected Religion News Service. 26.9.2012. Viitattu 27.9.2012. (englanniksi)
  27. ↑ a b c King, Karen L.: “Jesus said to them, ‘My wife...’” A New Coptic Gospel Papyrus (With contributions by AnneMarie Luijendijk) 2012. Harvard University. Arkistoitu 2.11.2012. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
  28. ↑ Siikavirta, Samuli: Jeesuksen vai ”Jeesuksen vaimon evankeliumi”? Seurakuntalainen. Arkistoitu 20.9.2012. Viitattu 19.9.2012.
  29. ↑ a b Vatican Paper Weighs On 'Jesus' Wife' Scrap: Fake NPR. 27.9.2012. The Associated Press. Viitattu 4.10.2012. (englanniksi)
  30. ↑ Jesus's wife papyrus denounced by Vatican newspaper as a clumsy fake The Guardian. 28.9.2012. Viitattu 4.10.2012. (englanniksi)
  31. ↑ Coptic text with the supposed allusion to “Jesus' wife”. A papyrus adrift L'Osservatore Romano. 28.9.2012. Arkistoitu 5.10.2012. Viitattu 4.10.2012. (englanniksi)
  32. ↑ Boyle, Alan: Reality check on Jesus and his "wife" NBCNews.com. 18.9.2012. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
  33. ↑ Rautio, Pekka: Oliko Jeesus naimisissa? 24.9.2012. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta. Viitattu 4.10.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alkuperäinen vertaisarvioitu tutkimus, Harvard Theological Review, huhtikuu 2014:
    • King, Karen L.: “Jesus said to them, ‘My wife . . .'”: A New Coptic Papyrus Fragment. Harvard Theological Review, April 2014, 107. vsk, nro 2, s. 131–159. doi:10.1017/S0017816014000133.
    • Choat, Malcolm: The Gospel of Jesus's Wife: A Preliminary Paleographical Assessment. Harvard Theological Review, April 2014, 107. vsk, nro 2, s. 160–162. doi:10.1017/S0017816014000145.
    • Yardley, James T. & Hagadorn, Alexis: Characterization of the Chemical Nature of the Black Ink in the Manuscript of The Gospel of Jesus's Wife through Micro-Raman Spectroscopy. Harvard Theological Review, April 2014, 107. vsk, nro 2, s. 162–164. doi:10.1017/S0017816014000157.
    • Azzarelli, Joseph M. & Goods, John B. & Swager, Timothy M.: Study of Two Papyrus Fragments with Fourier Transform Infrared Microspectroscopy. Harvard Theological Review, April 2014, 107. vsk, nro 2, s. 165–165. doi:10.1017/S0017816014000169.
    • Hodgins, Gregory: Accelerated Mass Spectrometry Radiocarbon Determination of Papyrus Samples. Harvard Theological Review, April 2014, 107. vsk, nro 2, s. 166–169. doi:10.1017/S0017816014000170.
    • Tuross, Noreen: Accelerated Mass Spectrometry Radiocarbon Determination of Papyrus Samples. Harvard Theological Review, April 2014, 107. vsk, nro 2, s. 170–171. doi:10.1017/S0017816014000182.
    • Depuydt, Leo: The Alleged Gospel of Jesus's Wife: Assessment and Evaluation of Authenticity. Harvard Theological Review, April 2014, 107. vsk, nro 2, s. 172–189. doi:10.1017/S0017816014000194.
    • King, Karen L.: Response to Leo Depuydt, “The Alleged Gospel of Jesus's Wife: Assessment and Evaluation of Authenticity”. Harvard Theological Review, April 2014, 107. vsk, nro 2, s. 190–193. doi:10.1017/S0017816014000200.
  • Sabar, Ariel: Veritas: A Harvard Professor, a Con Man and the Gospel of Jesus's Wife. Doubleday, 2020. ISBN 978-0385542586.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jeesuksen_vaimon_evankeliumi&oldid=21018019”