Sol Invictus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sol Invictus kuvattuna. Roomalaista taidetyötä, hopeaa, 200-luku, Pessinus (Bala-Hissar), Anatolia.

Sol Invictus (suom. voittamaton aurinko) oli alkujaan syyrialaisperäinen sol-jumala, josta keisari Aurelianus teki Rooman valtionuskonnon vuonna 274.

Sol Invictus oli jo 100-luvulta lähtien ollut sol-kultin kohteena. Keisari Elagabalus yritti tehdä siitä Rooman pääuskonnon (noin vuosina 219–222), mutta aate ei saanut kannatusta. Vasta 270-luvulla ilmapiiri oli suopeampi vieraille jumalille, ja kun Aurelianus kukisti Roomasta irtautuneen Palmyran valtakunnan vuonna 273, hän ajatteli voittonsa olevan Sol Invictus -jumalan ansiota. Hän rakennutti suuren temppelin Roomaan Sol Invictukselle ja teki jumalasta Rooman pääuskonnon.

Ei kuitenkaan ole mitään selkeää historiallista todistetta, että keisari Aurelianuksen päivinä olisi alettu viettämään 274 voittamattoman auringon päivää 25. joulukuuta,[1] Sol Invictuksen kunniaksi. Ainoat lähteet ovat vuosilta 354 ja 372, vuosikymmeniä sen jälkeen, kun kristityt olivat ryhtyneet viettämään Kristuksen syntymäpäivää 25.12. Vuoden 354 kalenterimerkintä on vain "N.INVICTI.CM.XXX", jossa lyhenne CM tarkoitti kilpa-ajoja ja XXX 30 ajoa. On vain olettamus, että kyseessä oli Aurelianuksen 80 vuotta aiemmin aloittama perinne. Se, missä määrin Sol Invictus olisi saanut vaikutteita Syyriasta, on myös aika kiistanalaista ja epäselvää. Sol oli vanha roomalainen jumala (Hijmans 2010) ja invictus-epiteettiä oli käytetty jo satojen vuosien ajan. Erilaisia, mutta samoja elementtejä sisältäviä aurinkokultteja oli Rooman valtakunnassa ja ulkopuolella, erityisesti vanhemman kreikkalaisen kulttuuripiirin alueella. Aurelianus teki Syyriassa saamiensa voittojen jälkeen merkittävän reformaation ja nosti Solin pääjumalan rooliin. Syyrian paikallisesta aurinkokultista saattoi tulla vaikutteita, mutta merkkejä aivan vieraan jumalan tuomisesta Roomaan ei ole.

Ensimmäinen kristitty keisari Konstantinus Suuri ja hänen isänsä Constantius suosivat kummatkin Sol Invictusta. Constantius oli suvaitsevainen kristittyjä kohtaan, ehkä siksi että Sol Invictuksen kultilla ja kristinuskolla oli monia yhtäläisyyksiä. Vaikka Konstantinus kääntyikin kristinuskoon Mulviuksen sillan taistelun jälkeen, ei hän kuitenkaan hylännyt Sol Invictusta.[2] Sen jälkeen kun kristinuskosta tuli Rooman pääuskonto, tuli samasta päivästä myös kristittyjen joulupäivä. Samaa päivää kuitenkin juhlistettiin jo 200-luvulla Kristuksen syntymää kertoo Johannes Khrysostomos jo paljon ennen kuin Invictuksesta tehtiin Rooman pääjumala.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Festival for Sol Invictus Biblioteca Arcana.
  2. Warren T. Treadgold: A History of the Byzantine State and Society, s. 31–33. Stanford University Press, 1997. ISBN 9780804726306. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.2.2009).
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sol Invictus.