Kaifas

Mattias Stom, Kristus Kaifaan edessä, 1630-luku.

Kaifas eli Josef Bar Kaifas (tarkoittaa Josef Kaifaan poika) oli juutalaisten ylin pappi vuosina 18–37 jaa.

Uuden testamentin mukaan Kaifas ylipappina ja siten juutalaisten oikeusistuimen korkeimpana tuomarina tuomitsi Jeesuksen jumalanpilkasta. Jeesus luovutettiin roomalaisille, häntä kuulusteltiin Kaifaan talossa ja roomalainen maaherra Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan ristillä. Kaifas mainitaan myös Josefuksen historiateoksessa. Sen mukaan hän tuli virkaansa vuonna 18 roomalaisen prokuraattori Valerius Gratuksen virkakaudella.

Johanneksen evankeliumissa Kaifas selvittää motiivejaan Jeesuksen teloittamiselle: ”Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?” (Joh. 11:50). Evankeliumin kirjoittaja arvelee, että tämä viittaisi Jeesuksen kuolemaan henkisenä sovitustekona, mutta se vastasi täysin Rooman vallan alla olleen valtion poliittista todellisuutta. Jeesus saarnasi ”uuden kuningaskunnan” välitöntä tuloa ja hänen sanansa olisivat hyvin voineet nostattaa kansan mellakkaan, mikä taas olisi johtanut välittömään sotilaalliseen asioihin puuttumiseen. Paljon järkevämpää oli surmata karismaattinen johtaja kuin ottaa riski, että hän saisi kansan nousemaan kapinaan.

Gerhard Prause sanoo teoksessaan Historian harhaluuloja, että Pilatus pelkäsi Roomaan tehdyn kantelun merkitsevän kuolemantuomiota hänelle itselleen: hän oli juuri kukistuneen Sejanuksen suojatteja – ja rappeutunut Rooman senaatti kuvitteli tekevänsä masentuneen ja erakoituneen keisari Tiberiuksen tahdon mukaan vainoamalla kukistuneen pääsuosikin suojatteja.

Kaifaan hauta

Vuonna 1990 Jerusalemin eteläosasta löydettiin vanha hauta, jossa esiintyivät nimet Kaifas sekä Joosef Kaifaan poika.