Sejanus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiberiuksen lyöttämä roomalainen as, jonka kääntöpuolella juhlistetaan konsuli Sejanusta.

Sejanus (lat. Lucius Aelius Seianus, 20 eaa.18. lokakuuta 31 jaa.) oli roomalainen sotilas ja keisari Tiberiuksen luotettuna jonkin aikaa yksi Rooman vaikutusvaltaisimmista miehistä.

Sejanus syntyi Etrurian Volsiniissa (nykyinen Bolsena) ritarisäätyiseen perheeseen. Hänen isänsä Lucius Seius Strabo oli keisari Augustuksen hallintokaudella pretoriaanikaartin prefekti. Sejanuksesta tuli itsestäänkin pretoriaanien prefekti isänsä rinnalle Tiberiuksen noustua valtaistuimelle 14. Vuonna 15, kun hänen isänsä lähetettiin Egyptiin käskynhaltijaksi, Sejanus yleni koko pretoriaanikaartin komentajaksi.

Sejanuksen vaikutusvalta kasvoi Tiberiuksen pojan Drusuksen kuoleman (23 jaa.) jälkeen ja vahvistui entisestään, kun keisari vetäytyi vuonna 27 osin hänen ehdotuksestaan syrjäiselle Caprille. Lopulta konsulina hänen asemansa pääkaupungissa oli hyvin vahva. Hän ei kuitenkaan onnistunut tavoitteessaan saada Tiberiukselta lupaa avioitua Drusuksen lesken, Germanicuksen sisaren Livian kanssa. Tiberiuksen epäilykset salaliitosta prinsipaattia vastaan heräsivät, kun keisarin veljen leski ja Marcus Antoniuksen tytär Antonia varoitti tätä Sejanuksen aikeista. Sejanus vangittiin, tuotiin senaatin eteen ja teloitettiin. Henkivartiokaartin päällikkyys siirtyi Macrolle. [1]

Tutkijat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, oliko Sejanuksen tavoitteena nousta keisariksi vai tulkitsiko hän väärin Tiberiuksen häntä kohtaan osoittaman luottamuksen. Joka tapauksessa salaliittoa käytettiin aseena myös asiaan sekaantumattomien tahojen lyömisessä, ja Sejanuksen häviö käynnisti Tiberiuksen hallinnon loppukauden kestävät puhdistukset, joissa senaatti menetti asemiaan prinsipaatin hyväksi. Sejanuksen perintönä pretoriaanikaarti oli tulevien keisarien aikana nouseva entistä keskeisempään asemaan keisarintekijänä.

Sejanuksesta ovat kirjoittaneet erityisesti historioitsijat Dio Cassius, Tacitus, Josephus ja Juvenalis.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. (toim.) N. G. L. Hammond, H. H. Scullard: The Oxford Classical Dictionary (sivu 970), 2. painos. Oxford University Press, 1979. ISBN 0-19-869117-3.
Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.