Etruria

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etruskien vaikutusalue. Tummemmalla kartan keskiosassa Etruria.

Etruria oli pääasiassa etruskien asuttama alue antiikin aikaisessa Keski-Italiassa. Kreikan- ja latinankielisissä antiikin lähteissä sitä kutsutaan yleensä nimellä Tyrrhenia. Se käsitti osia nykyisestä Toscanasta, Latiumista, Emilia-Romagnasta ja Umbriasta.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etrurian maasto on vaihtelevaa: merenrannikkoa, kumpuilevaa maastoa, jokiuomia, tasankoja, korkeahkoja vuoria ja muinaisten tulivuorien kraattereihin syntyneitä järviä. Rannikon alava Maremma-tasanko oli etruskien aikaan luultavasti viljavaa maatalousaluetta, mutta myöhemmin sen valtasivat malariahyttyset. Metsiä oli etruskien aikana vielä melko paljon Kukkuloilla on runsaasti metalliesiintymiä, etenkin kuparia, sekä kiveä kuten alabasteria. Myös savea on lähes kaikkialla, sillä osa Etruriaa on muinaista merenpohjaa.[1]

Pohjois-Etrurian maaperä on kalkki- ja hiekkakiveä. Etelä-Etrurian kalliot ovat pehmeää, vulkaanista kiveä, johon vesi on syövyttänyt syviä jokiuomia. Uomien välissä on tasalakisia, jyrkkäseinäisiä tasankoja, "kakkuja", joille oli hyvä rakentaa kaupunkeja turvaan valloittajilta.[1]

Kaupunkivaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etruria muodostui erillisistä kaupunkivaltioista (polis), joiden johtajina olivat kuninkaat. Kuninkaiden valta kehittyi vähitellen, ja oli täysin vakiintunut jo 700-luvulla eaa. Kaupungit muodostivat 12 kaupungin liiton, jonka mallina oli Vähän-Aasian joonialaiskaupunkien liitto dodekapolis. Kaupungit olivat Veji, Caere, Tarquinia, Vulci, Vetulonia, Rusellae, Populonia, Volaterrae, Volsinii, Clusium, Cortona, Arretium ja Perusia (Rusellae liittyi mukaan Vejin tilalle). Volsiniin luona sijainnut Fanum Voltumnae oli liiton kokoontumispaikka. Kaupungit saattoivat sotia keskenään, mistä tunnetuin esimerkki on Vejin hävitys vuonna 396. Koko Etrurian asukasluvuksi on arvioitu noin 275 000, joista Vejin asukkaita oli 32 000, Caeren ja Populonian 25 000 ja Tarquinian 20 000. Sisämaakaupungeilla oli lisäksi omat satamakaupungit.[2]

Myöhempi Etruria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Etruria tuli uudelleen käyttöön 1800-luvun alussa, kun lyhytaikainen Etrurian kuningaskunta toimi Toscanassa Napoleonin valtakaudella.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nielsen, Marjatta; Kaimio, Jorma; Jarva, Eero: Etruskit, s. 25–33. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27743-6.
  2. Paavo Castrén: Uusi antiikin historia, s. 117-121. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3.