Monofysitismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Monofysitismi oli kristillinen antiikin aikainen oppi, jonka mukaan Kristus ei ole sekä ihminen että Jumala, vaan hänellä on vain yksi, jumalallinen luonto. Sen mukaan Kristuksella oli vain jumalallinen luonto ja tämän ihmisyys oli vain näennäistä.

Kahta seuraavaa yhden luonnon oppia ei tule sekoittaa monofysitismiin: Areios opetti, että Kristus oli pelkästään ihminen, ei siis Jumala laisinkaan. Lisäksi Apollinaris Laodikealainen opetti, että Kristuksella oli yksi luonto, joka ei ollut puhtaasti jumalallinen eikä puhtaasti inhimillinen vaan sekoitus näistä.

Monofysitismi tuomittiin harhaoppina Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Kokouksen kutsui koolle keisari Markianus. Sen aiheena oli Kristus: miten Jumalan Poika voi olla yhtä aikaa sekä ihminen että Jumala? Oliko hän maan päällä ollessaan vain näennäisesti ihminen? Khalkedonin kirkolliskokouksen kanta oli, että Raamatun mukaan Kristuksessa ihmisyys ja jumaluus olivat molemmat täysin läsnä yhtä aikaa yhdessä persoonassa.

Toista, päinvastaista antiikin aikaista näkemystä, edustivat nestoriolaiset, joiden mukaan Kristus ei ollut yksi persoona vaan hänessä oli kaksi erillistä persoonaa: jumalallinen ja inhimillinen. Nestoriolaisuus tuomittiin harhaopiksi Efeson kirkolliskokouksessa vuonna 431.

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.