Leuenbergin konkordia
Leuenbergin konkordia on vuonna 1973 laadittu luterilaisten ja reformoitujen kirkkojen välinen kirkon oppia koskeva sopimus. Sopimuksen ovat allekirjoittaneen lähes kaikki suuret Manner-Euroopan luterilaiset ja reformoidut kirkot.
Konkordian mukaan sen allekirjoittajat ovat päässeet yhteisymmärrykseen evankeliumin sisällöstä. Sopimuksen tekstissä kuvataan yhteisymmärrys vanhurskauttamisopissa, kristologiassa, sanan teologiassa, kasteessa ja ehtoollisessa.
Lisäksi sopimuksessa mainitaan, että osapuolten tunnustuskirjoissaan antamat oppituomiot ehtoollisesta, kristologiasta ja predestinaatiosta eivät enää koske nykyisiä kirkkoja.
Näillä perusteilla syntyy sopimuksen mukaan jäsenkirkkojen välille kirkollinen yhteys. Tämän on käytännössä ymmärretty tarkoittavan alttarin ja saarnatuolin yhteyttä: kirkon hyväksyvät toisessa kirkossa toimitetun kasteen, kirkkojen jäsenet ovat tervetulleita jäsenkirkon ehtoolliselle ja kirkkojen saarnaviran haltijat voivat saarnata toinen toisensa kirkossa.
Suomen, Ruotsin ja Islannin luterilaiset kirkot eivät ole allekirjoittaneet konkordiaa. Sopimus on nähty teologisesti ongelmalliseksi mm. piispanvirkaa koskevien linjauksien[1] sekä siihen sisältyvän sanan teologiaan perustuvan metodin johdosta. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kuitenkin osallistunut Leuenbergin kirkkoyhteisön eli nykyisen Euroopan protestanttisten kirkkojen yhteisön toimintaan esimerkiksi antamalla lausuntoja yhteisön antamista teologisista dokumenteista.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Revon mukaan Leuenbergin konkordiaa ei voitaisi vieläkään allekirjoittaa kotimaa.fi. Viitattu 13.6.2023.
- ↑ Reformatoriset kirkot evl.fi.