Westminsterin tunnustus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Westminsterin tunnustus (Westminster Confession of Faith) on reformoitu vuonna 1647 laadittu tunnustuskirja. Vaikka se laadittiin alkujaan Englannin kirkon tunnustukseksi, tuli siitä Skotlannin kirkon tunnustus ja se on vaikuttanut presbyteriaanisiin ja muihin reformoituihin kirkkoihin ympäri maailmaa.

Syntyhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Westminsterin tunnustuksen synty liittyi puritaanien pyrkimyksiin muuttaa Englannin kirkko haluamansa kaltaiseksi.Reformoitujen puritaanien hallussa ollut Englannin parlamentti määräsi piispanvirat sekä käytössä olleet jumalanpalvelusjärjestykset lakkautetuiksi vuonna 1642. Tämän jälkeen parlamentti kutsui koolle Westminsterin synodin, joka oli kalvinististen teologien hallitsema kokous. Tämä laati vuosien 1645–1652 aikana useita kirkon uudistamiseen pyrkineitä asiakirjoja. Näistä merkittävin oli vuonna 1647 valmistunut Westminsterin tunnustus. Sen syntyyn vaikuttaneisiin teologeihin kuuluivat muiden ohella Alexander Henderson, John Lightfoot sekä James Ussher.[1]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka tunnustus laadittiin Englannissa omaksuttiin se suuremmalla innolla Skotlannissa, sillä Skotlannin kirkon synodi hyväksyi sen tunnustuskirjakseen heti samana vuonna kuin se laadittiin ja Skotlannin parlamentti hyväksyi sen vuonna 1649. Englannin kirkko puolestaan hyväksyi sen lisäyksin ja raamattuviittein varustettuna vuonna 1648. Kuningasvallan palattua vuonna 1660 se kuitenkin menetti asemansa Englannissa ja siitä tuli siellä vain pienten vapaakirkkojen tunnustus. Skotlannissa tekstin asema kuitenkin säilyi, ja vuonna 1690 anglikaanien hallussa ollut Englannin parlamenttikin joutui tunnustamaan sen Skotlannin kirkon tunnustukseksi.[2]

Westminsterin tunnustuksesta muodostui myös Pohjois-Amerikan presbyteeristen kirkkojen keskeinen tunnustus, jota käyttivät myös kongregationalistit ja jotkut baptistit. Nämä laativatkin tunnustuksesta muokattuja versioita soveltaakseen sitä omaan perinteeseensä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jaakko Rusama, Risto Saarinen: Westminsterin tunnustus, s. 215–216. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2009. ISBN 978-952-9791-78-1.
  2. Jaakko Rusama, Risto Saarinen: Westminsterin tunnustus, s. 216. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2009. ISBN 978-952-9791-78-1.
  3. Jaakko Rusama, Risto Saarinen: Westminsterin tunnustus, s. 216. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2009. ISBN 978-952-9791-78-1.