Liittoteologia
| Osa artikkelisarjaa |
| Kalvinismi ja reformoidut kirkot |
|---|
 |
|
Tausta ja historia |
Liittoteologia (engl. Covenant theology) on protestanttinen tulkintakehys ja lähestymistapa Raamatun tulkintaan. Liittoteologia arvostaa liittojen merkitystä ihmisen ja Jumalan välisen suhteen ymmärtämisessä sekä lunastushistorian avaamisessa. Liittoteologiassa yhdistyvät systemaattiset ja raamatulliset näkemykset teologiasta.[1]
Oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liittoteologian mukaisesti Jumala toteuttaa kansan keskellä pelastushistoriaa. Tästä syystä Jumala on yhä uudestaan uudistanut liittonsa oman kansansa kanssa, vaikka kansa oli rikkonut liiton. Tämä tapahtui toistuvasti muun muassa Nooan, Aabrahamin ja patriarkkojen kanssa.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liittoteologia syntyi humanistisesta ja maltillisesta Cambridgen teologiasta vaikutteita saaneiden puritaanien keskuudessa Uudessa-Englannissa. Tämä teologia lievensi Jean Calvinin predestinaatio-oppia ja painotti ihmisen aktiivisuutta. Liittoteologia oli perustana liitolle, jonka puritaanit tekivät järjestääkseen siirtokuntansa Jumalan tahdon mukaisesti.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Christensen, Torben & Göransson, Sven: Kirkkohistoria 2. Paavin jumalanvaltiosta uskonnonvapauteen. Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-057-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Covenant theology The Gospel Coalition. Viitattu 19.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Christensen & Göransson 1974, s. 466