Diktaattori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee valtion johtajaa. Charles Chaplinin elokuvasta kertoo erillinen artikkeli ja Sacha Baron Cohenin elokuvasta Diktaattori (vuoden 2012 elokuva).

Diktaattori (lat. dictator, sanelija)[1] on henkilö, jolla on valtiossa rajaton hallintavalta usein vallananastuksen perusteella.[2] Diktatuurille on ominaista poliittisen opposition tukahduttaminen sekä sananvapauden ja muiden perinteisten demokraattisten vapauksien rajoittaminen.[3] Alun perin Rooman tasavallassa diktaattori oli konsulien hätätilassa määräajaksi nimittämä virkamies, jolla oli rajoittamaton valta.[4] Tuolloin diktaattori ei merkinnyt hirmuhallitsijaa.[3]

Rooman diktaattori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rooman diktaattori

Rooman tasavallassa diktaattori oli viranhaltija, joka valittiin etenkin sotatilanteessa määräajaksi entisten konsulien joukosta. Diktaattori otti hetkellisen vastuun valtakunnasta eikä hänen valtaansa rajoitettu. Yleinen pituus diktaattorin toimikaudelle oli kuusi kuukautta.[3] Esimerkiksi diktaattori Cincinnatusta pidettiin kansalaishyveiden ruumiillistumana.

Diktaattorit nykyaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikana diktatorisen hallinnon edustajista kuuluisimpia ovat olleet Adolf Hitler (natsi-Saksa), Benito Mussolini (Italia), Francisco Franco (Espanja), Mao Zedong, (Kiina), Kim Il-Sung (Pohjois-Korea), Josif Stalin (Neuvostoliitto) ja Muammar Gaddafi (Libya). Näihin diktatuureihin liittyi olennaisesti henkilöpalvonnan luominen.[3]

Diktatuuri on usein ollut köyhien tai muuten kehityksenalaisten valtioiden hallitusjärjestelmä. Toisen maailmansodan jälkeen diktatuureja perustettiinkin eniten Latinalaiseen Amerikkaan ja Afrikkaan, joille olivat tyypillisiä sotilasdiktatuurit.[3]

Persoonallisuus ja motivaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykologian professori Fred Coolidge arvioi, että monia diktaattoreita ajaa yhdistelmä geeniperäisiä persoonallisuushäiriöitä kuten narsismi, paranoia ja antisosiaalisuus. Piirteet voivat myös auttaa pysymään vallassa, esimerkiksi vainoharhainen Francois Duvalier, "Papa Doc", vältti ainakin kuusi murhayritystä. [5]

Psykopaattiset piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykologian tutkimus on löytänyt erilaisia selityksiä diktaattoreiden mielenlaadulle. Esimerkiksi diktaattoreilla on paljon psykopaattien piirteitä, mutta he eivät näytä yleensä olevan psykopaatteja. [6]

Diktaattorit esimerkiksi valehtelevat toisille ja itselleen. Kun Stalin kutsui jotakuta petturiksi, hän manipuloi myös omaa mieltään. Gaddafi tuntui aidosti uskovan vielä kansannousun alettuakin, että kansa on valmis kuolemaan hänen puolestaan ja oppositio on uhka koko Libyalle. [6]

Oikeat psykopaatit eivät näytä tuntevan mitään. Diktaattorit näyttäisivät tuntevan. Psykologi Scott Atranin tutkimusten mukaan uusnatsi- ja terroristijärjestöjen johtajia ja muita voimaa ihannoivien järjestöjen johtajia näyttää ajavan pikemminkin periaatteellisuus kuin ahneus tai sadismi. [6]

Epärealistinen kupla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diktaattorit alkavat nähdä maailman epärealistisesti ja yksinkertaistetusti, elävät kuplassa, saattavat kuvitella useimpien kannattavan heitä, eikä ympärillä ole arvostelijoita kuplaa rikkomassa. Tästä syystä heidän käyttäytymisensä muuttuu vuosi vuodelta hullummaksi. He elävät fantasiassa, jossa he ovat sankareita, Saddam Hussein vielä vihollisen lähestyessä Bagdadia. Hitlerkin olisi voinut tehdä rauhan ajoissa, mutta diktaattori saattavat taistella loppuun asti, vaikka olisi järkevämpää paeta tai neuvotella sopimus ajoissa. [6]

Valta muuttaa ihmistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zimbabwen Robert Mugaben kerrotaan olleen nuorempana askeettinen, kohtelias ja tarkasti muita kuunteleva, mutta ehkä valta teki hänestä nykyisenlaisen.[6] Valta saa ihmisen vähitellen huonommaksi kuuntelemaan muita ja taipuvaksi uskomaan saavutuksikseen asioita, jotka johtuivat sattumista.[7]

Stressin puute voi helpottaa moraalittomuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikkelissaan “How Power Corrupts” tutkijaryhmä arvelee vallan vähentävän stressiä - vaikkapa autoilusta ja asuntolainoista - ja siten kortisolin eritystä. Siksi heillä on kapasiteettia erityisen stressaaviin asioihin kuten moraalittomat teot, ja vähemmän taipumusta katua. Esimerkiksi rutiininomainenkin valehtelu on hyvin stressaavaa. Kun testihenkilöille annettiin iso toimisto ja päällikkyys, he tekivät vaikeita päätöksiä paljon helpommin kuin alaisiksi asetetut ja heillä oli vähemmän kortisolia ja stressipisteitä. [6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Diktatuuri. Teoksessa Suomalainen tietosanakirja 1, a–din. Espoo: Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-4472-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sanasto Urantia-säätiö. Viitattu 19.11.2009.
  2. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  3. a b c d e Suomalainen tietosanakirja 1, 1988.
  4. Halmesvirta, Anssi ym.: Historian sanakirja. Jyväskylä Helsinki: Gummerus, 1997. ISBN 951-20-5089-7.
  5. The Dictator: Why do autocrats do strange things?, Helier Cheung, BBC News, 14 May 2012.
  6. a b c d e f The Psychology of Dictatorship: Why Gaddafi Clings to Power, Time, May 26, 2011.
  7. Could You Become a Dictator?, Stephanie Pappas, Live Science, February 11, 2011.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ambrose, Tom: Hirmuvaltiaita vai valtiomiehiä? Tyranniuden lyhyt historia. (The nature of despotism: From Caligula to Mugabe, the making of tyrants, 2008.) Suomentanut Veli-Pekka Ketola. Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-204-6.
  • Shaw, Karl: Hullut diktaattorit!. (Power mad! A book of deranged dictators, 2004.) Suomentanut Mikko Metsämäki. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7116-6.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.