Abu Talib

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Abu Talib ibn 'Abd al-Muttalib (arab. أبو طالب بن عبد المطلب‎‎) (549 - 619) oli arabijohtaja, Banū Hāshim -klaanin johtaja. Hän oli naimisissa Fatima bint Asadin kanssa ja oli islamin profeetan Muhammadin setä. Abu Talib kasvatti ja tuki Muhammadia siitä lähtien, kun hänen vanhempansa ja isoisä olivat kuolleet.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamia edeltävä aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abu Talib oli Abdul Muttalibin ja Fatimah bint Amrin poika. Historioitsijoiden mukaan hänen oikea nimensä oli Imraan. Hän oli profeetta Muhammadin isän, 'Abdullah ibn 'Abdul Muttalibin, veli. Muhammadin isä sairastui vakavasti ja kuoli ennen Muhammadin syntymää. Abu Talib kuului jaloon Banū Hāshim -klaaniin. Hänellä oli korkea asema ja mekkalaiset kunnioittivat häntä paljon. Abu Talib omisti hyvin menestyvän yrityksen.

Muhammadin äidin, Aminah bint Wahabin, kuoleman jälkeen Abdul Muttalib (Abu Talibin isä, Muhammadin isoisä) otti Muhammadin hoiviinsa. Kun Muhammad oli 8-vuotias, Abdul Muttalib kuoli ja Abu Talib alkoi pitää huolta veljenpojastaan. Kun Muhammad kasvoi, hän alkoi työskennellä sedälleen ja otti vastuun Abu Talibin pojasta, Ali ibn Abu Talibista.[1]

Abu Talib kärsi taloudellisen kriisin koetellessa Mekkaa, joten Muhammad pyysi setiään Hamzaa ja Al-Abbasia auttamaan setäänsä Abu Talibia adoptoimalla hänen lapsiaan, joko Ja'farin, Talibin, Aqeelin tai Alin. He keskustelivat asiasta Abu Talibin kanssa, joka sanoi: "Jättäkää Aqeel minulle ja ottakaa mitä haluatte!" Abu Talib rakasti Aqeelia. Al-Abbas valitsi Talibin, Hamza Ja'farin ja Muhammad Alin. Muhammad sanoi: "Olen valinnut sen, jonka Allah on valinnut."

Abu Talib ja islamin leviäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme vuotta sen jälkeen, kun Muhammad väitti saaneensa ensimmäisen ilmestyksen, Allah käski häntä julkistamaan sen ilmoittamalla jakeen "Varoita lähintä sukuasi".[2] Muhammad väitti saaneensa tämän määräyksen ja kutsui ihmisiä päättäväisesti islamiin. Hän pyysi serkkuaan Alia kutsumaan hashemiitteja, Abdul Muttalibin lapsia, Nawfalin lapsia ja Abd Manafin lapsia sekä tarjoamaan lammasta, noin kilon vehnää ja kolme litraa jogurttia. Kutsuvieraina oli 40 miestä, joiden joukossa olivat muun muassa Al-Abbas ja Abu Lahab. Muhammad tarjosi ruokaa ja sanoi heille: "Syökää Allahin nimeen." Heillä oli ruokaa ja jogurttia kunnes he olivat täynnä vaikka ruokaa ei ollut paljon. Muhammad halusi puhua ja kaikki olivat hiljaa, paitsi Ali, joka sanoi: "Minä, oi Allahin lähettiläs, olen visiirisi." Mutta Abu Lahab keskeytti nopeasti sanomalla: "Emme ole nähneet samanlaisia taikoja kuin tänään. Anna meidän mennä!" Kaikki lähtivät ja osa pilkkasi Muhammadia, joka ei saanut mahdollisuutta puhua. Seuraavana päivänä Muhammad kutsui heidät uudelleen aterialle. He söivät ja joivat ja Muhammad piti heille puheen sanoen: "Oi Abdul Muttalibin lapset, kautta Allahin, en tiedä, että nuori mies arabeista olisi tuonut kansalleen jotain parempaa kuin mitä minä olen tuonut teille (eli islamin). Olen tuonut teille tämän ja tuonpuoleisen elämän hyvän. Kaikkivaltias Allah on käskenyt minua kutsumaan teitä islamiin. Ketkä teistä tukevat minua tässä asiassa olemalla veljeni, vartijani ja seuraajani?"

Kaikki olivat hiljaa, paitsi Ali, joka sanoi: "Minä, oi Allahin profeetta, olen visiirisi." Vain Muhammadin setä Abu Talib ja Abu Talibin poika Ali kuuntelivat.[3]

Muhammadin suojeleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Muhammad alkoi kertoa islamin viestistä, muiden quraishilaisten heimojen jäsenet tunsivat Muhammadin uhkaavan heitä yhä enemmän. Yrittäessään hiljentää Muhammadin, he kääntyivät Abu Talibin puoleen. Paineista huolimatta Abu Talib tuki ja puolusti Muhammadia. Hän uhrasi paljon suojellakseen veljenpoikaansa Muhammadia ja täten myös islamia.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abu Talib oli kuolinvuoteellaan, kun Mekan Quraishin johtajat tulivat vierailemaan hänen ja Muhammadin luona pyytääkseen heitä lopettamaan islamilaisen viestin saarnaamisen tai tehdäkseen uskonnollisen sopimuksen. Abu Talib kuoli vuonna 619 tai 623[4], samoihin aikoihin kuin Muhammadin vaimo Khadija. Tämä vuosi oli Muhammadin elämän surullisin vuosi, Aam al-huzn (arab. عام الحزن‎). Sedän ja vaimon kuoltua, Muhammad oli menettänyt rakkaimpansa.

Pian setänsä ja vaimonsa kuoleman jälkeen Allah käski Muhammadia jättämään Mekan ja menevän Yathribiin (Medinaan), koska hänen henkensä olisi uhattuna, jos hän jäisi Mekkaan. Quraishin johtajat yrittivät tappaa hänet ja hänen seuralaisensa, koska he saarnasivat islamilaista viestiä. Muutosta Medinaan alkoi Hijra.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abu Talibilla oli neljä poikaa

ja kaksi tytärtä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sahih at-Tirmidhi (vol. 2, s. 301), At-Tabaqat Al-Kubra - ibn Sa'd (vol. 3, s. 12), Usd Al-Ghabah (vol. 4, s. 17), Kanzol Ummal (vol. 6, s. 400), Tareekh At-Tabari (vol. 2, s. 55), Tareekh Baghdad (vol. 2, s. 18)
  2. Koraani 26:214
  3. Tareekh Al-Tabari (vol. 2, s. 63), Tareekh ibn Al-Atheer (vol. 2, s. 24), Musnad of Ahmed ibn Hanbal (vol. 1, s. 159), As-Seera An-Nabawiyyah by ibn Katheer (vol. 1, s. 457-459).
  4. Khadija bint Khuwaylid (A.S)