Banū Hāshim

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maurycy Apfelbaum: Beduiini kamelin selässä

Banū Hāshim (arab. بنو هاشم‎) oli islamilaisen historiankirjoituksen mukaan arabialaisen Quraiš-heimon klaani. Profeetta Muhammad oli tämän klaanin jäsen; hänen isoisoisänsä oli Hashim ibn 'Abd Manaf, jonka mukaan klaani on nimetty.[1] Tämän klaanin jäseniin viitataan hašemiitteinä ja he käyttävät sukunimeä Hašhemi. Quraiš-heimon muita klaaneja olivat Banū Abd Shams, Banū Al-Muttalib ja Banū Nawfali.

Muhammedin sedän Abbas ibn Abd-al-Muttalibin jälkeläisten sukunimi on Abbasi, mistä tulee dynastian nimi abbasidit. Muhammadin jälkeläiset käyttävät yleensä nimeä Abbasi al-Hashmi, El Abbasy tai Hussaini tai titteleitä Sayyid tai Sharif.

Sukulaisuus tai läheisyys profeetta Muhammediin muuttui kunnia-asiaksi arabimaailmassa heti islamin syntyessä. Kun Ibn Ishaq kirjoitti Bagdadissa 760-luvulla Muhammedin ensimmäisen elämäkerran, hän asetti arabisuvut arvojärjestykseen kertomalla kuka oli "ensimmäisenä" kääntynyt islamiin tai missä järjestyksessä ei-isät olivat puristetaneet Muhammedin kättä.[2] Lähisukulaisuus Muhammedin kanssa on nykyaikaan saakka pysynyt tärkeänä tapana legitimoida valtaa. Jordanian[3] ja Marokon[4] kuningassuvut katsovat kuuluvansa Banū Hāshimiin, koska pitävät itseään Fatiman ja Alin jälkeläisinä. Myös Syyriassa (1920), Irakissa (1921–1958) ja Libyassa[5] (1951–1969) 1900-luvulla vaikuttaneet hallitsijat ovat pitäneet itseään hašemiitteina, samoin Hijazin kuninkaat (1916–1925) sekä kaikki Mekan šarifit eli kuvernöörit aina vuoteen 1925 saakka. [3] Samoin Irakin presidentti Saddam Hussein katsoi lukeutuvansa Muhammedin sukulaisiin.

Historiatieteen näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut historioitsijat katsovat että sekä Muhammedin klaani Banū Hāshim että hänen heimonsa Quraiš ovat keksittyjä käsitteitä. Patricia Cronen mukaan historiankirjoitus ei tunne Quraiš -heimoa ennen 700-lukua.[6] Sitä koskevat tiedot alkavat vasta 700-luvun lopulta Ibn Ishaqin kirjoittaman Muhammed -elämäkerran myötä.[1] Sana "quraiš" esiintyy Koraanissa vain kerran: "Quraišin yhteenliittymisen tähden, talvi- ja kesäkaravaaninsa tähden palvelkoot ihmiset tämän temppelin Herraa" (Koraani 106:1-3).[7] Christoph Luxenberg pitää mahdollisena, että ajatus Quraish -heimosta syntyi käännösvirheen tuloksena (quraysh - qarish) siten, että alkuperäinen Koraanin sana olisikin tarkoittanut yhden heimon sijaan niiden liittoa (qarish, lat. foederati). Liittolaiset eli foederati palvelivat Rooman sotajoukkojen apuvoimina.[8] Kyseessä olisi siten fiktiivinen tarina. Koraanin suuraa 106 pidetään usein suuran 105 jatkeena.[9] Siinä kerrotaan sotaretkestä, jonka yhteyteen maininta liittolaisjoukoista hyvin sopii.

Ensimmäinen Muhammedista kertovan elämäkerran mukaan Muhammedin isoisän isä oli nimeltään Hašim.[10] Esi-isän ja klaanin nimi on Volker Poppin mukaan voinut todellisuudessa syntyä seuraavalla tavalla. Abbasidit tunnettiin 700-luvulla aluksi nimellä Banū Hāshim, joka tarkoitti "Hašimin seuraajia". Koska "Hishām" on sanan "Masih" eli "Messias" anagrammi, Popp pitää mahdollisena, että nimi viittasi messiaaniseen iranilais-kristilliseen liikkeeseen, joka halusi palauttaa valtaan oikean uskonnon.[11] Ibn Ishaqin Muhammed-elämäkerta kirjoitettiin abbasidien valtaannousun jälkeen, ja siinä uusi hallitsijasuku tällaisten viittausten avulla voitiin osoittaa Muhammedin perillisiksi.[11]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Banū Hāshim.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9. (saksaksi)
  • Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic reading of the Koran: a contribution to the decoding of the language of the Koran. Berliini: Hans Schiler, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 14-175. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1999.
  2. Jansen. H.: Mohammed. Eine Biographie, s. 204. Verlag C.H. Beck, 2008.
  3. a b Why Britain created monarchies in the Middle East New Statesman. 15.8.2014. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)
  4. Baker Institute report examines Morocco and Islamist politics post-Arab Spring Rice University. 5.6.2018. Arkistoitu 24.10.2018. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)
  5. Man in the News; Desert Monarch; Sayid Mohammed Idris el-Mahdi es-Senussi The New York Times. 23.3.1964. Viitattu 24.10.2018. (englanniksi)
  6. Patricia Crone: Meccan Trade and the Rise of Islam. Gorgias Press, 1987/2004.
  7. Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.
  8. Christoph Luxenberg: The Syro-aramaic Reading of the Koran. A Contribution of the Decoding of the Language of the Koran., s. 236-237. Hans Schiler, 2007.
  9. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 228. Basam Books, 2008.
  10. Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume, s. 183. Oxford University Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
  11. a b Popp, 2013, s. 141