Taqiyya

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Al-Taqiyya eli taqiyya tarkoittaa muslimin oikeutta uhkaavassa tilanteessa kieltää uskonsa. [1] [2] Arabiankielinen sana tarkoittaa sananmukaisesti suojautumista tai pään peittämistä.

Periaate kuuluu erityisesti šiialaisuuteen, sillä šiiat ovat usein eläneet uhattuna vähemmistönä sunnimuslimien keskuudessa. Sunneille käsite on vieraampi, mutta se kuuluu silti islamiin yleisesti. Muslimin oikeus kieltää uhattuna ollessaan oma uskonsa on teko, johon luvan katsotaan löytyvän Koraanin seuraavista säkeistä:

  • "Uskovat älkööt ottako uskottomia suojelijoikseen toisten uskovien sijasta. Joka näin tekee on sanoutunut irti Jumalasta, paitsi jos pelkäätte heitä." (3:28)
  • "Joka luopuu uskostaan, paitsi jos hänet pakotetaan siihen... saa Jumalan vihan päälleen." (16:106)

Myös haditheista löytyy tukea taqiyya-periaatteelle. Esimerkiksi Al-Tirmidhi kertoo:

  • Asma bint Yazid kertoi, että Jumalan lähettiläs sanoi: "Valehteleminen on laitonta paitsi kolmessa tapauksessa: kun mies sanoo jotain vaimolleen miellyttääkseen tätä, kun valehdellaan sodassa ja kun valehdellaan tarkoituksella luoda sopua ihmisten välille." [3]

Taqiyyan periaate ei oikeuta valehtelemaan yleisesti eikä mistä syystä tahansa. Islam kieltää erityisesti "omalle veljelle" eli toiselle muslimille valehtelun.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John L. Esposito: Taqiyah The Oxford Dictionary of Islam. 2003.
  2. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 181. Otava, 2004.
  3. at-Tirmidhi: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips Jami at-Tirmidhi. English translation: Vol. 4, Book 1, Hadith 1939. sunna.com.
  4. Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 804 (73.6). amana publications, 2017.