Almu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Almu (vanhassa suomessa almusa) on varsinkin uskonnollisissa yhteyksissä käytetty termi, jolla tarkoitetaan lähimmäisten auttamista jonkin ruumiillisen laupeudentyön[1], tavallisesti rahalahjoituksen avulla. Monet uskonnot kehottavat tunnustajiaan antamaan köyhille almuja tai katsovat sen suorastaan uskonnolliseksi velvollisuudeksi.

Katolisen uskon mukaan "almujen antaminen köyhille on todistus veljellisestä rakkaudesta ja Jumalalle mieluinen oikeudenmukainen teko"[2]. Kristityt voivat myös almujen antamisen avulla auttaa kiirastulessa olevia sieluja pääsemään taivaaseen.[3]

Almujen antaminen, samoin kuin paasto ja rukous, on tapa tehdä parannusta. Kaikki ne ilmentävät kääntymystä suhteessa omaan itseen, Jumalaan ja lähimmäiseen. Varsinkin ne liittyvät katumuksen harjoittamiseen adventin ja paaston ajalla sekä perjantaisin, jolloin kirkko muistelee Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa.[4]

Almujen antaminen uskonnollisena velvollisuutena on myös yksi islamin viidestä peruspilarista. Koska niiden antamisesta on tarkat ohjeet, niiden suorittaminen on rinnastettavissa veroihin, ja niitä tarkoittava termi zakat onkin toisinaan suomennettu almuveroksi.

Ruotsiksi almu on almosa. O äännetään tässä u:na. Tästä saatiin vanhan suomen kielen almua tarkoittanut sana almusa. Suomalaiset luulivat, että almusa-sanan loppu -sa oli pääte ja sanan nominatiivi oli almu. He jättivät tuon päätteeksi luulemansa sanan osan pois.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Katolisen kirkon katekismus, 2447
  2. Katolisen kirkon katekismus, 2462
  3. Katolisen kirkon katekismus, 1032
  4. Katolisen kirkon katekismus, 1434
  5. Veijo Meri: Sanojen synty

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]