Kirje heprealaisille
| Kirje heprealaisille | |
|---|---|
| Πρὸς Ἑβραίους ἐπιστολή | |
| Raamattu Uusi testamentti |
|
 Heprealaiskirjeen armeniankielistä käsikirjoitusta, 400–500-luku. |
|
| Synty | |
| Kirjoittaja (perint.) | tuntematon |
| Kirjoituspaikka | tuntematon[1] |
| Kohde | juutalaiskristityt |
| Ajoitus | n. 60–69 jaa.[1] |
| Teksti | |
| Genre | kirje |
| Alkukieli | koinee-kreikka |
| Lyhenne | Hepr. |
| Lukuja | 13 |
| Jakeita | 303 |
| Edeltävä: < Filem.Seuraava: Jaak. > |
|
Kirje heprealaisille eli Heprealaiskirje (m.kreik. Πρὸς Ἑβραίους ἐπιστολή, Pros Hebraiūs epistolē) on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut joku apostoleista tai heidän läheisistään juutalaisuudesta kääntyneille kristityille Jerusalemissa ja Syyriassa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heprealaiskirjeen kirjoittajaa ei tunneta. Sitä pidettiin aiemmin apostoli Paavalin kirjoittamana. Kuitenkin jo varhain tiedostettiin, että kirjeen hyvin taidokas ja puhdas kreikka poikkeaa hyvin paljon Paavalin kirjeissä käytetystä kielestä. Tämän totesi Eusebiuksen mukaan muun muassa Klemens Aleksandrialainen ja Origenes.
Kirje itse ei osoita kirjoittajaksi ketään nimeltä mainittua henkilöä, päinvastoin kuin Paavalin kirjeissä. Samoin vaikka monet kirjeessä esitetyt ajatukset ovat hyvin ominaisia Paavalille, sen kirjoitustyyli on kuitenkin hyvin erilainen. Se ei esimerkiksi ala Paavalille tyypillisellä johdannolla. Kirje ei millään tavalla yritä itse esittää, että se olisi jotenkin tarkoitettu Paavalin kirjoittamaksi.
Kirjeen todellisesta kirjoittajasta on ollut useita erilaisia mielipiteitä. Kirjeen kirjoittajiksi on arvioitu muun muassa Barnabasta, Apollosta, Luukasta, Siilasta, Klemens Roomalaista sekä jotain tuntematonta aleksandrialaista kristittyä. Kaksi ensin mainittua ovat vahvimmat kandidaatit. Muun muassa Tertullianus antoi kirjeelle nimen Barnabae titulus ad Hebraeos. Luther puolestaan esitti ensimmäisenä Apollosta.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eri puolilla Rooman valtakuntaa oli hyvin paljon juutalaisuudesta kääntyneitä kristittyjä, mutta Heprealaiskirjeen kohteena olevat "heprealaiset" kristityt ovat niitä juutalaiskristittyjä, jotka asuivat Jerusalemissa ja Syyriassa. He olivat yhden "seurakunnan tukipylvään", Jaakobin, seuraajia. Kirje osoittaa heille varoituksen: Älkää sortuko takaisin Mooseksen lain alle.
Kirje koostuu kahdesta osasta, opillisesta osasta (1–10:18) ja käytännöllisestä osasta (10:19–13). Kirjoittajan tavoitteena oli osoittaa uusi tulkinta Mooseksen lain merkityksestä ja lopullisesta tarkoituksesta. Hän halusi osoittaa, että laki on tarkoitettu symboliseksi ja ikään kuin väliaikaiseksi. Hän selittää, että leeviläinen pappeus oli vain esikuva Jeesuksen tehtävälle ja että laissa määrätyt uhrit olivat esikuvia ristiinnaulitsemiselle. Evankeliumin tehtävänä ei ollut muuttaa lakia vaan peittää ja syrjäyttää se. Tarkoituksena oli vastustaa niitä juutalaiskristittyjä, jotka halusivat sotkea juutalaisia tapoja ja lakeja kristinuskoon, vaikka sinällään hyväksyivätkin Jeesuksen messiaaksi. Kaiken kaikkiaan kirje toistaa Paavalinkin kirjeissään esittämän näkemyksen, jonka mukaan uusi liitto oli korvannut vanhan.
Kirjeessä on hyvin paljon viittauksia Vanhaan testamenttiin, erityisesti Septuagintassa esiintyvässä muodossa, sekä kaikkiin muihin paitsi kahteen Paavalin kirjeistä. Sitä on pidetty eräänlaisena täydennysosana Roomalaiskirjeeseen ja Galatalaiskirjeeseen sekä kommentaarina Kolmanteen Mooseksen kirjaan ja juutalaisen lain määräämään temppelipalvelukseen yleensä. Koska kirjeessä viitataan usein temppelipalvelukseen nykyisessä aikamuodossa, kirjettä on ajateltu myös kirjoitetuksi ennen Jerusalemin tuhoamista vuonna 70, mutta todisteet eivät riitä tällaisen johtopäätöksen tekemiseen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Review of Every Book in the Bible Bible Overview. Daily Bible Online. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 12.12.2016.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Peltola, Olavi: ”Kirje heprealaisille”, Löytöretki Uuteen testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-362-9. Teoksen verkkoversio.
- Thurén, Jukka Thuren: Heprealaiskirje. Aurinko, 2012. ISBN 9789522301888.
Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Armstrong, Karen: The Epistle of Paul the Apostle to The Hebrews. The Pocket Canons. Canongate Books, 1999. ISBN 0857861093.
- Bruce, F. F.: The Epistle to the Hebrews. New international commentary on the New Testament. Wm. B. Eerdmans Publishing, 1990. ISBN 0802825141.
- Cockerill, Gareth Lee: The Epistle to the Hebrews. The New International Commentary on the New Testament 29. Wm. B. Eerdmans Publishing, 2012. ISBN 0802824927.
- Ellingworth, Paul: The Epistle to the Hebrews: A Commentary on the Greek Text. New international Greek Testament commentary. Wm. B. Eerdmans Publishing, 1993. ISBN 0853645345.
- Vanhoye, Albert: Structure and Message of the Epistle to the Hebrews. Subsidia Biblica 12. Gregorian Biblical BookShop, 1989. ISBN 8876535713.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirje heprealaisille Wikimedia Commonsissa
Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
- Kirje heprealaisille (Arkistoitu – Internet Archive) (1992)
- Kirje heprealaisille[vanhentunut linkki] (1938)
- Kirje heprealaisille. Suomenkieliset käännökset (1992, 1938 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä kreikankielinen alkuteksti (mm. Westcott-Hort -laitos). Uskonkirjat.net.
- Kirje heprealaisille (1938, 1776 ja 1642). Finbible – suomalaisia raamatunkäännöksiä.
- Kirje hebrealaisille, aramea – suomi. Suomennos Tuomas Levänen.
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fonck, Leopold: Epistle to the Hebrews Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
- Hujanen, Pasi & Luomaranta, Esa: Kirje heprealaisille. SLEY:n raamattuluennot.
- Kirby, Peter (toim.): The Book of Hebrews. Early Christian Writings. (englanniksi)
- Nissilä, Keijo: Teologi ja sielunpaimen : hebrealaiskirjeen kirjoittaja sielunhoitajana : eksegeettinen tutkielma, 1981.