Toinen Pietarin kirje

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toinen Pietarin kirje
Ἡ ἐπιστολὴ τοῦ Πέτρου Β΄
Raamattu
Uusi testamentti
Toisen Pietarin kirjeen alku Bodmerin papyruksessa VIII.
Toisen Pietarin kirjeen alku Bodmerin papyruksessa VIII.
Synty
Kirjoittaja (perint.) Pietari
Kirjoituspaikka Rooma[1]
Ajoitus toinen vuosisata
Teksti
Genre kirje
Alkukieli koinee-kreikka
Lyhenne 2. Piet.
Lukuja 3
Jakeita 61
Edeltävä:
< 1. Piet.
Seuraava:
1. Joh. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista

Toinen Pietarin kirje (m.kreik. Ἡ ἐπιστολὴ τοῦ Πέτρου Β΄, Hē epistolē tū Petrū 2) on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Kirjeen aloitusjae sanoo kirjoittajan olevan "Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli", joka on identifioitu samaksi henkilöksi kuin apostoli Pietari. Joidenkin nykytutkijoiden mukaan Pietari ei olisi kirjeen kirjoittaja ja kirje olisi kirjoitettu vasta ensimmäisellä vuosisadalla[2]. Toiset tutkijat sijoittavat kirjeen 60-luvun puoliväliin ja apostoli Pietarin kirjoittamaksi. Varhaisempaan ajoitukseen viittaa tekstin sisällön samankaltaisuus Ensimmäisen Pietarin kirjeen kanssa, viittaus Paavalin kirjeeseen kohdassa 3:15–16 sekä viittaus Pietarin tulevaan marttyyrikuolemaan kohdassa 1:14 [3]. Mikäli tekstin tulkitsee kirjaimellisesti, sen ajoittuisi näin ollen ajanjaksolle 65–68 jKr koska Pietari kuoli Neron vainoissa noin vuonna 68.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjeen aloitusjae sanoo kirjoittajan olevan "Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli", joka on identifioitu samaksi henkilöksi kuin apostoli Pietari. Missään muualla Uuden testamentin alkutekstissä hänestä ei kuitenkaan käytetä nimeä Simôn Symeôn Petros, eli Simon Simeon Pietari. Kirje antaa ymmärtää, että se on kirjoitettu vain hieman ennen Pietarin kuolemaa (1:14).

Kirjeen hyväksyminen Uuden testamentin kaanoniin kohtasi epilyjä ja siitä tulikin viimeinen kaanoniin hyväksytyistä kirjoista. Kirje hyväksyttiin kaanoniin Laodikean kirkolliskokouksessa vuonna 372 Athanasioksen ja Augustinuksen vaikutuksesta.

Osa tutkijoista epäilee, ettei Pietari olisi kirjeen kirjoittaja. Kirjoittajaa kohtaan oli epäilyksiä jo antiikin aikana. Hieronymus puhui kirjeen autenttisuuden puolesta, mutta kirjoitti teoksessaan De viris illustribus: "Hän kirjoitti kaksi kirjettä, joita kutsutaan katolisiksi, toinen niistä, johtuen tyylinsä eroista ensimmäiseen verrattuna, ei monien mielestä ole hänen". Myös Origen (n. 185–254) epäili kirjeen autenttisuuttta, mutta myöhemmin hyväksyi kirjeen apostoli Pietarin kirjoittamaksi [4].Kuten Hieronymuskin kirjoitti, kirjeen kielellinen tyyli eroaa huomattavasti Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä . Kirjeen tyyliä voisi sanoa korusanaiseksi ja retoriseksi. Jotkut tutkijat ovat selittäneet nämä erot sillä, että Barnabas tai joku muu oli auttanut Pietaria ensimmäisen kirjeen kirjoittamisessa, kun taas toinen kirje oli hänen omaa käsialaansa. Toisaalta Ensimmäisessä ja Toisessa Pietarin kirjeessä on paljon sisällöllisiä yhtäläisyyksiä.

Kirjeen ajoitus jakaa tutkijoita. Osa on sitä mieltä, että kirje on kirjoitettu 60-luvun puolivälissä. Osa puolestaan ajoittaa kirjeen vasta toiselle vuosisadalle. Myöhäisemmän ajoituksen todistusaineistoksi on esitetty kirjeessä olevia viittauksia Paavalin kirjeisiin (3:15-16), jolloin oletetaan, että kirjeet ovat yleisesti tunnettuja lukijoille, eli että ne olisi koottu ja julkaistu ja niistä olisi tullut osa kirkoissa luettua kirjallisuutta kirjeen kirjoittamisen aikaan. Ne tutkijat jotka päättelevät Pietarin kirjeen kirjoittajaksi ja ajoittavat kirjeen 60 luvulle katsovat, että Paavalin kirjeet eri seurakunnille oli koottu ja julkaistu kaikille luettavaksi jo 60-luvulla, jolloin Pietari kuoli.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteenveto:

  • Alkutervehdys (1:1-2)
  • Kutsutut ja valitut (1:3-15)
  • Kristuksen kirkkaus ja profeettojen sana (1:16-21)
  • Väärät opettajat (2)
  • Jeesuksen paluu (3)

Jotkut tutkijat katsovat, että kirje oli tarkoitettu täydennykseksi Pietarin ensimmäiselle kirjeelle. Ensimmäisessä kirjeessä Pietari oli opettanut, että Jeesuksen toinen tuleminen koittaisi pian. Toiseen kirjeen kirjoittamisen aikaan apostoli halusi selittää seurakunnalle miksi toinen tuleminen ei ollut vielä tapahtunut (3:9).

Kirje sisältää 11 viittausta Vanhaan testamenttiin. Se sisältää myös harvinaisen viittauksen yhteen Paavalin kirjeistä, jotkut pitävät viittauksen kohteena olevaa kirjettä Ensimmäisenä kirjeenä tessalonikalaisille (1 Tess. 4:13-5:11).

Kirje jakaa myös paljon yhteisiä ajatuksia Juudaksen kirjeen kanssa. Tämä on kiinnostanut tutkijoita. Mahdollisia selityksiä ovat se, että sekä Pietari että Juudas käyttivät kirjeidensä pohjana yhteistä lähdettä tai että Pietari lainaa Juudaksen kirjettä [5].

Kirjeessä on yhtäläisyyksiä myös Pietarin ilmestykseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Review of Every Book in the Bible Bible Overview. Daily Bible Online. Viitattu 12.12.2016. [vanhentunut linkki]
  2. Outi Leppä: Pseudepigrafia antiikin maailmassa Eksegetiikan menetelmien oppimisympäristö. Helsingin yliopisto. Viitattu 7.3.2018.
  3. John H. Elliott: Book Reviews: Richard J. Bauckham, Jude, 2 Peter. Word Biblical Commentary, 50. Waco, TX: Word Books, 1983. Pp. xix+357. Cloth. N.P. Biblical Theology Bulletin: Journal of Bible and Culture, 1986-08, nro 3, s. 119–120. doi:10.1177/014610798601600309. ISSN 0146-1079. Artikkelin verkkoversio.
  4. A. T. Robertson: Book Review: I. New Testament: The Epistle of St. Jude and the Second Epistle of St. Peter. Review & Expositor, 1908-07, nro 3, s. 420–420. doi:10.1177/003463730800500309. ISSN 0034-6373. Artikkelin verkkoversio.
  5. Paul Foster: Book Review: PILLAR COMMENTARY ON 2 PETER AND JUDE Peter H. Davids, The Letters of 2 Peter and Jude (PNTC; Nottingham/Grand Rapids, MI: Apollos/ Eerdmans, 2006. £21.99. pp. xxxii + 348. ISBN 1—84474—151— 6). The Expository Times, 2007-05, nro 8, s. 405–406. doi:10.1177/00145246071180081007. ISSN 0014-5246. Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peltola, Olavi: ”Toinen Pietarin kirje”, Löytöretki Uuteen testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-362-9. Teoksen verkkoversio.
  • Thurén, Jukka & Thurén, Lauri: Katoliset kirjeet : Jaakobin kirje, Ensimmäinen Pietarin kirje, Toinen Pietarin kirje, Ensimmäinen Johanneksen kirje, Toinen ja kolmas Johanneksen kirje, Juudaksen kirje. Aurinko, 2007. ISBN 978-951-618-842-6.

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mayor, Joseph B.: The Epistle of St. Jude and the Second Epistle of St. Peter: Greek Text with Introduction, Notes and Comments. Wipf and Stock Publishers, 2004. ISBN 1592447562.
  • Phillips, John: Exploring the Epistles of Peter: An Expository Commentary. The John Phillips Commentary Series 16. Kregel Academic, 2005. ISBN 0825433827.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirby, Peter (toim.): 2 Peter. Early Christian Writings. (englanniksi)
  • Thurén, Lauri: Toinen Pietarin kirje. SLEY:n raamattuluennot.
  • Vander Heeren, Achille: Epistles of Saint Peter Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)