Saara (Raamattu)

Saara (hepr. "ruhtinatar") on Raamatun henkilö, Abrahamin sisarpuoli ja vaimo. Saara oli alun perin nimeltään Saarai. Hän oli Iisakin äiti. Iisakista polveutui Israelin kansa.

Nimen Saara Saarai sai Jumalan luvattua hänestä polveutuvan suuren kansan: Ensimmäinen Mooseksen kirja:

»Ja Jumala sanoi Aabrahamille: "Älä kutsu vaimoasi Saaraita enää Saaraiksi, vaan Saara olkoon hänen nimensä.
Ja minä siunaan häntä ja annan hänestäkin sinulle pojan; niin, minä siunaan häntä, ja hänestä tulee kansakuntia, polveutuu kansojen kuninkaita.»

Elämä Raamatun mukaan

Saara oli kymmenen vuotta Abrahamia nuorempi ja meni tämän kanssa naimisiin, kun he asuivat kaldealaisessa Urin kaupungissa.Saara oli noin kuusissakymmenissä, kun hän lähti Abrahamin mukana Urista ja asettui asumaan Haraniin. 65-vuotiaana hän lähti miehensä kanssa Haranista Kanaanin maahan. Siellä he asuivat jonkin aikaa vuoristossa sekä monissa muissa paikoissa, ennen kuin nälänhätä pakotti heidät menemään Egyptiin.

Vielä ikääntyneenäkin Saara oli kaunis. Sen vuoksi Abraham oli etukäteen pyytänyt, että aina kun olisi tarpeellista heidän matkansa aikana, Saara sanoisi Abrahamin olevan hänen veljensä, jotteivät toiset tappaisi Abrahamia saadakseen Saaran. Egyptissä tämä johti siihen, että Saara vietiin faaraon ruhtinaiden kehotuksesta tämän huonekuntaan. Jumalan puuttuminen asiaan esti kuitenkin faaraota kajoamasta häneen. Sitten faarao palautti Saaran Abrahamille ja pyysi heitä lähtemään maasta. Lisäksi hän huolehti siitä, että Abraham ja hänen omaisuutensa saatettiin turvallisesti matkaan.

Kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Saara ja Abraham olivat alun perin saapuneet Kanaanin maahan, 75-vuotias Saara pyysi miestään olemaan sukupuolisuhteissa hänen egyptiläisen palvelijattarensa Hagarin kanssa, jotta Saara saisi hänestä lapsia. Kun Hagar sai tietää olevansa raskaana, hän alkoi halveksia emäntäänsä. Saaran valitettua asiasta Abrahamille, tämä antoi vaimolleen täydet valtuudet kohdella Hagaria kuin palvelijatartaan. Saaran nöyryytettyä Hagaria tämä pakeni emäntäänsä mutta palasi sitten Jumalan ohjeiden mukaisesti, minkä jälkeen hän synnytti Ismaelin. Saara ja hänen miehensä asettuivat asumaan Gerariin. Sielläkin Abraham sanoi vaimoaan sisarekseen. Sitten Gerarin kuningas Abimelek lähetti hakemaan Saaran. Jälleen Jumalan puuttuminen asiaan esti Saaraan kajoamisen. Palauttaessaan Saaran Abrahamille Abimelek antoi tälle karjaa sekä palvelijoita ja palvelijattaria.

Kun Saara vanhoilla päivillään kuuli vielä synnyttävänsä pojan, hän ei ottanut Jumalan lupausta vakavasti vaan nauroi lupaukselle. Kuitenkin 90-vuotiaana Saaralla oli ilo synnyttää Iisak. Silloin hän huudahti: ”Jumala on valmistanut minulle naurun: jokainen, joka kuulee siitä, nauraa minulle.” Tämä tarkoitti ilmeisesti lapsen syntymän aiheuttamaa ilon ja hämmästyksen naurua. Saara imetti poikaansa viitisen vuotta. Kun Iisak lopulta vieroitettiin, Abraham järjesti suuret juhlat. Tuossa tilaisuudessa Saara näki Hagarin pojan Ismaelin, joka oli nyt noin 19-vuotias, ’ilvehtivän’ eli leikkivän Iisakin kanssa pilkaten häntä. Nähtävästi Saara pelkäsi poikansa Iisakin tulevaisuuden puolesta ja pyysi sen vuoksi Abrahamia lähettämään Hagarin ja Ismaelin pois. Abraham teki niin. Yleisesti otaksutaan, että Saara oli poikansa Iisakin kautta koko Israelin kansan äiti. Suunnilleen 32 vuotta myöhemmin Saara kuoli 127-vuotiaana ja Abraham hautasi hänet ”Makpelan kedon luolaan”.

Raamattu korostaa Saaran kuuliaisuutta ja alamaisuutta miehelleen, ja Uudessa testamentissa häntä pidetään kaikkien kristittyjen vaimojen esikuvana.