Mormonin kirja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”The Book of Mormon” ohjaa tänne. Musikaalista katso The Book of Mormon.

Osa artikkelisarjaa
Mormonismi

USVA headstone emb-11.svg

Historia

Joseph Smith
Ensimmäinen näky
Urim ja tummim· Oliver Cowdery
Martin Harris · David Whitmer
Brigham Young · Sidney Rigdon

Oppi ja rituaalit

Jumala · Pelastussuunnitelma
Oppi kirkosta · Kaste
Konfirmaatio · Endaumentti
Sinetöinti · Pappeus
Avioliitto · Perhe
Moniavioisuus
Viisauden sana
Jumalanpalvelus · Sijaistoimitukset
Valmistavat toimitukset

Pyhät tekstit ja muut julkaisut

Mormonin kirja · Raamattu
Oppi ja liitot · Kallisarvoinen helmi

Toimintatavat ja kulttuuri

Temppeli · Lähetystyö
Apujärjestö · Pyhäkoulu
Apuyhdistys · Alkeisyhdistys
Nuoret miehet · Nuoret naiset

Organisaatio ja johtaminen

MAP-kirkko · MAP-presidentti
Ensimmäinen presidenttikunta
Kaksitoista apostolia
Apostoli · Seitsenkymmenet
Johtava piispakunta
Yleisauktoriteetit
Vaarna · Ylipappi
Piispa

Katso myös

Kritiikki · Jäsenmäärä
Mormonismi Suomessa

n  k  m
Teemasivu

Mormonin kirja on yksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon, mormonien, neljästä pyhästä kirjasta. Se julkaistiin ensimmäistä kertaa 26. maaliskuuta vuonna 1830 Palmyrassa, New Yorkissa 5000 kappaleen painoksena. Sen on kirjoittanut/kääntänyt MAP-kirkon perustaja Joseph Smith nuorempi.

Suomenkielisen Mormonin kirjan ensipainos

MAP-kirkon keskeisiä oppeja on usko Mormonin kirjaan pyhänä kirjoituksena Raamatun ohella. Nykyään kirjaa painetaan 5 miljoonaa kappaletta vuodessa ja koko kirja tai osia siitä on saatavissa 106 kielellä.[1] Ensimmäinen suomenkielinen painos painettiin 1954 Tilgmannin kirjapainossa, Helsingissä.


Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moronin ilmestyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joseph Smith, MAP-kirkon opin mukaan, alkoi saada 1820-luvulla ilmestyksiä, jotka johtivat hänet perustamaan kirkon 1830. Ensimmäinen näky tapahtui vuoden 1820 tienoilla, jossa Smith kertoo isän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ilmestyneen hänelle metsässä lähellä heidän maatilaansa. Smith kertoo seuraavien ilmestysten tapahtuneen Manchesterissa, New Yorkin osavaltiossa vuonna 1823, syyskuun 21. päivänä hänen ollessa 17-vuotias. Vuoden 1838 kirjoittamassa historiassaan hän antaa kuvauksen tapahtumasta. Ollessaan antautuneena rukoukseen perheen ahtaassa hirsimökissä, muiden perheenjäsenten jo mentyä nukkumaan, huoneeseen ilmestyi ”persoona, joka seisoi ilmassa, sillä hänen jalkansa eivät koskettaneet lattiaa. Hänellä oli yllään häikäisevän valkoinen väljä viitta ... Hän kutsui minua nimeltä ja sanoi minulle olevansa Jumalan edestä minulle lähetetty sanansaattaja ja että hänen nimensä on Moroni, että Jumalalla oli minulle työ tehtäväksi.”

Hän sanoi, että oli olemassa talteen pantu kirja, kultalevyihin kirjoitettu, joka kertoi tämän mantereen muinaisista asukkaista ja mistä he olivat lähtöisin. Hän sanoi myös, että siihen sisältyi ikuisen evankeliumin täyteys sellaisena kuin Vapahtaja antoi sen muinaisille asukkaille; edelleen, että oli olemassa kaksi hopeakehyksiin kiinnitettyä kiveä - ja nämä rintakilpeen kiinnitetyt kivet muodostivat niin kutsutut urimin ja tummimin - levyjen mukana talletettuina; ja muinaisina eli entisinä aikoina näiden kivien hallussapitäjät ja käyttäjät olivat ’näkijöitä’; ja että Jumala oli valmistanut ne kirjan kääntämisen tarkoitusta varten.[2]
Maalaus jossa, Joseph Smith vastaanottaa kultalevyt enkeli Moronilta.

Smith kertoo lähteneensä seuraavana päivänä enkelin ohjeiden mukaan läheiselle Kumoran kukkulalle (nimi kukkulalle annettiin vasta levyjen saannin jälkeen eikä sillä välttämättä ole mitään tekemistä kirjassa olevan saman nimisen kukkulan kanssa), josta hän sanoi löytäneensä levyt, kivilokerosta. Yöllä ilmestynyt enkeli kielsi häntä ottamasta levyjä haltuunsa, koska ei ollut vielä valmis toteuttamaan Jumalalta saamaansa tehtävää. Seurasi 4 vuoden koeaika, jonka aikana Smith kävi vuosittain kukkulalla saamassa lisää ohjeita enkeliltä. Vihdoin 1827 Smith sai levyt haltuunsa ja hänellä oli ne oletetusti hallussaan noin kaksikymmentä yksi kuukautta (syyskuu 1827 - kesäkuu 1829), jonka jälkeen hän kertoi palauttaneensa ne takaisin enkelille.

Smith kertoo, että levyjä yritettiin anastaa häneltä. ”Tuskin tuli tunnetuksi, että ne olivat hallussani, kun ne yritettiin saada minulta mitä sitkeimmin ponnistuksin” hän kertoi. Anastajat olivat useasti Smithin aikaisempia kumppaneita, jotka olivat mukana hänen etsiessään piilotettuja aarteita näkijäkiven Urim ja Tumim avulla. Välikohtausten vuoksi, ihmisten yrittäessä löytää ”kultalevyt”, Joseph katsoi parhaaksi muuttaa pois seudulta. Smith ja hänen vaimonsa Emma Hale muuttivat Harmonyyn, Pennsylvaniaan Emman veljen, Jesse Halen, omistamaan taloon runsaan sadan metrin päähän Emman isän, Isaac Halen, kotitalosta joulukuussa 1827.[3] [4]

Käännöstyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saatuaan kultalevyt ja urimin ja tummimin, mikä oli yksi Smithin väitetyistä apuvälineistä, joilla hän suoritti käännöstyön, Smithin ongelmana oli saada levyt käännetyksi. Emma toimi ajoittain kirjurina, mutta saadakseen perheen välttämättömän toimeentulon käännöstyö eteni satunnaisesti ja hitaasti. Vasta Martin Harrisin, paikallisen maanviljelijän, saavuttua kirjuriksi vuoden 1828 huhtikuussa, Smith sai tilaisuuden kääntää kahden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti.

Käännöstyön alkuvaiheissa Martin Harrisin ja Joseph Smithin välillä oli verho, mutta myöhemmin verho poistettiin. Kääntämisprosessi oli tämän jälkeen avoin, niin että sivusta seuranneet pystyivät seuraamaan sekä Josephia, että kirjuria. Kääntämistä sivusta seuranneiden lausuntojen perusteella voidaan erotella seuraavia asioita:

  • Smith asetti kääntäjät (joko uurimin ja tummimin tai näkijäkiven) hattuun ja asetti kasvonsa hattuun.
  • Smith saneli pitkiä ajanjaksoja ilman viittauksia kirjoihin, papereihin, käsikirjoituksiin, tai edes levyihin itseensä.
  • Smith tavasi heille tuntemattomia Mormonin kirjan sanoja (esim. Senok ja Amalikkia).
  • Jokaisen sanellun jakson jälkeen kirjuri luki takaisin Josephille mitä oli kirjoitettu niin, että Joseph voisi tarkistaa niiden oikeinkirjoituksen käsikirjoituksesta.
  • Joseph aloitti sanelujakson ilman, että kirjurin täytyi kertoa mihin edellinen jakso oli päättynyt.[5]

Joseph ei, työn alkuvaiheita lukuun ottamatta, katsonut kultalevyissä olevia merkkejä kääntäessään vaan kultalevyt olivat pöydällä peitettynä, niin ettei kukaan nähnyt niitä (niiden näyttäminen oli kiellettyä).[6]

Martinin ja Josephin kahden kuukauden työ meni hukkaan kesällä 1828 Martinin vietyä epäilevälle vaimolleen ensimmäiset 116 sivua käännöstyön tekstiä. Teksti katosi ja Joseph ei kääntänyt sitä uudelleen, koska hän sanoi Jumalan niin häntä käskeneen. Kriitikot taas uskovat Smithin huijanneen, sillä jos hän olisi oikeasti kääntänyt tekstiä hän olisi helposti pystynyt tuottamaan tekstin uudestaan. Kirkon jäsenet taas näkevät Jumalan varjeluksen tapahtumissa, sillä levyihin oli Smithin mukaan kaiverrettu toinenkin versio ajanjaksosta johon menetetyt 116 sivua sijoittuivat.

Käännöstyötä päästiin jatkamaan täysipäiväisesti vasta 1829 huhtikuussa. Oliver Cowderyn, joka oli toiminut opettajana New Yorkin alueella, saavuttua apuun kirjuriksi eli huhtikuun seitsemännen päivän tienoilla, työ eteni nopeasti. Tekstiä valmistui n. 8 sivua päivässä ja jo heinäkuun 1. päivään mennessä koko teksti oli käännetty. Mormonin kirjan alkuperäiskäsikirjoitusten perusteella on voitu päätellä, että suurin osa nykyisestä Mormonin kirjasta käännettiin Oliverin toimiessa kirjurina koska suurin osa alkuperäiskäsikirjoituksen tekstistä on hänen käsialaansa. Samoin on voitu myös päätellä, että Mormonin kirjan kääntämiseen/kirjoittamiseen kului noin 60 päivää.[7]

Joseph Smith kertoi näyttäneensä kultalevyt 3 erityiselle silminnäkijälle, jotka todistavat nähneensä enkelin joka näytti heille levyjä. Nämä kolme todistajaa olivat Martin Harris, David Whitmer ja Oliver Cowdery. Kesäkuussa 1829 Oliver Cowdery näki yhdessä Joseph Smithin ja David Whitmerin kanssa näyn, jossa enkeli näytti heille ne kultalevyt, joista Smith oli kääntänyt Mormonin kirjan. Enkeli myös vahvisti Smithin käännöksen aitouden. Vähän myöhemmin myös Martin Harris näki kultalevyt näyssä. Kaikkien kolmen todistajan kohdalla oli siis kyse näystä. Tämän lisäksi 8 silminnäkijää todistivat nähneensä kultalevyt ja kosketelleensa niitä. Heidän todistuksensa on jokaisen Mormonin kirjan alkusivuilla. Vaikka useat näistä todistajista lähtivät kirkosta, kukaan heistä ei tiettävästi ikinä kieltänyt todistustaan, vaan kirkosta lähdettyäänkin puhuivat ja todistivat sen puolesta minkä olivat nähneet. On myös olemassa lausuntoja, joissa Martin Harris sanoo nähneensä Mormonin kirjan levyt "hengellisin" silmin tai näyssä.[8]

Painaminen ja julkaiseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saatuaan Mormonin kirjan käännöstyön valmiiksi Smith sai Mormonin kirjan tekijänoikeuden haltuunsa 11. kesäkuuta 1829. Samaan aikaan hän neuvotteli Egbert B. Grandinin, palmyralaisen kirjakauppiaan ja paikallisen sanomalehden Wayne Sentinelin kustantajan, kanssa kirjan painamisesta. Grandin ei aluksi ollut halukas yhteistyöhön, sillä hän tiesi, että monet Palmyran asukkaista tulevat boikotoimaan kirjaa. Martin Harris lupautui kiinnittämään maatilansa vakuudeksi, että Mormonin kirjan julkaisemiseen vaadittava 3000 dollarin summa maksettaisiin takaisin Grandinille.[9]

Vuoden 1829 elokuun puolivälin tienoilla painaja oli valmis aloittamaan latomisen kirjaa varten. Painaminen tapahtui varotoimien varassa. Latominen tapahtui niin, että alkuperäistä käsikirjoitusta ei ollut toimistossa. Sen sijaan Oliver Cowdery kopioi alkuperäiskäsikirjoituksen ja vei kopion painettavaksi niin, että alkuperäinen käsikirjoitus oli turvassa. Käydessään toimistossa Oliverilla tuli olla koko ajan vartija vierellään, suojelemassa käsikirjoitusta. Vartijan tuli myös suojella öin ja päivin käsikirjoitusta. Hetkittäin kuitenkin myös alkuperäistä käsikirjoitusta käytettiin latomisen yhteydessä. John H. Gilbert joka latoi ensimmäisen painoksen kertoi, että painaminen “alkoi elokuussa 1829 ja valmistui maaliskuussa 1830.” Koko tätä aikaa ei kuitenkaan voitu tehokkaasti käyttää painamiseen, joten todellinen painamisaika oli todennäköisesti noin kolme kuukautta.[10]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katsaus tarinaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämän puu, Lehin unesta, Mormonin kirjassa

Mormonin kirjan tapahtumat alkavat vuoden 600 eaa. paikkeilla Jerusalemin kaupungissa. Babylonialaiset olivat tähän aikaan piirittäneet Jerusalemin kaupungin ja pakkosiirtolaisuus oli piakkoin edessä. Juutalaiset profeetat aloittivat tähän aikaan työnsä saattaa kansa näkemään oma hengellisesti rappiollinen tilansa. Jeremia varoitti ja saarnasi kansalle ja hänen elämäänsä ja saarnojaan on kirjattu monessa Vanhan Testamentin kirjassa. Mormonin kirjan mukaan Lehi oli yksi näistä profeetoista, vaikkei häntä koskaan mainita Raamatussa. Juutalaiset eivät kuunnelleet hänen varoituksiaan ja messiaanista sanomaansa. Kirja kertoo hänen saaneen Jumalalta käskyn ottaa perheensä ja lähteä erämaahan, niin että Jumala voi johdattaa perhekunnan uuteen perintömaahan, luvattuun maahan. Erämaassa ollessaan Lehi lähettää neljä poikaansa takaisin Jerusalemiin hakemaan ”pronssiset levyt”, jotka sisälsivät profeettojen kirjoituksia samalla tapaa kuin Vanhassa Testamentissa. Lehin pojat tekevät vielä yhden matkan Jerusalemiin, tällä kertaa hakemaan toisen perhekunnan, jolla on naimaikäisiä tyttäriä. Tämän jälkeen alkaa 8 vuoden erämaavaellus läpi Arabian niemimaan. Saavuttuaan merenrannalle Lehin vanhurskas poika Nefi saa käskyn rakentaa laivan ja retkikunta alkaa tehdä valmisteluja pitkää merimatkaa varten. Käyttäen Jumalalta saamaansa kompassin tapaista laitetta, jota kutsutaan kirjassa Liahonaksi, retkikunta vihdoin saavuttaa vastoinkäymisten kautta "luvatun maan" eli Amerikan mantereen.

Lehin kuoltua syttyy kiista johtajuudesta hänen poikiensa kesken. Nefi ottaa joukon vanhurskaita retkikuntalaisia ja he matkustavat pois Laamanin ja Lemuelin (Lehin jumalattomien poikien) luota luoden yhteisön, joka on kuuliainen Jumalan käskyille ja on menestyksellinen. Tämä vanhurskas yhteisö kutsuu itseään nefiläisiksi. Lehin toisten poikien Laamanin ja Lemuelin yhteisöä aletaan nimittää lamanilaisiksi. Jälkimmäisiä kohtaa kirous ja heidän ihonsa muuttuu tummaksi.

Kirjassa on toistuvia ajanjaksoja, joissa nefiläiset menestyvät ja vaurastuvat. Nämä ajanjaksot taas johtavat usein hengelliseen rappioon, jonka seurauksena lisääntyvät sodat lamanilaisten kanssa sekä profeettojen kutsu kansalle nousemaan hengellisesti rappeutuneesta tilastaan. Kansan jouduttua nöyrtymään sotien ja parannuksen kautta alkaa uusi menestyksen kausi. Tämä on kaava, jota Mormonin kirjan tuhatvuotinen historia noudattaa pääpiirteittäin.

Nefiläisten historian edetessä kohti loppuaan lisääntyvät kertomukset sisäisistä erimielisyyksistä, hallituksen korruptiosta sekä suurista rosvojoukkoarmeijoista. Nerokas johtajuus, kutsut parannukseen ja sankaritarinat luovat hetkiä jolloin edessä oleva väistämätön tuho hidastuu.[11]

Ensimmäinen suuri tuho tapahtuu Mormonin kirjan mukaan vuoden 34 jaa. paikkeilla. Suuret luonnonmullistukset, maanjäristykset ja pyörretuulet tuhoavat suurimman osan jumalattomista ja jäljelle jääneet vaikeroivat kohtaloaan. Surun keskellä ihmiset saavat kuitenkin kokea ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen. Jeesuksen ilmestyksen sanotaan olevan Mormonin kirjan kohokohta. Jeesus muun muassa opettaa ihmisille vuorisaarnan seuraten ajoittain tarkasti samoja sanoja kuin Raamatussa Matteuksen evankeliumissa oleva versio vuorisaarnasta. Hänen kerrotaan valitsevan opetuslapsia, asettavan ehtoollisen, parantavan sairaita, opettavan ja rukoilevan sekä siunaavan pieniä lapsia.

Nefiläisillä seuraa 200 vuoden utopinen rauhan aika, jonka jälkeen he palaavat vanhoihin synteihinsä. Erimielisyydet, korruptio ja sota seuraavat, mutta tällä kertaa tuhoisasti. Sodat ovat alkusoittoa vanhurskaan kansanosan täydelliselle tuholle. Viimeinen suuri taistelu käydään kukkulalla nimeltä Kumora. Mormon, viimeinen suuri nefiläisten komentaja, selviytyy nähdäkseen kansansa tuhoutumisen. Mormon saa tehtäväkseen koota kansansa kirjoitukset ja toimittaa niistä kokonaisuus kultalevyihin, jotka kätketään maahan, Jumalan suojeltavaksi. Hänen poikansa Moroni jatkaa isänsä työn loppuun nefiläisten aikakirjojen kokoajana. MAP-kirkon opin mukaan sama Moroni ilmestyy Joseph Smithille ilmoittaen hänelle maahan kätketyistä kultalevyistä.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mormonin kirja on jaoteltu lukuihin ja jakeisiin samalla tavoin kuin Raamattu. Smithin haltuunsa saamat metallilevyt, koostuivat hänen mukaansa ”Nefin pienistä levyistä” sekä ”Mormonin levyistä”. Mormonin kirjan ensimmäiset kuusi kirjaa ovat:

  • 1 Nefi
  • 2 Nefi
  • Jaakob
  • Enos
  • Jarom
  • Omni

Nämä kirjat kuuluvat ”Nefin pieniin levyihin”. Ne eivät ole Mormonin lyhentämiä, kuten ”Mormonin levyissä” olevat kirjat. Aikajana näillä kirjoilla on noin 600 - 130 eaa.

  • Mormonin sanat

Mormonin sanat ovat noin vuodelta 385 jaa. Mormon lisäsi tämän tekstin, kun hän löysi ”Nefin pienet levyt” aikakirjojensa joukosta. Hän halusi kertoa lukijoille löydöstään sekä kuningas Benjaminin hallinnosta. Mormonin sanat toimivat myös siltana ”Nefin pienien levyjen” ja ”Mormonin levyjen” välillä.

”Mormonin levyt” ovat Mormonin ja hänen poikansa Moronin kirjoittamia. Mormon yhdisti suuren osan nefiläisten historiaa tekemällä niistä lyhennelmän "Mormonin levyihin". Mormonin lyhennelmän osuus on seuraavissa kirjoissa:

  • Kadonneet 116 sivua (Martin Harrisin kadottama käsikirjoitus)
  • Moosia
  • Alma
  • Helaman
  • 3 Nefi
  • 4 Nefi
  • Mormon luvut 1 - 7

Aikajana näillä teksteillä on noin 130 eaa. - 385 jaa. Mormonin poika Moroni lisäsi isänsä levyihin:

  • Mormon luvut 8 - 9
  • Eter
  • Moroni
  • Mormonin kirjan sinetöity osa (jota oli Joseph Smithiä oli hänen mukaansa kielletty kääntämästä )

Moroni lopetti kertomuksensa noin 421 jaa.

Mormonin kirjan tarina ei kerro nefiläisten tarinaa historiallisesti katsoen kovinkaan tarkasti. John L. Sorenson, Mormonin kirjan tutkija on kirjoittanut: ”Kuusikymmentä kaksi prosenttia koko Mormonin kirjasta käsittelee yhtä tiettyä 160-vuoden ajanjaksoa (130 eaa. - 30 jaa.), kun taas seuraavat kolme vuosisataa vie vain neljä sivua... Tietenkään emme voi luokitella niin suppeaa teosta ’Amerikan intiaanien tarinaksi’. Edes ’Nefin kansalle’ sitä tuskin voidaan pitää historiana.”[12]

Sanoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mormonin kirjan esipuheessa sanotaan, että kirja on kirjoitettu:

osoitukseksi Israelin huoneen jäännökselle, kuinka suuria Herra on tehnyt sen isien hyväksi ja jotta se tuntisi Herran liitot, jottei sitä hylätä ikiajoiksi; ja myös juutalaisten ja pakanoiden saamiseksi vakuuttuneiksi siitä, että JEESUS on KRISTUS, IANKAIKKINEN JUMALA, joka ilmoittaa itsensä kaikille kansoille.”:

Kirjan keskeinen sanoma on Jeesus Kristus. Mormonin kirja mainitsee yli 100 eri nimeä Jeesukselle.[13] Jokin näistä nimistä esiintyy joka 1.4 Mormonin kirjan jakeessa. Mormonin kirja ei ainoastaan ennusta hänen tulemisestaan vaan nefiläiset profeetat ja kuninkaat kirjoittavat kirjassa lukuisista muista Jeesukseen liittyvistä asioista, kuten Jeesuksen sovitustyö, usko, ylösnousemus, pelastussuunnitelma, armo ja oikeudenmukaisuus, lapsikaste ja elämän tarkoitus jne. Kirja kertoo myös ylösnousseen Jeesuksen vierailusta nefiläisten luona, jolloin hän mm. toistaa vuorisaarnan melkein sanasta sanaan samanlaisena, kuin Matteuksen evankeliumissa oleva versio vuorisaarnasta.

Alkuperädebatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

näköispainos vuoden 1830 Mormonin kirjasta

Historiallisen käsityksen mukaan kirjan kirjoittaja on joko Joseph Smith, joka plagioi muiden kirjoituksia ja kokosi ne Mormonin kirjana, tai joku hänen kumppaneistaan, joka kirjoitti kirjan Smithille tai ainakin oli apuna sen laatimisessa.

Uskonnolliselta kannalta Mormonin kirjan alkuperästä on useampia näkemyksiä:

  • MAP-kirkon opetusten mukaan kirja on muinainen aikakirja, jonka on koonnut ja lyhentänyt Mormon, esikolumbiaanisen ajan asukas läntiseltä pallonpuoliskolta, joka merkitsi muistiin kansansa hengellisen historian sukupolvien ajan. Kuolemansa jälkeen Mormon ilmaantui Joseph Smithille, joka käänsi aikakirjan englannin kielelle levyiltä, joissa teksti oli reformoitua Egyptin kieltä.
  • Vaihtoehtoisen teorian mukaan kyse olisi "innoitetusta kirjoituksesta", jossa ihminen saa "jumalaista" apua kirjoittamiseen, eikä kirjan silloin välttämättä tarvitse perustua historiallisiin tapahtumiin.[14]

Jo ennen kuin Mormonin kirja julkaistiin vuonna 1830, kysymyksiä sen autenttisuudesta oli herätetty. Paikallinen sanomalehti Palmyra Freeman neuvoi lukijoitaan kohtelemaan kertomusta kultalevyistä ”niin kuin sitä kuuluisi - halveksunnalla.”[15] Paikalliset asukkaat olivat myös sopineet keskenään protestina, etteivät ostaisi kirjaa. Ensimmäinen varsinainen mormonismin vastainen kirja Mormonism Unvailed julkaistiin vuonna 1834 Eber .D. Howen toimesta. Mormonin kirja kuitenkin löysi omat kannattajansa ja nämä aloittivat oman puolustuksensa kirjaa kohtaan alkuvuosista lähtien. Tätä keskustelua on käyty jo 170 vuoden ajan ja varsinkaan viime vuosikymmeninä se ei näytä laantumisen merkkejä.

Mormonin kirjan kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yksi yleisimmistä kritiikeistä on, että Joseph Smith yksinkertaisesti huijasi ja kirjoitti omasta päästään koko kertomuksen. Puolustajien mukaan Smithillä ei olisi voinut olla kykyä itse kirjoittaa rakenteeltaan niin monimutkaista teosta. Toisaalta Smithin kirjallinen tuotanto on laaja, joten hän oli kirjallisesti lahjakas.
  • Vuonna 1834 kirjoittamassa ”Mormonism Unvailed” (”Mormonismi Paljastettuna”) Eber D. Howe julkaisi ensimmäistä kertaa teorian, että Joseph Smith olisi plagioinut Mormonin kirjan tarinan pastori Solomon Spauldingin (nimi esiintyy joskus myös muodossa Spalding) romaanista ”Manuscript Found” (”Käsikirjoitus löydetty”). Teorian oli pistänyt alulle mormoneista erotettu Philastus Hurlbut. Hän oli kuullut Spauldining julkaisemattomasta romaanista ja etsi käsiinsä Spauldining perhettä ja entisiä ystäviä. Hurlbut keräsi kahdeksan todistusta, jotka väittivät, että Spauldingin romaani, kuten Joseph Smithinkin, viittasi juutalaisen siirtokunnan matkaan Amerikkaan, että kirjan päähenkilöiden nimet olivat Nefi, Lehi, Laban ja Moroni ja että kirja sisälsi kaupungin nimeltä Sarahemla, samalla tavoin kuin Mormonin kirjakin. Samoin todistukset väittivät, että kirjan juoni koostui kahdesta kilpailevasta ryhmäkunnasta, joista toinen loppujen lopuksi voitti toisen tuhoisassa sodankäynnissä. Tästä teoriasta tuli kriitikoiden standardivastaus Smithin ”kultaraamattu” huijaukseen usean vuosikymmenen ajan. Teoria on esiintynyt suomenkielisessä mormonivastaisessa kirjallisuudessa viime vuosikymmeninä. Teorialla oli kuitenkin useita vakavia aukkoja ja vihdoin vuonna 1884 kauan kadoksissa ollut Spauldingin käsikirjoitus löydettiin. Tekstiä vertailemalla huomattiin, että Spauldingin romaani kertoikin roomalaisen retkikunnan matkasta Britanniaan. Matkan aikana tapahtuneen myrskyn seurauksena retkikunta ajalehti Pohjois-Amerikkaan. Kirjan päähenkilöt eivät olleetkaan Nefi ja Lehi vaan Fabius, Hamboon, Uliboon jne. Yhtään suoraa lainausta ei kirjasta löydy Mormonin kirjaan.[16]
  • Tällä hetkellä haastavin teoria Joseph Smithin oletettuna lähteenä Mormonin kirjalle on Ethan Smithin kirjoittama ”View of the Hebrews”. [17], pastori Poultneyssa, julkaisi vuonna 1823 kirjan “View of the Hebrews” ja toisen painoksen vuonna 1825. Kirja ei ole romaani eikä aikakirja vaan yhdistelmä historiaa, otteita, kehotuksia ja teorioita. Kriitikot ovat löytäneet seuraavia yhteneväisyyksiä kirjojen välillä, mutta suoria lainauksia Mormonin kirjaan ei löydy, joten yhteneväisyydet ovat pinnallisia:
  1. Amerikan intiaanit ovat israelilaisia,
  2. uskonnollisesta lähtökohdasta tehdyt pitkät matkat,
  3. viitaukset sotiin ja kirjoittamiseen sekä metallin käyttöön,
  4. moraaliset sävyt, kuten ylpeyden tuomitseminen
  5. intiaanien mainitsema ”kadonnut kirja”, jonka he olivat jättäneet Palestiinaan.
  6. Vanhan Testamentin Jesajan profetioiden lainaukset.[18]
  • Ympäristön vaikutukset ovat myös kriitikoiden mukaan vaikuttaneet Mormonin kirjan tekstiin. Ensimmäinen kritiikki Mormonin kirjasta, joka julkaistiin vuonna 1831, käy hyvin läpi tämän teorian. Kritiikin kirjoitti Alexander Campbell, jonka mukaan Mormonin kirjassa on:
[...] jokainen New Yorkissa keskusteltu virhe ja melkein jokainen totuus viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hän [Smith] päätti kaikki suuret väittelyt: lapsikasteen, asettamisen, kolminaisuuden, uudistumisen, vanhurskauttamisen, ihmisen lankeamuksen, sovituksen, transsubstantiaatio-opin, paastoamisen, katumuksen, kirkon hallinnon, uskonnollisen kokemuksen, kutsumuksen saarnaamaan, yleisen ylösnousemuksen, iankaikkisen rangaistuksen, kastamisvaltuuden osalta ja jopa kysymyksen vapaamuurariudesta, republikaanihallituksesta sekä ihmisen oikeuksista.”[19]

Teksti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaisista tekstissä esiintyvistä anakronismeista (aikakauden historiaan sopimattomista asioista) on myös esitetty kritiikkiä. Näihin kuuluu mm.

  • kielelliset anakronismit ovat tekstissä esiintyviä sanoja, joita heprean kieltä puhuva kansa ei olisi käyttänyt. Esimerkkejä näistä ovat mm. sanat "adieu" (Jaakob 7:27), "Kristus" (esim. 2 Nefi 25:26), "Alfa ja Omega" (esim. 3 Nefi 9:18). Kaksi jälkimmäistä ovat kreikan kielen sanoja ja ensimmäinen on ranskaa. Muita esimerkkejä ovat mm. sanat "synagoga" (esim. Alma 21:4) "kaste" ja nimi "Timoteus".
  • kultturelleista anakronismeista voidaan mainita mm. hevoset, norsut, ohra, teräs, silkki, vaunut ja suurien (satojen tuhansien ihmisten) armeijoiden taistelut.
  • Kuningas Jaakon raamatunkäännöksellä (KJR) on suurehko läsnäolo Mormonin kirjan tekstissä. Mormonin kirja sisältää yli 27 000 suoraa lainausta englanninkielisestä Kuningas Jaakon raamatunkäännöksestä. Sen lisäksi, että kirjan teksti seuraa sanamuodoiltaan ja kielellisesti hyvin paljon KJR:tä, myös Mormonin kirjan pitkät Jesaja-lainaukset seuraavat hyvin tarkasti KJR:tä. Myöhemmin (eli Mormonin kirjan julkaisemisen jälkeen) KJR:ssä todettuja virheitä on myös Mormonin kirjassa, mikä puhuu sen puolesta, että Mormonin kirjassa olevat lainaukset KJR:stä ovat suoria lainauksia, eivätkä käännettyä tekstiä muinaisesta aikakirjasta.
  • Mormonin kirjan johdannossa oleva lause "Tuhansien vuosien kuluttua kaikki [muinaisen Amerikan mantereen asukkaat] paitsi lamanilaiset tuhoutuivat, ja he ovat Amerikan intiaanien pääasiallisia esi-isiä", puhuu selkeästi sen puolesta, että esikolumbiaanisen ajan Amerikan mantereen asukkaat ovat juutalaista alkuperää. Tämä on ollut myös kirkon johtajien opetuksissa pitkän ajan. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on ilmennyt, että Amerikan alkuperäisasukkaiden DNA viittaisi ennemmin aasialaiseen kuin juutalaiseen alkuperään. Teoriassa on kuitenkin aukkoja ja Mormonin kirjan puolesta puhujat ovatkin kirjoittaneet lukuisia artikkeleita aiheesta.[20]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tilastot ovat 2005 elokuusta, ks. ”Elävä ja tosi todistus”, Gordon B. Hincley, Liahona, Elokuu 2005, s. 4.
  2. Kallisarvoinen Helmi, Joseph Smith - Historia 1:34-35.
  3. ”Joseph Smith and the Beginnings of Mormonism”, Richard L. Bushman, Urbana and Chicago: University of Illinois Press, 1984 s. 86. Anastamislainaus on Kallisarvoinen Helmi, Joseph Smith - Historia 1:69.
  4. Tarkemmin kpl 1
  5. ”Translating the Book of Mormon - Evidence From the Original Manuscript”, Royal Skousen kirjassa ”Book of Mormon Authorship Revisited - Evidence of Ancient Origin” s. 62-64.
  6. Tämän vahvistaa esimerkiksi Emma Smith. ks. ”Last Testimony of Sister Emma”, Joseph Smith III, The Saints’ Herald 26/19 (1 lokakuuta 1879): s. 289-290.
  7. “The Original Book of Mormon Manuscript”, Dean C. Jessee, BYU Studies, vol. 10 (1969-1970), Number 3 - Spring 1970 s. 276. ks. myös “The Translation of the Book of Mormon: Basic Historical Information.” Welch, John W. ja Tim Rathbone, Provo, Utah: FARMS, 1986 s. 38-39.
  8. “Investigating The Book of Mormon Witnesses”, Richard L. Anderson, (Salt Lake City: Deseret Book Co., 1981), s. 181. Harrisin lausuntoja levyjen näkemistä on julkaistu mm. Early Mormon Documents 2:347.
  9. ”Joseph Smith and the Beginnings of Mormonism”, Richard L. Bushman, (Urbana and Chicago: University of Illinois Press, 1984) s. 107-108.
  10. “The Original Book of Mormon Manuscript”, Dean C. Jessee, BYU Studies, vol. 10 (1969-1970), Number 3 - Spring 1970 s. 261.
  11. “By the Hand of Mormon: The American Scripture That Launched New World Religion”, Terryl L. Givens (New York: Oxford University Press, 2002) s. 43-45 “Katsaus tarinaan” osuus noudattaa paikka paikoin edellä mainitun kirjan lukua kaksi.
  12. “An Ancient American Setting for the Book of Mormon”, John L. Sorenson (Salt Lake City: Deseret Book ja Foundation for Ancient Research and Mormon Studies [FARMS], 1996) s. 50.
  13. “Book of Mormon Reference Companion”, Dennis L. Largey (toim.) (Salt Lake City: Deseret Book, 2003) s. 457.
  14. "Spirit Writing: Another Look at the Book of Mormon", Scott C. Dunn, Sunstone Magazine, Issue 50 (June 1985) on luettavissa osoitteessa http://sunstoneonline.com/magazine/searchable/mag-text.asp?MagID=50.
  15. ”Joseph Smith - Rough Stone Rolling”, Richard Lyman Bushman (Alfred A Knopf, New York, 2005) s. 88.
  16. ”Manuscript Found: The Complete Original”, Solomon Spaulding, Kent P. Jackson (Brigham Young University Press, 1997). Spaulding teoria suomalaisessa kirjallisuudessa ks. “Mormonit - eli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko Raamatun Valossa”, Uuras Saarnivaara (Suomen Kirkon Sisälähetysseura, Helsinki - Pieksämäki, 1961) s. 149 - 150 sekä ”Pääsin Irti Mormoneista”, Pentti Maljanen (SLEY-Kirjat Oy - Helsinki 1982) s. 16. Fawn M. Brodie kirjoitti kuuluisan ja kriittisen elämäkerran Joseph Smithistä, jossa hän lopullisesti hautasi tämän teorian. ”No Man Knows My History: The Life of Joseph Smith, the Mormon Prophet”, Fawn M. Brodie, (New York, A. A. Knopf, 1945) s. 442-456
  17. Ethan Smith
  18. “View of the Hebrews: The Tribes of Israel in America”, Ethan Smith (Poultney, Vermont: Smith and Shute, 1825).
  19. “Delusions: An Analysis of the Book of Mormon”, Alexander Campbell (Millennial Harbinger II, Helmikuun 7, 1831) s. 85.
  20. “Losing a Lost Tribe: Native Americans DNA, and the Mormon Church“ Southerton, Simon G. Signature Books. (2004) Perusteellinen vastaus DNA-kiistaan Mormonin kirjan muinaisuutta puoltavien näkökulmasta http://www.jefflindsay.com/LDSFAQ/DNA.shtml.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • By the Hand of Mormon: The American Scripture That Launched New World Religion, Terryl L. Givens (New York: Oxford University Press, 2002). On erinomainen ja objektiivinen Mormonin kirjan alkuperää, historiaa, sisältöä ja sen herättämää keskustelua käsittelevä teos.
  • Book of Mormon Authorship Revisited - The Evidence for Ancient Origins, Noel B. Reynolds (toim.) antaa uusimpia suuntauksia Mormonin kirjan muinaista alkuperää puoltaville kannoille.
  • Joseph Smith: Rough Stone Rolling Bushman, Richard L. New York: Alfred Knopf. (2005). Tasapuolinen ja perusteellinen elämäkerta Joseph Smithistä.
  • Joseph Smith: The Making of a Prophet. Vogel, Dan. Salt Lake City: Signature Books. (2004)
  • American Apocrypha - Essays on the Book of Mormon Vogel, Dan; Metcalfe, Brent (toim.) Salt Lake City: Signature Books. (2002)
  • Studies of the Book of Mormon - B. H. ROBERTS Madsen, Brigham D. (toim.) Salt Lake City: Signature Books. (1992)
  • An Insider's View of Mormon Origins Palmer, Grant H. Signature Books (2002)
  • Opening the Heavens, Accounts of Divine Manifestations 1820-.1844 Welch, John W. (toim.) Brigham Young University Press, Deseret Book (2005)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Book of Mormon (englanniksi)