Kolmas maailma
Kolmas maailma oli alkuaan kylmän sodan aikainen nimitys niille maille, jotka eivät kuuluneet sen enempää Yhdysvaltain kuin Neuvostoliitonkaan liittolaisvaltioihin. Yhdysvaltain johtamat markkinatalousmaat muodostivat niin sanotun ensimmäisen maailman ja Neuvostoliiton johtamat kommunistivaltiot toisen maailman. Kolmannen maailman maat olivat enimmäkseen Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan entisiä siirtomaita ja muita kehitysmaita.[1] Kolmannen maailman maita yhdisti siirtomaavallan vastustaminen, mutta poliittisesti ne eivät muodostaneet yhtenäistä joukkoa.[2]
Kylmän sodan päätyttyä käsite ”kolmas maailma” on pitkälti menettänyt alkuperäisen merkityksensä, sillä selviä kansainvälisiä poliittisia jakolinjoja ei enää ole ja moni entinen kehitysmaa on taloudellisesti aiempaa vakaampi ja vauraampi.[1] 2000-luvun kielenkäytössä kolmannella maailmalla tarkoitetaan vähiten kehittyneitä maita.[3] Käsitettä pidetään nykyisin vanhentuneena ja halventavana.[4] 1990-luvulla yleistyi jako globaaliin pohjoiseen ja etelään, mutta tätäkin mallia on arvioitu uudelleen Kiinan kaltaisten maiden elintason ja vaikutusvallan nousun myötä.[5]
Käsitteen muuttuvat merkitykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolmannen maailman käsitteen esitteli ranskalainen väestötieteilijä Alfred Sauvy vuonna 1952.[6] Termi liittyi kylmän sodan maailmanpoliittiseen tilanteeseen, jossa suuri osa maailman valtioista oli ryhmittynyt joko Yhdysvaltojen (ensimmäinen maailma) tai Neuvostoliiton (toinen maailma) liittolaisiksi.[4] Käsite sisälsi analogian vallankumousta edeltäneen Ranskan kolmanteen säätyyn eli heihin, jotka jäivät etuoikeutettujen pappis- ja aatelissäätyjen ulkopuolelle.[7]
L’Observateur-lehdessä julkaistussa artikkelissaan ”Kolme maailmaa, yksi planeetta” Sauvy kirjoitti kahdesta maailmasta (länsi- ja itäblokki), joiden rinnakkaiselo ja mahdollisesti niiden välille syttyvä sota jättivät puheenaiheina varjoonsa kolmannen maailman. Kolmas maailma oli Sauvyn mukaan maailmoista tärkein ja ”itse asiassa kronologisesti ensimmäinen”. Siihen kuuluivat ne maat, joita ”Yhdistyneiden kansakuntien tyyliin kutsutaan alikehittyneiksi maiksi”. Ensimmäiseen maailmaan kuuluvina maina Sauvy mainitsi Yhdysvallat, Britannian, Ruotsin ja Ranskan, toisen maailman maista Neuvostoliiton ja kolmannen maailman maista Kiinan ja Intian. Kylmän sodan konfliktien syy oli Sauvyn mukaan se, että ensimmäinen ja toinen maailma kilpailivat kolmannen maailman hallinnasta.[8]
Erityisenä kolmatta maailmaa koskevana ilmiönä Sauvy mainitsi voimakkaan väestönkasvun. Nykyaikaisen lääketieteen käyttöönotto oli edullista, minkä seurauksena kolmannen maailman maissa oli ”vuoden 1914 kuolleisuus ja 1700-luvun syntyvyys”. Talouskasvuun johtavat investoinnit olisivat vaatineet suuria pääomia, joten väestönkasvusta seurasi köyhyyttä, nälkää ja levottomuuksia. Vasta itsenäistyneille ja valtionhallinnon suhteen kokemattomille kolmannen maailman maille oli Sauvyn mukaan paljon helpompaa omaksua kommunismi kuin demokraattinen kapitalismi. Tätä Sauvy toisaalta piti todisteena siitä, että kapitalismi oli kommunismia kehittyneempi järjestelmä. Hän vaati Nato-maita ja yhdysvaltalaisia konservatiiveja suuntaamaan asevarustelun sijaan voimavaroja kolmannen maailman kehittämiseen ja osoittamaan sille solidaarisuutta, ennen kuin kasvava tyytymättömyys johtaisi vallankumoukseen.[8]
Sauvy suhtautui siirtomaajärjestelmään myönteisesti. Hän vastusti Yhdysvaltojen käyttämää ”alikehittyneisyyden” käsitettä, joka kuvasi alikehittyneet maat siirtomaavaltojen avuttomina uhreina, ja kuvasi kolmannen maailman toimijaksi, joka aktiivisesti muovasi toisen maailmansodan jälkeistä todellisuutta.[6]
Kylmän sodan aikainen käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sauvyn uudissana levisi maailmanlaajuiseen käyttöön ja sai keskeisen aseman toisen maailmansodan jälkeisen järjestelmän hahmottamisessa.[6] Käytännöksi muodostui kylmän sodan valtioiden jakaminen kolmeen maailmaan poliittisten, taloudellisten ja sotilaallisten liittolaissuhteiden perusteella.[4]
Ensimmäisen maailman valtiot olivat enimmäkseen demokraattisia,[4] markkinatalouden omaksuneita valtioita.[1] Monet niistä olivat myös Naton jäsenmaita. Keskeisimpiä ensimmäisen maailman valtioita olivat Yhdysvallat, Japani ja useimmat Länsi-Euroopan valtiot.[4] Toisen maailman muodostivat kommunistiblokin maat eli Neuvostoliitto ja Kiinan kansantasavalta liittolaisineen. Kolmannen maailman maat pysyivät puolueettomina eivätkä liittoutuneet kummankaan ryhmittymän kanssa.[4]
Alkuvaiheessa kolmannella maailmalla voitiin viitata Euroopan puolueettomiin maihin.[9] Tämän käyttötavan taustalla oli 1940- ja 1950-lukujen ajatus ”kolmannesta voimasta” tai ”kolmannesta tiestä” amerikkalaistyylisen kapitalismin ja neuvostokommunismin ulkopuolella.[10] 1960-luvulla kolmas maailma vakiintui tarkoittamaan nimenomaan kehittyviä maita.[9]
Kolmannen maailman käsitettä ei koskaan määritelty tarkasti. Brittiläinen sosiologi Peter Worsley, joka tietoisesti pyrki vakiinnuttamaan sen osaksi tieteen sanastoa, tyytyi vuonna 1964 toteamaan, että kolmas maailma koostui entisistä siirtomaista, jotka eivät kuuluneet mihinkään suureen liittoutumaan. Siihen kuului Afrikan, Aasia, Lähi-idän, Tyynenmeren ja Latinalaisen Amerikan valtioita.[10] Mukana oli sekä hiljattain itsenäistyneitä Aasian ja Afrikan siirtomaita että Latinalaisen Amerikan vanhoja kansallisvaltioita.[11] Puolueettomina pysyi myös Suomen, Ruotsin, Irlannin ja Sveitsin kaltaisia vauraita valtioita, jotka on joskus luettu kylmän sodan jakolinjojen perusteella määriteltyyn kolmanteen maailmaan.[4]
Termin suosiota lisäsi sen monikäyttöisyys. Sillä oli sekä poliittinen että tieteellinen ulottuvuus, ja sitä käyttivät niin aktivistit kuin tutkijatkin. Samalla se luontevasti yhdistyi muihin kylmän sodan tärkeisiin keskusteluihin: alikehittyneisyyteen, siirtomaavallan purkautumiseen ja kolmanteen tiehen.[6]
Kehitystutkija Eija Ranta arvioi 2018, että ”kolmas maailma oli aikanaan monille maille hyvin voimallistava ja vapauttava termi, vaikka se nykyään tuntuu ummehtuneelta”. Kolmannen maailman ja kehitysmaan käsitteisiin liittyi ajatus vasta saavutetusta suvereniteetista ja määrätietoisesta pyrkimyksestä edistää omaa itsenäisyyttä ja teollisuutta.[5] Keskeisin kolmatta maailmaa yhdistänyt tekijä oli kolonialismin ja imperialismin vastaisuus, mutta kansainvälisessä politiikassa se ei edes kylmän sodan vuosina toiminut yhtenäisenä joukkona.[2]
1990-luvulta nykypäivään
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neuvostoliiton hajottua toinen maailma lakkasi olemasta, mikä tekee myös kolmannen maailman käsitteestä vanhentuneen.[2] Selviä poliittisia jakolinjoja ei enää ole, ja moni entinen kehitysmaa on taloudellisesti entistä vakaampi ja vauraampi.[1] Kolmanteen maailmaan aiemmin liittyneet myönteiset merkitykset ovat kadonneet ja tilalle on tullut mielikuva köyhyydestä.[5] Vauraita teollisuusmaita ei enää lueta kolmanteen maailmaan, vaikka ne olisivat sotilaallisesti ja poliittisesti liittoutumattomia.[4]
2000-luvun poliittisessa kielenkäytössä ensimmäinen maailmaa viittaa yleensä teollisuusmaihin, jotka jakavat länsimaisina pidetyt ihanteet demokratiasta ja markkinataloudesta,[12] kun taas kolmannella maailmalla tarkoitetaan alhaisimman inhimillisen kehityksen indeksin valtioita, joihin viitataan myös vähiten kehittyneinä maina.[3] Kolmannelle maailmalle tyypillisiä ongelmia ovat laaja köyhyys, taloudellinen epävakaus ja alhainen koulutustaso.[4] Toisaalta esimerkiksi Lähi-itä on perinteisesti luokiteltu osaksi kolmatta maailmaa, vaikka Qatarin[13] ja Arabiemiirikuntien[14] kaltaiset valtiot lukeutuvat maailman vauraimpiin.[7]
1990-luvulla yleistyi jako globaaliin pohjoiseen ja etelään. 2000-luvulla tämäkin jako on käynyt kyseenalaiseksi, kun Kiinan kaltaiset globaalin etelän maat ovat lisänneet vaikutusvaltaansa.[5]
Oxfordin yliopiston politiikan ja kansainvälisten suhteiden sanakirjan (2018) mukaan kolmannen maailman käsite oli aina ”taipuvainen johtamaan harhaan”, sillä se niputtaa yhteen suuren joukon kulttuurisesti, taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja poliittisesti monimuotoisia valtioita ja vihjaa niiden olevan toistensa kaltaisia.[2] World Population Review -sivuston mukaan kolmannen maailman käsite on köyhistä ja kehittyvistä maista puhuttaessa sekä epätarkka että loukkaava.[4] Jos kolmannen maailman katsotaan käsittävän Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan, sen väkiluku on suurempi kuin ensimmäisen ja toisen maailman yhteensä. Myös ihmislajin aikajanalla se oli ensimmäinen, sillä ensimmäiset ihmiset kehittyivät Afrikassa.[7]
Samantapaisia käsitteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolmen maailman teoria on Kiinan johtajan Mao Zedongin 1960-luvun lopulla esittämä poliittinen teoria, jonka mukaan kylmän sodan kansainvälinen järjestelmä jakautui kolmeen poliittis-taloudelliseen ryhmään. Ensimmäiseen maailmaan kuuluivat supervallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, toiseen maailmaan vähäisemmät suurvallat (Kanada, Eurooppa, Japani) ja kolmanteen maailmaan niiden hyväksikäyttämät maat.[15]
Kolmasmaailmalaisuus (engl. Third Worldism) oli ideologia, joka kannatti kolmannen maailman maiden välistä yhteistyötä ja solidaarisuutta. Idän ja lännen välisen konfliktin sijaan se näki keskeisenä pohjoisen ja etelän välisen konfliktin. 1950- ja 1960-luvuilla ideologian keskeisiä piirteitä olivat vapaustaistelu siirtomaavaltoja vastaan sekä panamerikkalaisuus, panafrikkalaisuus, panarabialaisuus ja panaasialaisuus. 1960- ja 1970-luvuilla kolmanteen maailman syntyi entistä radikaalimpia sosialismiin suuntautuneita hallintoja. 1970-luvun merkittävä tavoite oli uusi kansainvälinen talousjärjestys. Liike menetti merkitystään 1980-luvulla.[11]
Erityisesti Suomen kontekstissa kolmasmaailmalaisuus oli lähinnä 1960-luvun opiskelijaradikalismiin liittynyt käsitys, jonka mukaan maailmanvallankumous alkaisi alikehittyneistä maista. Poliittisessa toiminnassa korostui kolmannen maailman maille osoitettu solidaarisuus. Kolmasmaailmalaisuuden keskeisiä innoittajia olivat Ernesto ”Che” Guevaran Boliviassa käymän sissitaistelun romantisointi sekä maolaiset käsitykset periferiaan ja keskuksiin jakautuvasta maailmasta.[16]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Brown, Garrett W. & McLean, Iain & McMillan, Alistair: A Concise Oxford Dictionary of Politics and International Relations. 4 painos. Oxford: Oxford University Press, 2018. ISBN 978-0-19-967084-0 (englanniksi)
- Sauvy, Albert: Trois mondes, une planète. L’Observateur, 14.8.1952, nro 118, s. 14. Le magazine de l’homme moderne. Viitattu 26.5.2025. (ranskaksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Third World Encyclopædia Britannica. 4.12.2024. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 24.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Brown ym. 2018, hakusana ”third world”.
- ↑ a b Mayhew, Susan: ”third world”, A Dictionary of Geography. 6 painos. Oxford: Oxford University Press, 2023. ISBN 978-0-19-289639-1 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Third World Countries 2025 World Population Review. 2025. Viitattu 24.4.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d Salminen, Esa: Kehitysmaat, kehittyvät maat, kolmas maailma, globaali etelä – miten puhua maailman enemmistöstä? Fingo. 15.10.2018. Viitattu 27.9.2023.
- ↑ a b c d Palieraki, E.: The Origins of the ’Third World’: Alfred Sauvy and the Birth of a Key Global Post-War Concept. Global Intellectual History, 2025, 10. vsk, s. 23–52. Taylor & Francis Online. Viitattu 26.5.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c Krieger, Joel: ”Third World”, The Oxford Companion to Politics of the World. 2 painos. Oxford: Oxford University Press, 2001. ISBN 978-0-19-511739-4 (englanniksi)
- ↑ a b Sauvy 1952.
- ↑ a b Scott, John: ”Third World”, A Dictionary of Sociology. Oxford: Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-968358-1 (englanniksi)
- ↑ a b Tomlinson, B. R.: What was the Third World. Journal of Contemporary History, 2003, 38. vsk, nro 2, s. 307–321. Sage Journals. Viitattu 26.5.2025. (englanniksi)
- ↑ a b Berger, Mark T.: After the Third World? History, destiny and the fate of Third Worldism. Third World Quarterly, February 2004, 25. vsk, nro 1. ResearchGate. Viitattu 26.5.2025. (englanniksi)
- ↑ Brown ym. 2018, hakusana ”first world”.
- ↑ GDP per capita (current US$) The World Band. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
- ↑ GDP per capita, PPP (current international $) The World Band. Viitattu 27.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Ogden, Chris: ”’Three Worlds Theory’ (sange shijie huafen lilun)”, A Dictionary of Politics and International Relations in China. Oxford: Oxford University Press, 2019. ISBN 978-0-19-184812-4 (englanniksi)
- ↑ Paastela, Jukka: ”Kolmasmaailmalaisuus”, Sosialismin sanakirja. 2. painos. Helsinki: Sosialidemokraattisen nuorison keskusliitto, Sosialidemokraattisen opiskelijanuorison keskusliitto & Työväen sivistysliitto, 1975. Marxists Internet Archive (suomenkielinen osasto) Viitattu 26.5.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Kolmas maailma” kylmässä sodassa. (Lähde: Arne Westad) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kolmannen maailman puheenvuoroja Yle Areenassa (2011–2017)