Kyyros II Suuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kyyros II Suuri (noin 576529 eaa.[1]) oli Persian kuningas. Historiankirjoissa käytetty nimi Kyyros on kreikkalainen (Kυρoς) versio hänen persiankielisestä nimestään Korouš tai Khorvaš. Vanhoissa raamatunkäännöksissä nimi esiintyy myös muodossa Koores. Kyyros kuului Akemenidien hallitsijasukuun, joka hallitsi Persiaa vuosina 648–330 eaa. välillä. Kyyroksen aikana Persiasta tuli suurvalta, joka ulottui Lähi-idästä Intiaan. Häntä pidetään Persian ensimmäisenä merkittävänä kuninkaana.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyros II Suuren hautaholvi Pasargadaen kaupungin raunioilla. Aleksanteri Suuri vieraili haudalla osoittamassa kunnioitusta Kyyrokselle valloitettuaan Persian.

Kyyros oli kuningas Kambyses I:n poika. Kambyses kuului Persiaa pitkään hallinneeseen Akemenidien hallitsijasukuun. Kambyses I hallitsi yhdessä sukulaisensa Arsameen kanssa Anshan pientä kuningaskuntaa, joka oli suuremman Median alainen. Kun Kambyses kuoli vuonna 559 eaa., Kyyros nousi kuninkaaksi ja ilmeisesti syrjäytti vielä elossa olevan Arsameen pois vallasta.

Kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen mukaan Kyyros joutui jo nuorena poliittisen vehkeilyn uhriksi ja hänet yritettiin tappaa heti synnyttyään. Kyyroksen nuoruudesta kerrottiin legendaa, jonka mukaan hän eli nuoruutensa karjankasvattajan poikana. Vasta myöhemmin hänen vartuttuaan kävi ilmi, että hän oli kuningas, kun kylän lapset asettivat Kyyroksen kuninkaakseen. Tätä Herodotoksen esittämää kertomusta Kyyroksen nuoruudesta pidetään legendana.

Kyyroksella oli kaksi poikaa: Kambyses ja Smerdis. Tyttäriä hänellä oli useita, joista Atossa meni naimisiin Dareios I:n kanssa ja oli Kserkses I:n äiti. Herodotoksen mukaan Kyyros kuoli taistelussa massagetteja vastaan.

Kreikkalainen filosofi Ksenofon on kirjoittanut Kyyroksen nuoruudesta fiktiivisen kertomuksen, jonka kreikankielinen nimi on Kyropaidea eli Kyyroksen kasvatus. Ksenofon kuvailee teoksessa nuoren prinssin kasvatusta. Teoksessa nuorta prinssiä opetetaan pettämään vihollisiaan ja tavoittelemaan valtaa kaikin tavoin. Kyseinen teos toimi esimerkkinä niin Aleksanteri Suurelle kuin Niccolò Machiavellin teokselle Ruhtinas. Esimerkkinä Kyyroksen poliittisista taidoista pidetään Vähän-Aasian kreikkalaisten kaupunkien ja Babylonian veretöntä valloitusta.

Persepoliista tehdyt arkeologiset löydöt osoittavat, että Kyyros II Suuren aikana Persian valtionuskontona toimi zarathustralaisuus.

Valloitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyros II Suuri sallii juutalaisten palata Baabelin vankeudesta Jerusalemiin ja rakentaa uudelleen kaupungin ja temppelin. Jean Fouquetin (1470–1475) kuvitusta.

Kyyros II Suuri loi Suur-Persian valtakunnan, joka on alueellisen suuruutensa puolesta verrattavissa ainoastaan Rooman imperiumiin ja Aleksanteri Suuren luomaan valtakuntaan. Valtakunta ulottui lähi-idästä aina Intiaan asti. Aleksanteri Suuri osoitti kuninkaalle kunnioitustaan vieraillessaan Kyyroksen hautamonumentin luona sen jälkeen, kun oli valloittanut Persian. Persian suurkuningas valloitti elämänsä aikana Babylonian, Median ja Lyydian valtakunnat.

Kyyroksen odotettiin edeltäjiensä tavoin tunnustavan meedialaisten ylivallan valtakunnassaan, sillä hänen hallitsemansa Anshan sijaitsi Persiassa, joka taas kuului mahtavaan Meedian valtakuntaan. Kyyros oli kuitenkin kunnianhimoinen mies, ja hän kokosi muut Persian kansat kapinaan meedialaisia vastaan. Vuonna 550 eaa. Meedian kuningas Astyages lähetti sotajoukkonsa Persiaan taltuttamaan persialaisten kapinaa, mutta yritys epäonnistui ja persialaiset valloittivat koko Meedian.[2]

Vuonna 547 eaa. hän alkoi käyttää titteliä Persian kuningas. Pian tämän jälkeen Lyydian kuningas Kroisos, Babylonian kuningas Nabonidus ja Egyptin kuningas Amasis II liittoutuivat Kyyrosta vastaan. Kroisos marssitti sotajoukkonsa Meediaan vuonna 547 eaa. Ensimmäinen taistelu päättyi ratkaisemattomana, ja talven tullen lyydialaiset vetäytyivät aikeinaan jatkaa sotimista seuraavana keväänä. Persialaiset kuitenkin viittasivat kintaalla perinteiselle tavalle olla sotimatta talvisaikaan ja seurasivat Kroisoksen joukkoja Lyydian pääkaupunkiin Sardikseen saakka. Kun Kroisos oli kotiuttanut suurimman osan joukoissaan palvelleista palkkasotureista, Kyyros hyökkäsi.[3] Kyyros miehitti Lyydian valtakunnan ja vangitsi Kroisoksen.

Kroisoksen kukistamisen jälkeen Kyyros suuntasi sotaretkensä Babyloniaa vastaan. Vuonna 539 eaa. Kyyros kukisti babylonialaiset ja otti itselleen uuden tittelin Babylonian kuningas, Sumerin ja Akkadin kuningas. Kun Kyyroksen kenraali Gobryas marssi joukkoineen lokakuun 13. päivänä 539, valloittamaan Babyloniaa, oli Mardukin papisto persialaisten puolella. Kyyros lahjoi Babylonin kaupungin papiston, joka oli vehkeillyt omaa kuningastaan vastaan, jo ennen hyökkäystä. Babylonian kukistettuaan Kyyros oli kukistanut suurimman vihollisensa.

Valloitettuaan Median, Lyydian, Babylonian, Kyyros jakoi Vähästä-Aasiasta Indukselle ulottuvan valtakuntansa maakuntiin, joita kutakin johti satraappi.

Herodotoksen esittämän kertomuksen mukaan suurista valloitusretkistä huolimatta, Persian suurkuningas kuoli kukistaessaan pientä heimokapinaa. Vuonna 530 Saka-heimo nousi Arakses virran luona kapinaan Persian valtakuntaa vastaan. Kyyros lähti itse kukistamaan kapinaa ja kuoli heimon kuningattaren virittämään ansaan.

Vanha testamentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Babylonin vankeus
Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin. Kaikkien teidän, jotka kuulutte hänen kansaansa, tulee lähteä Juudan Jerusalemiin rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Olkoon teidän Jumalanne teidän kanssanne! Herra on Jumala, jonka asuinsija on Jerusalem. Kaikkialla, missä tämän kansan jäseniä yhä elää muukalaisina, tulee paikkakunnan asukkaiden antaa heille mukaan hopeaa ja kultaa ja tavaraa ja karjaa sekä muita lahjoja Jerusalemiin rakennettavaa Herran temppeliä varten.[4]

– Persian kuningas Kyyros, Ensimmäisenä hallitusvuotenaan

Kyyros Suuri II esiintyy myös Raamatun Vanhassa testamentissa. Kuninkaalla on tärkeä asema juutalaisten historiassa. Vanhan testamentin mukaan Kyyros vapautti juutalaiset pakkosiirtolaisuudesta ja antoi heille luvan rakentaa Jerusalemin temppelin uudelleen. Juutalaiset pitivät Persian kuningasta kansan vapauttajana.lähde? Kyyroksen suvaitsevainen uskontopolitiikka oli poliittisesti järkevää, sillä sen avulla hän saavutti valloittamiensa kansojen arvostuksen.

Esran kirjan mukaan Kyyroksen valtakaudella toteutui Jeremian profetia ja Jumala johdatti Kyyroksen julistamaan, että Herra(Jumala) on antanut hänelle kaikki valtakunnat ja käskenyt rakentamaan itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin ja että kaikkien oli annettava kultaa, hopeaa, karjaa ja muita kalleuksia sekä lahjoja juutalaisille. Kaikkien juutalaisten oli puolestaan lähdettävä rakentamaan tätä temppeliä. Kyyros myös palautti kaikki Nebukadressar II:sen Jerusalemista varastamat hopea- ja kulta-astiat, joita oli yhteensä 5 400. Babyloniasta kotoisin oleva pappi Esra sekä Juudan ruhtinas Sesbassar palautti nämä astiat Jerusalemin temppeliin.[5]

Armas Salosen mukaan Persian suurkuninkaan yhteydessä uskonto, historia ja myytti kietoutuivat toisiinsa. Persian suurkuningas, Kyyros II Suuri oli Vapahtaja -Jumalan kuva.[6] Tämä käsitys, joka oli ajalle tyypillinen, välittyi myös juutalaisuuteen. Kyyros II Suuri esiintyy Raamatussa sekä Esran kirjassa että Jesajan kirjassa. Juutalaiset pitivät zarathustralaista kuningasta messiaana. Jesajan kirjan (45:1) kreikkalainen käännös käyttää Kyyroksesta kreikan kielen sanaa Χριστος, joka tarkoittaa valittua tai voideltua kuningasta. (ks. Kristus)[7]

Kyyroksen sylinteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyyroksen sylinteri British Museumissa.

Brittiläis-assyrialainen arkeologi Hormuzd Rassam löysi 1879 Babyloniasta savisylinterin, joka on peräisin Kyyroksen hallituskaudelta. Sylinterin tekstistä on levitetty virheellistä käännöstä.[8] Joidenkin mielestä kyseessä on vanhin tunnettu ihmisoikeusjulistus.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  • Salonen, Armas: Persian muinaisuus ja Kulttuuri, Otava, 1967, Keuruu
  • Herodotus; Church, Alfred J., Stories of the East From Herodotus (1891). ISBN 0-7661-8928-7

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Antiikin käsikirja, hakusana "Kyyros".
  2. Tieteen Kuvalehti Historia 3/2012
  3. Tieteen Kuvalehti Historia 3/2012
  4. Esra 1:2-4
  5. Esra 1
  6. Salonen, Armas (1967): Persian muinaisuus ja kulttuuri, s. 172.
  7. Raamattu, 1992, Jes 45:1 "Näin sanoo Herra Kyyrokselle, jonka hän on voidellut kuninkaaksi, jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut alistaakseen kansat hänen eteensä, temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta, avatakseen hänelle portit ja ovet niin ettei niitä kukaan sulje." (Septuaginta, Jes 45:1 "ουτως λεγει κυριος ο θεος τω χριστω μου κυρω ου εκρατησα της δεξιας επακουσαι εμπροσθεν αυτου εθνη και ισχυν βασιλεων διαρρηξω ανοιξω εμπροσθεν αυτου θυρας και πολεις ου συγκλεισθησονται" )
  8. http://www.livius.org/ct-cz/cyrus_I/cyrus_cylinder.html
  9. Tieteen kuvalehti Historia 5/2014, s.26-27

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Kambyses I
Persian kuningas
Akemenidien hallitsijasuku
Seuraaja:
Kambyses II