Zarathustralaiset Iranissa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa

Zarathustralaisuus

Faravahar.svg
Uskomukset ja tavat

Ahura Mazda
Zarathustra · Aša

Enkelit ja demonit

Amesha Spentas · Jazatas
Ahuras · Daevas
Ahriman

Tekstit ja palvontamenot

Avesta · Gathas
Vendidad
Ahuna Vairja
Tulitemppeli

Tarinat ja legendat

Dēnkard · Bundahišn
Arda Viraf
Jamasp Namag
Qissa-i Sanjan

Historia ja kulttuuri

Zurvalaisuus
Kalenteri · Juhlapäivät
Avioliitto
Hiljaisuuden torni
Eskatologia

Katso myös

Zarathustralaiset Iranissa
Parsit · Iranit
Zarathustralaisten syrjintä

 n  k  m 

Zarathustralaiset ovat uskonnollinen vähemmistö nykypäivän Iranissa. Zarathustralaisuus oli aikanaan Persian valtauskonto, mutta Persian muslimivalloituksen ja islamin leviämisen myötä sitä harjoittaa edelleen vain pieni vähemmistö iranilaisista. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Iranissa asui yhteensä 25 271 zarathustralaista[1], ja zarathustralaisten järjestöjen mukaan niillä on noin 60 000 jäsentä. Juutalaisuuden ja kristinuskon ohella zarathustralaisuus on yksi Iranin virallisista vähemmistöuskonnoista.[2]

Asuinalue ja lukumäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zarathustralaisia on maailmanlaajuisesti noin 125 000, ja Iranissa heitä asui vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan yhteensä 25 271[1]. Zarathustralaisten järjestöjen mukaan niillä on kuitenkin noin 60 000 jäsentä[2]. Suurin yksittäinen keskittymä zarathustralaisia Iranissa on maan pääkaupunki Teheranissa. Nykyinen yhteisö kaupungissa on tuotosta muuttoliikkeestä Yazdista ja Kermānista. Erään lähteen mukaan 1900-luvun alussa kaupungissa oli vain 300 zarathustralaista, kun taas 1980-luvulle tultaessa heitä oli jo 15 000. Mainittujen kaupunkien lisäksi zarathustralaisten palvontapaikkoja on Šīrāzissa, Esfahanissa ja Ahvāzissa. Zarathustralaisia asuu edelleen myös kylissä etenkin Yazdin kaupungin ympäristössä.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zarathustralainen perhe Teheranissa valokuvassa vuodelta 1910.

Zarathustralaisuus syntyi mutkikkaissa uskonnollisissa olosuhteissa muinaisessa Persiassa. Nimensä se on saanut profeetta Zarathustralta, joka eli todennäköisesti nykyisessä Itä- tai Koillis-Iranissa 1700–1500-luvulla eaa. Kolme Persian muslimivalloitusta edeltänyttä Persiaa hallinnutta dynastiaa omaksui zarathustralaisuuden valtionuskonnoksi, ja viimeisin näistä olivat sasanidit vuonna 226 jaa. Persian muslimivalloitus johti vähitellen zarathustralaisten määrän hiipumiseen, ja zarathustralaiset menettivät hallitsevan taloudellisen ja sosiaalisen asemansa. Zarathustralaisten kohtelusta muslimien alaisuudessa muslimien valtakauden alkuaikoina tiedetään suhteellisen vähän, sillä tutkimus on keskittynyt enimmäkseen zarathustralisuuden uskonnon piirteisiin. Tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi 800- ja 900-luvuilla heitä kohdeltiin niin kaltoin, että suuri joukko muutti maasta Länsi-Intian Gujaratiin, jossa heidän jälkeläisensä tunnetaan nykyisin parseina. Seuraavien vuosisatojen aikana Intian parsit tekivät vierailuja Iranin zarathustralaisten luokse silloin kuin se oli mahdollista, ja tapa on jatkunut nyky-Iranin aikoihin saakka.[3]

Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että parsit olivat avainasemassa zarathustralaisuuden säilymisessä Iranissakin ja auttoivat yhteisöä selviämään sille asetetuista lukuisista rajoituksista, joista osa oli käytössä aina 1900-luvulle saakka. Zarathustralaisille asetettuihin rajoitteisiin kuului esimerkiksi tietynlaisten pukujen käytön vaatiminen ja vapaan liikkumisen rajoittaminen. Kermānin ja Yazdin zarathustralaiset joutuivat maksamaan jizya-veroa vuoteen 1882 saakka, jolloin paikallinen hallinto lakkautti sen. Kermānin kuvernööri palautti veron 37 vuotta myöhemmin, mutta Teheranin zarathustralainen yhteisö onnistui painostamaan keskushallintoa tulemaan väliin ja lakkauttamaan veron lopullisesti. Zarathustralaisten kohtelu vaihteli paikkakunnittain, ja esimerkiksi Yazdissa muslimien uskonnolliset johtajat suhtautuivat heihin tiukemmin kuin Kermānissa.[3]

Tulitemppeli Yazdissa.

Muiden uskonnollisten vähemmistöjen tapaan zarathustralaisten älymystö otti osaa Iranin perustuslakiliikkeeseen. Rikkaat zarathustralaissuvut rahoittivat liikettä ja hankkivat sille tukea muslimikauppiailta, saarnaajilta ja lehdistöltä. Muista uskonnollisista vähemmistöistä poiketen zarathustralaiset eivät kuitenkaan luopuneet heille varatusta yhdestä paikasta ensimmäisessä parlamentissa eli Majlisissa. Reza Pahlavin valtakaudella zarathustralaisiin suhtauduttiin kaksijakoisesti: toisaalta heidän koulunsa ja uskonnolliset paikkansa olivat muiden vähemmistöuskontojen kaltaisten rajoitteiden alaisina, mutta hallinnon kansallismielisessä ideologiassa muinaisen Persian ja tätä kautta usein zarathustralaisiin liitetyt symbolit nousivat korkeaan asemaan. Reza Pahlavi antoi esimerkiksi vuonna 1934 julistuksen, jonka mukaan maata kutsuttaisiin Persian sijaan nimellä Iran. Iran terminä tulee zarathustralaisuuden pyhästä kirjasta Avestasta.[3]

Zarathustralaisten ensimmäinen maailmankongressi järjestettiin Teheranissa vuonna 1960. Vaikka valtion suhteet vähemmistöuskontoihin olivat virallisesti hyvät, maakuntatason viranomaiset jatkoivat syrjintää .[3] Iranin vallankumouksen myötä vuonna 1979 maassa nousivat valtaan vanhoilliset šiialaiset. Vanhoililliset muslimit valtasivat Teheranin tulitemppelin, mutta se palautettiin zarathustralaisten käyttöön muutamaa kuukautta myöhemmin.[4] Valtaosalla iranilaisista on positiivinen käsitys zarathustralaisuudesta ja se liitetään edelleen maan suureen menneisyyteen.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Iran is young, urbanised and educated: census The National. AFP. Viitattu 13.5.2016. (englanniksi)
  2. a b International Religious Freedom Report for 2014 - Iran U.S. Department of State. Viitattu 13.5.2016. (englanniksi)
  3. a b c d e Eliz Sanasarian: Religious Minorities in Iran, s. 48-50. Cambridge University Press, 2004. ISBN 0-521-77073-4. (englanniksi)
  4. amsheed K. Choksy: How Iran persecutes its oldest religion CNN. Viitattu 13.5.2016. (englanniksi)
  5. Deena Guzder: The Last of the Zoroastrians Time. Viitattu 13.5.2016. (englanniksi)