Streamline moderne

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Club Moderne 1937, Anaconda, Montana.
Virtaviivainen PKP Pm36-1 vuodelta 1936.
Bakeliittiradio 1930-luvun lopulta.

Streamline moderne eli virtaviiva oli Art Decon myöhäinen haara, joka nousi esiin 1930-luvulla. Arkkitehtuurin ja teollisen muotoilun tyylisuunnalle oli ominaista viirtaviivaisen kaarevat muodot, horisontaalisuus ja nopeuden ja teknologian ihannointi[1].

Aerodynaaminen virtaviivaisuus oli tärkeää kulkuneuvoissa, joista etenkin lentokoneet ja laivat toimivat esikuvina. Vauhdin muotokieltä sovellettiin myös paikallaan pysyviin rakennuksiin ja kodinkoneisiin. Arkkitehtuurissa suosittiin vaakasuuntaisia linjoja ja laivoihin viittaavia yksityiskohtia. Monet rakennukset muistuttivat valtamerilaivoja, joiden kulta-aikaa elettiin. Virtaviivainen suunnittelu oli yleisintä teollisuus- ja liikerakennuksissa, mutta sitä sovellettiin jonkin verran myös asuinrakennuksissa.

Tuotesuunnittelussa autojen, kodinkoneiden, pienten radioiden, huonekalujen, puhelinten ja muiden laitteiden valmistajat kiinnostuivat uudesta muotoiluaatteesta. Virtaviivaista suunnittelua suosittiin muiden muassa sähkökelloissa, ompelukoneissa ja pölynimureissa. Laaja tuotevalikoima jääkaapeista kynänterottimiin muistutti virtaviivaisia kulkuvälineitä. Valmistuksessa käytettiin mieluusti uusia materiaaleja kuten alumiinia ja bakeliittia. Virtaviivainen design yhdistyi mielikuvissa varakkuuteen ja edessä odottavan jännittävään tulevaisuuteen. Nämä toiveet saivat vastakaikua etenkin amerikkalaisessa keskiluokassa.

Taustaa ja vertailua lähisuuntauksiiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Streamline moderne heijasteli ajan taloudellista tilaa sen ohella, että se oli vastareaktio art decolle. Laman edetessä 1930-luvulla suunnittelijat alkoivat riisua art decon kasvi- ja eläinaiheista ornamentiikkaa ja alkoivat korostaa puhdaslinjaista liikkeen ja vauhdin tuntua sekä uusinta teknologiaa. Arkiesineiden muotoilu muuttui ultramoderniksi ja virtaviivaiseksi.

Betoni ja lasi korvasi eksoottiset puu- ja kivilaadut. Art decon terävien kulmien tilalle tuli aerodynaamisia kaarteita. Jo Art deco oli ollut futuristisen modernia ja urbaania verrattuna jugendiin. Virtaviivaisessa suunnittelussa oli silti usein mukana art decon piirteitä, vaikka johtavat virtaviivaiset suunnitelijat inhosivatkin vastikään muodista mennyttä art decoa, joka oli oli heidän mielestään aikansa elänyttä ja vääristyneen modernia.

Myös art decossa aikakauden uudet ilmiöt, kuten bauhaus, pilvenpiirtäjät, valtamerilaivat, funktionalismi ja koneromantiikka olivat tärkeitä virikkeitä. Moderni urbaani elämä, massatuotanto ja uusi teknologia kuten muovi olivat myös art decon innoittajia. Mukana oli silti vielä jugendillekin ominaista taidekäsityön ja yksilöllisyyden arvostusta ennemmin kuin teollista anonyymiyttä. Pyöreät ja geometriset muodot viittasivat enemmänkin luonnonmuotoihin. Lisäksi art deco painotti loisteliaan ylellistä koristeellisuutta ja pintakuviointia yleensä.[1]

Samaan aikaan Euroopassa johtava tyylisuunta oli funktionalismi, jolla oli erojen ohella yhteisiä piirteitä streamline modernen kanssa. Myös funktionalismissa pyrittiin alentamaan valmistuskustannuksia ja tuomaan tuotteet työväestön ulottuville. Virtaviivaisuus ja funktionalismi ovat periaatteessa varsin vastakkaisia suunnitteluperiaatteita, mutta yhteisiä piirteitä on runsaasti. Molemmat muun muassa pyrkivät ottamaan oletetun kuluttajan huomioon tuotesuunnittelussa.

Arkkitehtuurissa yhteistä oli tasakattojen suosiminen, pelkistäminen ja ornamenttien vähentäminen, valkoiset sileät seinäpinnat, nauhaikkunat ja lasin runsas käyttö.[2]

Streamline modernen ja funktionalismin yhteiset piirteet lienevät kotoisin yhteisestä esikuvasta Bauhausta. Kun natsit sulkivat 1933 Bauhausin, suurin osa sen opettajista siirtyi Yhdysvaltoihin, missä heidän ideansa saivat hyvän pohjan. Bauhaus oli suosinut myös epäsymmetristä sommittelua ja kromausta, joista tuli yleisiä myös Yhdysvalloissa. [3]

Tyypillisiä piirteitä arkkitehtuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vaakasuuntaisuus
  • Pyöristetetyt reunat, kulmaikkunat ja lasitiiliseinät
  • Pyöreät laivaikkunat
  • Kromaukset
  • Tasaiset rapatut tai stukkopintaiset seinät
  • Tasakatot
  • Vaakasuuntaisia uurteita tai viivoja seinissä, "vauhtiviivoja"
  • Vaimeat värit, sävytettyä valkoista ja maavärejä - reunukset ja tehostevärit olivat kontrastiksi tummia tai metallia

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vallius, Antti: Art deco Taidehistorian aikajana. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 19.12.2010.
  2. Vallius, Antti: Funktionalismi (arkkitehtuuri) Taidehistorian aikajana. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 19.12.2010.
  3. Vallius, Antti: Bauhaus Taidehistorian aikajana. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Viitattu 19.12.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]