Veijo Rönkkönen
| Veijo Rönkkönen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25.2.1944 Parikkala |
| Kuollut | 23.3.2010 Parikkala |
| Ammatti | paperimies |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvanveisto |
| Taidesuuntaus | ITE |
| Kuuluisimpia töitä | Parikkalan patsaspuisto |
| Palkinnot | |
|
Suomi-palkinto 2007 |
|
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Veijo Rönkkönen (25. helmikuuta 1944 Parikkala – 23. maaliskuuta 2010 Parikkala) oli suomalainen kansantaiteilija, ITE-taiteilija, joka sai Suomi-palkinnon vuonna 2007. Hän perusti veistoksilleen puutarhaansa puiston, josta kehittyi nähtävyys Parikkalan patsaspuisto. Hänen kuolemansa jälkeen puiston on ottanut vastuulleen hoitokunta, ja se on saanut eri tahoilta ulkopuolista rahoitusta.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rönkkönen syntyi Parikkalan Koitsanlahdella vajaan kilometrin päässä nykyisestä valtakunnan rajasta, nelilapsisen perheen nuorimpana. Sisarusten muutettua kotoa hän jäi asumaan vanhempiensa luokse. Kuusitoistavuotiaana Veijo Rönkkönen meni töihin Simpeleen paperitehtaan kartonkikoneen prässipojaksi. Ensimmäisestä tilistä hän osti kymmenen omenapuun taimea ja perusti kotipihalleen puutarhan, josta tuli myöhemmin merkittävä osa hänen luomaansa taideympäristöä.
Rönkkönen kuntoili ahkerasti, pyöräilyn ja lentopalloilun voitti taiteilijan mielilajina viimeisinä vuosina uinti. Rönkkönen menehtyi sairauskohtaukseen 66-vuotiaana kotonaan Parikkalassa.
Taide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rönkkösen suosima taiteenlaji oli maalatut betoniveistokset ja yleisin aihe voimistelevat ihmishahmot. Betoniin on joissain patsaissa yhdistetty esineitä koristeeksi, esimerkiksi ihmishahmoilla voi olla suussaan tekohampaat ja lasipaloista tai maalatuista kivistä on sommiteltu tukkaa tai koruja. Tietämän mukaan ensimmäiset Rönkkösen käyttämät tekohampaat lahjoitti hänen sisarensa.
Rönkkönen muotoili myös puistoaan esimerkiksi perustamalla betonilaatoista polkuja ja maalaamalla talonsa seinät eri värein.
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opetusministeriö myönsi Veijo Rönkköselle Suomi-palkinnon syksyllä 2007. Mietittyään asiaa hetken taiteilija päätti olla menemättä noutamaan palkintoa henkilökohtaisesti. Sen vastaanotti hänen puolestaan valokuvaaja Veli Granö.
Patsaspuisto oli vuoden 2008 kotimainen matkailukohde (Matkailutoimittajien Kilta).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Granö, Veli 2007. Veijo Rönkkösen todellinen elämä. The real life of Veijo Rönkkönen. Maahenki, Helsinki. 167 s. ISBN 978-952-5652-11-6
- Kivirinta, Marja-Terttu 2007. Rönkkönen toivottaa muille hyvyyttä ja iloa, Helsingin Sanomat, 22.12.2007, s. C1
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Parikkalan patsaspuisto herää henkiin 3.5.2011. Yle.fi. Viitattu 23.5.2011.
- ↑ Matkailutoimittajien Killan palkinnot Matkailutoimittajien Kilta. Viitattu 28.1.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pajari-Kosonen, Leena 2008. Veijo Rönkkönen – alansa huippu. Parikkalan-Rautjärven Sanomien kesälehti Kesäsanomat. Kesäkuu 2008, s. 3.
- Gräno, Veli 2010. Taiteilija Veijo Rönkkönen (muistokirjoitus). Helsingin Sanomat, 30.4.2010, s. C6. Artikkelin verkkoversio
- Mestari on poissa – veistospuisto jäi, Umami 18.7.2010
- Granö, Veli: Joys and Tribulations Immortalised in Concrete
- Zharkov M.V.: Mystery Forest (kirjoittajan valokuvablogi) Northern Europe Museums. 2017. Viitattu 14.11.2017. (englanniksi, venäjäksi)
- Parikkalan Patsaspuisto -verkkosivut
| ||||||||||
