Vihtori Storck

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vihtori Storck (22. kesäkuuta 1911 Kinnula - 18. elokuuta 1993) oli kinnulalainen maanviljelijä, maallikkosaarnaaja ja monipuolinen itseoppinut kuvataiteilija.

Storck syntyi köyhään seitsenlapsiseen perheeseen. Hän oli kahdesti aviossa. Hän sai lestadiolaisen herätyksen 1930-luvulla ja hän toimi saarnaajanakin. Hän oli sodassa viisi vuotta, ja asemasodan aikana hänen kuvataiteellinen lahjakkuutensa tuli esiin. Hän sai tehdä esimiehilleen puuveistoksia muun muassa eläinaiheista.

Sodasta palattuaan Storck raivasi Kinnulan kivisistä pelloista maatilan, jota viljeli eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Vasta eläkevuosina hän rakensi ateljeen ja ryhtyi maalaamaan öljyväreillä, mutta ei arastellut oudompiakaan tekniikoita. Hän teki myös korkokuvamaalausta. Hänen töissään näkyy uskonnolliset aiheet sekä kotipaikkakunnan tavat ja vanhat tapahtumat. Näiden kuvaamisessa häntä voi pitää naivistina. Maalausten perusteella Storckia ei uskonnostaan huolimatta voi pitää ahdasmielisenä. Storck katsoi niin ikään, että vanhoista tavoista ja työmenetelmistä on syytä jäädä tietoa jälkipolville.

Storckin luonnollista kokoa oleva valjastettu puinen hevosveistos on Sotamuseossakin. Puun lisäksi Storck on tehnyt paperi- ja kiviveistoksia. Kiviveistoksissa on erikoista luonnonkiven ja laastin yhdistäminen. Hänen eläin- ja ihmishahmonsa ovat ilmeikkäitä.

Vihtori Storckin perinneyhdistys pitää yllä perinneateljeeta Kinnulassa. Storckin ensimmäinen puoliso oli Kinnulassa syntynyt Hilda Sofia (os. Hänninen, s. 1906 - k. 1967) ja toinen puoliso Rovaniemellä syntynyt Aune Amanda (os. Jäntti, s. 1930 - k. 2011 Kinnula). Storckilla on yksi lapsi, vuonna 1929 syntynyt tytär ensimmäisestä avioliitosta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinneyhdistys