Edvin Hevonkoski

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Edvin Jalmari Hevonkoski (10. syyskuuta 1923 Alavus[1]8. syyskuuta 2009 Vaasa) oli suomalainen ITE-taiteilija, joka loi Vaasan Asevelikylään Edvininpolku-nimisen taideympäristön.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hevonkosken vanhemmat olivat Valentin Hevonkoski ja Anna Kalin ja puoliso Elli Puranen. Hevonkoski toimi muun muassa hitsarina ja levyseppänä, eläkkeelle hän jäi 1973 Oy Strömberg Ab:lta ja aloitti varsinaisesti vasta tämän jälkeen taiteellisen tuotantonsa.[1]

Taiteellinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Vaasan asevelikyläläiset vuonna 1980-luvun alussa alkoivat talkoilla raivata kuntopolkua metsään, Hevonkoski päätti tehdä veistoksen yhdestä juurineen polun tieltä nostetusta puunrungosta. Ensimmäiset sittemmin Edvininpoluksi nimetyn reitin varren teoksista valmistuivat 1983[1]. Kun teoksia alkoi syntyä lisää, pururadan varrelle pysytettiin taidetyöskentelyä varten verstas, jossa Hevonkoski teki veistoksia ensin puusta ja myöhemmin romumetallista sekä kierrätysmateriaaleista. Hevonkoski kustansi aluksi taidetyönsä itse, mutta sai materiaalia myöhemmin lahjoituksina paikallisilta metalliliikkeiltä. Lisäksi Hevonkosken taidetyöskentely sai sekä taloudellista tukea että talkooapua vuonna 1994 perustetulta Edvininpolun perinneseuralta.

Valtaosa polun teoksista syntyi kymmenen ensimmäisen työskentelyvuoden aikana. Yli kaksikymmentä vuotta jatkuneen luomistyön tuloksena 1,3 kilometrin pituisen ulkoilureitin varrelle muodostui taideympäristö, johon kuuluu noin 150 veistoskokonaisuutta ja sotahistoriasta kertova korsukylä[1]. Siihen kuuluu useita rakennuksia, kuten kahdenkymmenen hengen miehistökorsu, savusauna, juoksuhauta ja huoltokorsu Töpinä sekä Vapaudenristin kappeli, joka valmistui Suomen itsenäisyyden 80-vuotispäivän kunniaksi vuonna 1997. Korsukylään kuuluu myös 50 hengen Emma-tupakahvila. Sota-ajan tunnelmaa tuovat aidot, rintamalla käytetyt tykit. Edvininpolun teokset ovat olleet tuhoutumisvaarassa 2000-luvulla. Osa puusta tehdyt patsaista on jo osin hajonnut. Talkoiden ansiosta suuri osa Edvininpolun teoksista on kuitenkin saatu säilytettyä.

Muutamia Hevonkosken teoksia on myös muualla Vaasassa, kuten Wasalandiassa[1]. Jukolanpuistossa sijaitsee hänen vuonna 1991 talkooväen avustuksella rakentamansa Rauhan silta, jonka kaiteet muodostuvat alaspäin suunnatuista kiväärinpiipuista. Teoksia on lisäksi Karvialla, Jalasjärvellä ja Helsingin Oulunkylän kuntoutussairaalassa.

Hevonkoski löysi usein humoristisen naivistisiin teoksiinsa aiheensa sekä ajankohtaisista asioista että suomalaisista klassikkoromaaneista, saduista ja lauluista. Aleksis Kiven Seitsemän veljestä sekä Väinö Linnan pääteokset ovat olleet innoituksen lähteenä useissa teoksissa. Monet patsaista ovat yhteiskunnallisia ja esittävät suomalaisia poliitikkoja. Hevonkosken tunnetuin teos lienee presidentti Tarja Halosta esittävä suuri muotokuvapää, joka oli esillä Kiasman edustalla Omissa maailmoissa -näyttelyn yhteydessä vuonna 2005. Patsaan erikoisuus on autopesulan harjoista tehdyt hiukset. Yksityisnäyttelyn Hevonkoski piti Vaasan Taidehallissa vuonna 1991[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Heikki Ilmari Saarento (toim.): Suomen sotainvaliditaiteilijat 1997, s. 16-17. Hevonkoski, Edvin. Helsinki: Suomen Sotainvaliditaiteilijat ry, 1997. ISBN 951-97644-0-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.